Peli: Kritiikkiä turvajärjestelyistä

Pelin tiedot

Peli

<AngelicaCross> Angelica oli kuukauden verran hionut suunnitelmaansa, josta hän vihdoin tuntui saaneen pienimmätkin viat pois. Oli lähettänyt Lestrangelle kirjeen, johon oli kirjoitettu vain yksi sana: "Tänään." ja kiirehtinyt hoitamaan muita osia suunnitelmasta. Sedän työtoveri oli mielellään suositellut Philipiä, joka nyt makasi tainnutettuna vaatekomerossaan tyttöystävänsä Janen - Angelica ei voinut olla virnistelemättä, monijuomaliemi oli maineensa veroista - huijaamana. Tyttö kiirehti kellarikerroksiin jännittyneenä ja päästi vuorostaan edellisen opiskelijan, joka oli kyllästyneenä pilkkinyt vartiopaikallaan. Varmistettuaan, että muita kuin poika, jonka Philipin oli ollut tarkoitus päästää vapaalle, ei ollut lähettyvillä. Pojan vilkaistessa muualle veti Janen taikasauvan esille ja loitsi kokovartalolukituksen yllättyneenä inahtaneen uhrin päälle. Tyytyväinen naurahdus pääsi Angelican huulilta - tämähän oli helpompaa kuin lapselta suklaasammakon nappaaminen! Kiireesti etsi oikean sellin ja napautti lukkoa sauvallaan. Työntäen oven auki astui sisälle. "Vauhtia, nyt on kiire!" suhahti odottavasti pimeyteen.

<RabastanLestrange> Rabastan oli saanut kirjeen jonka sisältämä lyhyt viesti onnistui pitämään hänet hyvällä tuulella koko kituuttavan päivän. Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, mitä Angelica oli suunnitellut, mutta mitä tahansa se olikin, se auttaisi hänet pois täältä. Hän ei ollut vieläkään keksinyt, millä palkitsisi toisen, mutta todennäköisesti hänellä riittäisi aikaa miettimiseen, kunhan hän selviäisi rakennuksen ulkopuolelle hengissä...jos selviäisi. Rabastan oli laihtunut entisestään kuluneiden viikkojen aikana ja olonsa olisi ollut todella kurja ilman tietoa mahdollisesti pelastumisesta. Kun hän viimein kuuli ääniä tyrmänsä ulkopuolelta, ei virne voinut pysytellä poissa hänen kasvoiltaan. Ääni, joka puhui, kuulosti hieman tutulta, mutta jotain outoakin siinä oli. Rabastan ei kuitenkaan ennättänyt miettimään vaan kompuroi ylös tyrmänsä nurkasta ja hetken päätään selvitettyään hän lähti ovelle päin niin sukkelasti kuin vain kykeni. "Ei tarvitse kahdesti käskeä", kuolonsyöjä mutisi ja sai hetken katsella ympärilleen, ennen kuin tajusi missä toinen oli.

<AngelicaCross> Angelica ei olisi voinut vähemmän näyttää itseltään: mustien kutrien paikalla oli vaaleita kiehkuroita, lapsekkaiden kasvonpiirteiden tilalla olivat jämäkkä leuka, pitkä nenä ja pienet silmät. Tottumattomana pitkiin jalkoihinsa tyttö melkein kompastui väistäessään ovensuusta päästääkseen miehen ulos. Kaiveli viittansa taskusta pienen liemipullon ja ojensi sen miehelle. "Monijuomalientä, vauhtia!" vastasi kysymättömään kysymykseen kireällä äänellä ja asteli poistumistien suuntaan vahtia pitäen. Vaikka hän oli ottanut kaiken huomioon, jokin saattaisi silti mennä pieleen... Vangituksi tuleminen ei olisi hyvä askel, mutta hänethän oli aivan selkeästi komennutettu ja tekijä oli Rowle... Pureskeli oudon kapeaa alahuultaan ja pälyili taakseen.

