Peli: Etenemistä

Pelin tiedot

Peli

<AdamGibbon> Klytaimnestran lähdettyä huoneeseensa, käänsi jälleen katseensa Mareliaan puoleen. Laski sauvakätensä takaisin syliinsä, toisessa kädessä puristi naisten taikasauvoja. Klytaimnestra oli onnistunut osumaan siihen paikkaan, mikä sattui miehessä eniten; taakkana ja turhana oleminen veljelleen, yksinäisyys. Puri huultaan vihaisena, siitä oli aikaa kun kukaan oli onnistunut kunnolla satuttamaan sanoillaan. Miksi antoi toisten vaikuttaa itseensä niin voimakkaasti? Sulki silmänsä, yritti saada mieltään rauhoittumaan.

<CainGibbon> Ei mennyt kauaa Klytaimnestran poistumisesta, kun Cain saapui sisälle. Hän oli aamulla lähtenyt hoitamaan tilan asioita ja käynyt allekirjoittamassa muutamia sopimuksia. Vaikka elämä tuntui syöksyneen edellisenä iltana raiteiltaan, tiesi että jotakin oli tehtävä ja asiat oli hoidettava ajoissa. Asiaa tarkemmin ajattelematta Cain suuntasi askeleensa huoneeseen, jossa Adam ja Marelia olivat. Marelia oli yhä tajuton, Adamilla puolestaan käsissään kaksi taikasauvaa omansa lisäksi. Cain kohotti kulmiaan kevyesti. "Adam?" Toista kutsuessaan Cain riisui olkapäiltään matkaviittansa. Hän ei kysynyt mitä oli tapahtunut, mutta aisti jonkin olevan vinossa. Katse viipyili taikasauvoissa.

<AdamGibbon> Oli vaipunut sen verran syvälle ajatuksiinsa, että hätkähti kun veli olikin yllättäen samassa huoneessa - puri samalla vahingossa huuleensa haavan, kohotti hieman vapaampaa kättään ja koetti tuliko verta. Vain muutama pisara. "Hei." Laski kätensä takaisin syliinsä ja huokaisi, käänsi katseensa takaisin Mareliaan. "Otin Klytaimnestren sauvan pois." Totesi sitten ilmeettömästi, vältteli selvästi Cainin katsetta. Ei ollut varma, mitä mieltä Cain olisi asiasta ja mietti, miten perustelisi sen, että oli komennuttanut naisen.

<CainGibbon> Laski viittansa nojatuolin reunalle ja istuutui. Cain nojasi kyynärpäänsä polviinsa, nojautui lähemmäs ja hieroi hieman otsaansa. Kädet ristittiin, katse laskeutui lattiaan. Pää särki kaikesta miettimisestä ja tuskailusta. "Hyvä on", sanottiin lopulta, viipyillen. "Miksi?" Katse kohosi takaisin veljeen. Ääni ei ollut mitenkään vihainen tai syyttävä, halusi vain tietää totuuden.

<AdamGibbon> Oli hiljaa jonkun aikaa, kun mietti vastausta. "Hän pitää minua vihollisena." Totesi sitten hiljaa. Se oli osa totuutta. Pitäisikö Klytaimnestran sauva antaa Cainille? Mutta hän antaisi sen takaisin sille naiselle. "Enkä jaksanut kuunnella häntä enää." Jatkoi sitten, mutta sanoi sen hyvin hiljaa. Se kuulosti niin lapselliselta, kun sen sanoi ääneen. Mutta ei vain ollut jaksanut kuunnella enää loukkauksia ja ilkeitä sanoja.

<CainGibbon> Huokaisi hiljaa sille, että Klytaimnestra piti Adamia vihollisena. Sitä ei ollut lainkaan vaikea uskoa. Tuntuihan nainen olevan sitä mieltä, että heidän pitäisi ilmiantaa Marelia, mutta Klytaimnestra ei ymmärtänyt mitä se olisi tarkoittanut. Aivot rekisteröivät hitaasti toisen lauseen siitä, ettei jaksanut kuunnella naista enää, ja aluksi se ohitettiinkin. "Oliko hän saanut edes mitään hyödyllistä selville?" Miten huonot voivat olla yhden lipsahduksen seuraukset? Cainin olisi vain pitänyt niellä sanansa ja kestää sisäinen kärsimyksensä. "Mitä tarkoitat sillä, ettet jaksanut kuunnella häntä enää?" Tieto näytti saapuneen perille. Ei taikasauvan pois ottaminen hiljentänyt naista, mitä siis oli tapahtunut? Pieni huolenpoikanen näkyi muuten asiallisen vakavilla kasvoilla.