<RabastanLestrange> Rabastan ei ennättänyt kysymään mitään toisen ulkonäöstä kun nyt tarkemmalla tutkimisella tajusi toisen todella myös näyttävän erilaiselta. Hän kuitenkin luotti keneen tahansa sinisilmäisesti jos tämän aikeet liittyivät hänen pelastamiseensa...itserakas kuolonsyöjähän hän oli kuten niin monet muutkin. Rabastan otti pullon vastaan hetken hämmennyksen jälkeen eikä edes tohtinut kysyä keneksi hän sen avulla muuttuisi sillä se olisi todennäköisesti vienyt aikaa ja heillä nähtävästi oli kiire mikä nyt tässä tapauksessa oli oletettavaa. Rabastan ei kuitenkaan ollut varma siitä kuinka selviytyisi, vähäinen ruoka oli riistää häneltä painonsa lisäksi myös tajuntansa. Juoman hän kulautti nopeasti alas kurkustaan ja sai siristellä silmiään tuntiessaan vartalonsa muuttuvan.

<AngelicaCross> Mies sai huomata muuttuneensa hitusen lyhyemmäksi, huomattavasti lihaksikkaammaksi ja keskivaaleaksi hiuksiltaan. Tyttö palasi kompastellen takaisin ja tyrkkäsi miehelle Philipiltä nappaamansa taikasauvan ja vilkaisten vielä kerran maassa makaavaa auroriopiskelijaa, tarrasi miestä käsivarresta kiinni ja lähti vetämään tätä uloskäynnin suuntaan puolijuoksua. Kaksikko ei ollut ehtinyt matkata kuin hetken, kun tyttö huomasi edellä kulkevan henkilön ja selittämättä miehelle mitään, kiljaisi kovaan ääneen: "Apua, apua! Lestrange on paennut!" Tytölle tuntematon henkilö kääntyi ja lähti juoksemaan kaksikkoa kohti. "Tulimme Philipin kanssa suorittamaan omaa vahtivuoroamme ja löysimme Jonesin tainnutettuna ja Lestrangen sellin tyhjänä! Mitä me teemme?!" tyttö vaikutti suunnattoman hätääntyneeltä huutaessaan apuun ryntäävälle parrakkaalle miehelle tarinaansa. Partasuu näytti kauhistuneelta vastatessaan tytölle: "Menkää hälyttämään kaikki valmiuteen, minä tarkastan teidän puolenne käytävistä vielä varmuuden vuoksi!" Tyytyväisesti naurahtaen tyttö lähti vetämään kuolonsyöjää perässään entistäkin rivakammin ja useiden käytävien ja vielä useampien portaiden jälkeen kaksikko saapui hisseille. "Kohta..." mutisi itsekseen hymyn pyrkiessä väkisinkin huulille. Ministeriö oli täynnä mitä suurimpia typeryksiä.

<RabastanLestrange> Hetken kuluttua Rabastan avasi kiinni puristamansa silmät ja katsoi alaspäin vartaloaan ja levitti käsiään. "Kyllähän tällainen vartalo kenelle tahansa kelpaa", hän mutisi naurahtaen ja oli tyytyväinen ulkonäköönsä kerrankin elämänsä aikana vaikka tällaisesta vartalosta hän ei kauaa saisi nauttiakaan. Rabastan ei edes ehtinyt katsoa, mitä toinen oli vilkaissut, kun hänet jo nykäistiin eteenpäin käytävällä ja kuolonsyöjä seurasi kiltisti perässä, vaikkei tiennyt suunnitelmasta juuri mitään. Hän odotti heidän jo jäävän kiinni mutta Angelica oli selvästikin varautunut tähän ja Rabastan kuunteli tämän tarinaa mielenkiinnolla. Hänen olisi tehnyt mielensä virnuilla koko ajan, etenkin miehen kauhistuksen nähdessään, mutta hänen onnistui kuitenkin pitää kasvonsa vakavina vaikka paljon se vaatikin. Tytön tarina meni läpi ja Rabastan oli valmis hihkumaan voitonriemusta vaikka kaikki kunnia ei hänelle kuulunutkaan. Hän kun oli tottunut siihen osaan joka toteutti suunnitelmat, ei kehitellyt niitä. Tilanne alkoi jo kääntyä voitoksi eikä hän voinut uskoa Ministeriöstä karkaamisen sujuvan näin loistavasti, vaikkakin hän ei olisi selvinnyt edes tyrmän oven ulkopuolella ilman Angelicaa. Hän olisi valmis maksamaan tytölle vaikka koko Lestrangien omaisuuden...toisaalta Rodolphus ei varmaankaan katsoisi sitä hyvällä, mutta eihän nyt ollutkaan kyse tästä vaan Rabastanista itsestään. "Loistavaa." Sen paremmin hän ei kyennyt tunteitaan lausumaan.