<AdamGibbon> Huokaisi hieman, mutta kieltäytyi vieläkin katsomasta toista kohti. Suussa maistui rauta. "Hän ei suostunut kertomaan minulle tietoja, joita oli selvinnyt. Etten 'saisi aikaa keksiä, miten tiedolla ja Klytaimnestralla ole merkitystä'." Liikautti käsiään, laski oman taikasauvansa alas, näpersi nyt vapautuneella kädellään toisen hihaa hieman hermostuneena. Tuijotti syliinsä. "Joten komennutin hänet kertomaan. Ja antamaan sauvansa." Jätti osan keskustelusta kertomatta, koska se ei ollut Cainille tärkeä tieto. "Käskin hänet menemään huoneeseensa." Että olisi hiljaista vielä hetken.

<CainGibbon> Kylmät väreet kulkivat pitkin Cainin selkää, kun Adam selvästikin lainasi Klytaimnestran sanoja. Vaikka Adam sanoi vähän, oli varma että keskustelu ei ollut kovinkaan ruusuinen. Naisen komennutus sai miehen mietteliääksi. Lopulta Cain sanoi hiljaa: "Uskon että teit sen, minkä koit tarpeelliseksi." Katse kiersi huoneessa, kaikkialla muualla kuin Adamissa tai Mareliassa. Kaikki oli niin sekavaa. Adamin sanat, tai lähinnä Klytaimnestran sanat, kaihersivat Cainia ja vaikka häntä toisaalta suututti, että hänen veljensä oli komennuttanut Klytaimnestran, toisaalta hänestä tuntui että niin oli ehkä paras, ainakin toistaiseksi. "Oliko hän sitten saanut jotakin selville, jonka takia kannatti tapella vastaan?" Klytaimnestra tuskin ikinä käsittäisi Adamin ja Cainin välejä.

<AdamGibbon> "Azkaban avataan uudelleen." Tuijotti vieläkin Mareliaa, käsi puristui tiukasti hihaan kiinni. "Taikaministeriössä olevat vangit siirretään sinne ylihuomenna. Kuten Robert." Puraisi taas huultaan, oli tutustunut Robert Crossiin kun oli ollut vangittuna. "Vain korkeampiarvoiset henkilöt ministeriössä ja aurorit tietävät."

<CainGibbon> Kulmat kohosivat yllättyneinä. Tuo tieto kieltämättä oli... Käyttökelpoinen. Ei sanonut mitään, risti käsivartensa rinnalleen ja nojautui taaksepäin nojatuolissa. Saisikohan tällä Marelian kuuntelemaan edes hetken? "Olen ajatellut.. En keksi muuta, kuin että viemme Marelian takaisin ja muokkaamme hänen muistiaan. Sitten kerron hänelle omin sanoin mitä tapahtui. En tiedä mitä sanoisin hänelle tai auttaisiko mikään selitys, mutta tuo tieto voisi olla sellainen joka saisi hänet edes hieman kuuntelemaan." Ja mikäli Klytaimnestra oli nyt komennutettuna joka tapauksessa, voisivat esittää asian aivan uudessa valossa. Klytaimnestra oli vain pelinappula ja tieto pimeän piirrosta vain pieni ikävä takaisku..

<AdamGibbon> "En ole vielä keksinyt, miten sillä ei olisi merkitystä." Huulille tuli pieni, sarkastinen hymy. Huokaisi sitten ja olematon hymy katosi. "Tuo tieto seisauttaisi hänet ainakin hetkeksi." Katsahti vihdoinkin Cainin suuntaan. "Sen pitäsi tapahtua pian. Häneltä on jo kadonnut päivä ja hänen pitäisi saada juodakseen ja syödäkseenkin." Taas syyllisyys tainnuttamisesta hiipi takaisin.

<CainGibbon> Toinen oli joutunut lähipäivinä kestämään paljon, eikä Cain voinut olla syyttämättä siitä itsensä lisäksi Mareliaa. Katse siirtyi hetkeksi tajuttomaan naiseen ja viha kuohahti miehen sisällä. Ei näyttänyt kuitenkaan mitään ulos, se oli hänen asiansa mitä hän tunsi Mareliaa kohtaan. "Tänään?" Katse siirtyi takaisin Adamiin ja vaikka toinen varmasti tiesikin, ettei vitsailu ollut Cainin alaa, ilme vahvisti sen. "Tarvitsen hetken aikaa, mutta olen valmis toteuttamaan suunnitelman vielä tänään."