<AngelicaCross> Kaksikko jakoi siis samat tuntemukset, sillä Angelica ei ollut unelmoinutkaan kaiken tapahtuvan sentään näin jouhevasti, vaikka hän suunnitelmaansa luottikin. Tärkeintä oli, että pakoa ei voitaisi mitenkään yhdistää häneen. Vierailu Lestrangen luona kuittaantui kauniisti sepitetyn aineen avulla ja Janen muistoja oli muokattu. Hississä ei ollut ketään kaksikon päästessä sisään ja matka atriumiin taittui nopeasti. Kun ovet aukenivat, ryntäsi tyttö tiskille niin nopeasti kuin vain pääsi, kiljuen koko matkan ajan "Hälytys, Lestrange on paennut, hälytys!" Vastaanottovirkailija veti nopeasti sauvansa esiin, heilautti sitä ja painoi saman tien kätensä korvilleen jästien palosireenimäisen ääneen täyttäessä aulan. Tyytyväisesti nyökäten tyttö johdatti kumppaniaan yhtäkkiä puhjenneen sekamelskan läpi kohti yhtä tulisijoista. Kukaan ei enää tuntunut kiinnittävän huomiota kiirehtivään kaksikkoon, sillä kaikki muutkin kiirehtivät, kuka etsimään karkulaista, kuka tiedottamaan muille, kuka pakenemaan paikalta. Tyttö tiesi, että takat suljettaisiin mahdollisimman pian, joten heillä oli todellakin kiire. "Hirtettyyn mieheen", huusi miehelle ja nappasi takanreunukselta hyppysellisen hormipulveria. Jäämättä tarkistamaan, että mies seurasi, heitti pulverin takkaan ja astui liekkeihin hymyillen. Kaikki oli mennyt kuten piti, turvajärjestelyt olivat lopulta liian helposti kierrettävissä... Saisi kehuja vartioinnin professorilta, sillä oli kuukautta aikaisemmin aivan sattumalta palauttanut Ministeriön turvajärjestelyjä kritisoivan aineen.

<RabastanLestrange> Rabastan seurasi omahyväisenä ja tyytyväisenä kaaosta, joka syntyi, kun Angelica kiljui hänen karanneen eikä hän olisi voinut olla tyytyväisempi itseensä ja omiin 'saavutuksiinsa'. Totta kai kuolonsyöjä oli tyytyväinen jos oli niin pelätty että sai koko Ministeriön sekaisin kun nämä saivat kuulla hänen paostaan. Pieni virne kasvoillaan hän antoi tytön johdattaa itsensä kaaoksen läpi ja seurasi tätä takoille joita ei ennen ollut joutunut käyttämään. Hän oli kyllä käynyt Ministeriössä syystä tai toisesta aiemminkin mutta siellä suunnistaminen oli sitten aivan toinen asia. Kukaan ei kuitenkaan tuntunut kiinnittävän heihin sen suurempaa huomiota, mikä oli sekin todennäköisesti suunniteltua. Kaaoksen aiheuttaminen oli hyvä keino saada kuljetettua vaarallinen kuolonsyöjä ulos Ministeriöstä. Rabastan ei siltikään jaksanut ymmärtää miksi Angelica häntä auttoi mutta kaipa se johtui siitä palkkiosta minkä hän oli luvannut tälle kehitellä tai sitten kyseessä oli jokin aivan toisenlainen syy. Rabastan kuuli tytön huudon ja nyökäten nopeasti hän siirtyi toisen takan viereen. Vaikkei hän Ministeriön toimenpiteistä ja takkojen sulkemisesta tiennytkään aavisti hän silti että kiire heillä oli ja nopeasti hän olikin heittänyt pulveria viereiseen takkaan ja kuolonsyöjä katosi pian tytön kannoilla takan kautta.

<AngelicaCross> Tyttö oli lausunut pubin nimen selkeästi ja kovaa, sillä vaikka oli riski, että joku kuulisi, tässä tilanteessa olisi pahempaa joutua väärään paikkaan. Angelica kompuroi liian pitkillä jaloillaan nurin pölähtäessään ulos takasta likaisena kuin mikäkin ja yski tomun takia vimmatusti. Pikainen vilkaisu ympärille paljasti huoneen olevan jonkinlainen unohtunut varasto - tavarat olivat monen vuoden pölyn ja hämähäkinseittien peitossa. Kun tarkemmin katseli ympärilleen, huomasi yllätyksekseen, että huoneessa ei ollut ovea ollenkaan, vain umpeen muurattu tiiliseinä peittämässä kohtaa, jossa joskus oli ollut sisäänkäynti. Tyttö nousi nopeasti ylös vilkaisunsa jälkeen ja valmistautui kaikkoontumaan paikalta.

<RabastanLestrange> Rabastan seurasi Angelicaa hetkeä myöhemmin. Pienen hetken ajan hänestä oli jo tuntunut ettei matka olisi koskaan loppunut eikä vatsansa pitänyt lainkaan takkojen välityksellä matkustamisesta eivätkä silmänsäkään pitäneet näkemästään. "Jopas on paikka rempallaan...", Rabastan hörähti hetken köhimisen jälkeen ja astui ulos takasta. Se niistä kauniista, vaaleista hiuksista, nyt ne olivat lähempänä harmaata. Vielä vähemmän Rabastanin vatsa piti ajatuksesta että heidän täytyisi nyt kaikkoontua pois tästä huoneesta. Turhautunut huokaus pääsi hänen huuliltaan. "Mitäs nyt?" Kuolonsyöjä kysyi miettien oliko tyttö keksinyt suunnitelmalleen jotain jatkoa vai lähtisikö hän nyt omille teilleen. Toisaalta silloin jäisi palkkio maksamatta mutta sehän oli täysin Angelican oma asia. Rabastan ainakin tahtoi tästä huoneesta pois. He olivat käyttäneet Ministeriön takkoja ja nopeastikos näille selviäisi totuus siitä minne he olivat niillä matkanneet...jos nyt alkuunkaan keksivät kuinka pako oli tapahtunut.

<AngelicaCross> Tyttö tiesi tarkalleen, että Ministeriö tulisi tutkimaan kyseisen huoneen jo saman päivän aikana ja huonolla tuurilla vain silmänräpäyksien päästä, joten kääntyi miehen puoleen tämän ilmestyttyä takasta. "Vähintään kolme välipysäkkiä, joilla ei ole mitään yhteyttä sinuun tai varsinkaan minuun. Pysy visusti piilossa ainakin muutama kuukausi, että tilanne rauhoittuu ja yritä keksiä keino, jolla maksat tämän", tyttö virnisti. Häntä ei mitenkään voitaisi yhdistää tapaukseen; syyllinen olisi muutenkin itsestään selvä. Enempiä sanomatta tyttö kaikkoontui paikalta ensin jonnekin Lontoon syrjäkadulle, jonne oli lapsena eksynyt, sitten sen ärsyttävän Dianan kodin portaille, sitten Viistokujan sivukujalle ja monijuomaliemen vaikutuksen lakattua takaisin Ministeriölle etsimään paennutta kuolonsyöjää. Koko juttu oli sujunut niin mallikkaasti, että tyttöä melkein ärsytti. Jännittävää oli kyllä ollut, mutta eipä jutusta ollut seikkailua kehittynyt. Mies lopulta oli niin ikävystyttävä kuin tämän entinen selli antoi ymmärtää... No, ainakin hän voisi jatkossa vainota Lestrangea tylsyyden iskiessä. Ja serkku saisi pienen näpäytyksen... Ei voinut olla hihittelemättä ryntäillessään pitkin Ministeriötä.

<RabastanLestrange> Rabastan kuunteli Angelican neuvoja ja nyökytteli päätään vaikkei tiennytkään kuinka kestäisi muutaman kuukaudenmittaista piilottelua sitten alkuunkaan. Hän oli persoona joka tarvitsi jatkuvasti pieniä seikkailuja ja jotain pientäkin toimintaa...mikä oli aiemminkin johtanut kiinni jäämiseen muttei Rabastan ollut pystynyt pitelemään itseään. "Sinä sitten saat itse koettaa etsiä minut käsiisi kun maksua halajat", Rabastan sanoi tuumittuaan ettei hänestä olisi juoksentelemaan ympäri kujia tyttöä etsimässä. Pöllöpostin välityksellä sekin todennäköisesti onnistuisi, jos omistaisi tarpeeksi viisaan pöllön... Rabastan ei tiennyt minne Angelica lähti, mutta hän kävi muutaman kerran kaikkoontumassa jo tutuiksi tulleissa metsissä joissa oli ennenkin juoksennellut Ministeriötä pakoon ja kaikkoontui sen jälkeen sukukartanolleen jossa saikin kuulla läjäpäin isoveljensä oppeja siitä kuinka hän onnistuisi välttelemään Ministeriötä...