<AdamGibbon> "Tämä päivä kuulostaa hyvältä." Huokaisi ja katsahti jälleen Mareliaa. "Minusta Klytaimnestra kannattaisi pitää komennettuna pois tieltä." Varovainen ehdotus, osittain sen takia oli kääntänyt katseensa taas pois. "Hän tekee muuten vielä jotain typerää, kun ei osaa pitää tunteitaan pois tieltä." Käsi oli taas rentoutunut, ei puristanut enää hihasta lujaa kiinni. Mutta mitä tapahtuisi Marelian herättämisen jälkeen. Klytaimnestran seurassa oli vaikea olla. Hääti ajatuksen pois päästään. "Mitä haluat minun tekevän?"

<CainGibbon> Nyökkäsi Adamin ehdotukselle. "Olet ihan oikeassa. Luulen että se auttaa myös vahvistamaan tarinaa. Marelia on huomattavasti tyytyväisempi komennuskirouksen alaisesta taikaministeriön työntekijästä kuin vapaana juoksentelevasta." Kädet kohosivat otsalle ja silmät suljettiin. Ohimoiden hieronta auttoi särkevää päätä toimimaan edes hieman ja vaikutti hetken siltä että jättää vastaamatta toisen kysymykseen. "Marelian muistia täytyy muokata ja uskon sinun pystyvän siihen parhaiten. Olisi parasta antaa hänen kuvitella ettei mitään ole tapahtunut." Tehtävä ei ollut helppo, mutta Adam tunsi Marelian paremmin kuin Cain. Ja Cain olisi saattanut lisätä oman mielensä mukaisia tapahtumia Marelian muistoihin, joten oli parempi että Adam tekisi sen. "Ja kun viemme hänet takaisin, puhun hänen kanssaan yksin." Silmät aukesivat ja katse siirtyi Adamiin. Äänensävy kertoi, ettei tästä keskusteltu. "Jos haluat, voit puhua Marelian kanssa ennen, mutta en halua sinua enkä Klytaimnestraa paikalle, kun puhun hänelle tästä." Koska olette liian tärkeitä, että kestäisin menettää teidät. Ja Marelia oli nainen joka käytti mitä tahansa hyödykseen, jos halusi satuttaa jotakuta.

<AdamGibbon> Kuunteli ja nyökkäsi muistin muokkaamiselle. "Selvä." Rypisti otsaansa kuitenkin, kun Cain ilmoitti haluavansa puhua yksin Marelian kanssa. Kääntyi katsomaan taas Cainia, suoraan silmiin. Yritti hakea sieltä vastausta, miksei saisi olla mukana silloin - ymmärsi kyllä että Klytaimnestra piti pitää kaukana, koska sillä naisella ei tuntunut olevan itsesuojeluvaistoa. "Haluisin olla mukanasi silloin." Tiesi kyllä, että vastaansanominen ei auttaisi mitään, mutta yrittäisi ainakin. Ei halunnut, että Cainia kidutettaisiin tai satutettaisiin.

<CainGibbon> Oli aivan varmaa, että Cainia kidutettaisiin tai satutettaisiin, mutta siltikään, tai juuri siksi, ei halunnut rakkaidensa olevan paikalla tuolloin. Cain katsoi veljeään silmiin ja sanoi äänellä, joka oli tuttu jo nuoruusvuosilta, äänestä tunnisti isän: "Ei. Sinulla on Marelian taikasauva ja pysyt kaukana. Et tule, vaikka kuulisit mitä.” Ja ennen kuin toinen ehtisi väittämään vastaan tai kysymään enempää, Cain jatkoi: ”Koska olet aivan liian tärkeä minulle, enkä halua Marelian käyttävän sitä minua vastaan."

<AdamGibbon> Kasvojen ilme kiristyi, kun veli käski pysymään poissa. Näytti turhautuneelta ja meinasi jo jatkaa vastaanpanemista, kun toinen jatkoikin. Jäi hetkeksi katsomaan epäilevästi Cainia, ennen kuin uskoi ja käänsi katseensa pois. "Minä en voi luvata mitään." Tiesi, ettei pystyisi olemaan sivussa, jos (ja kun) Cainia kidutettaisiin.
<CainGibbon> Kenties se oli kaikki, mitä saisi veljestään irti. Nyökkäsi hieman ja nousi paikoiltaan, nosti viittansa käsivarrelleen. Katsoi sitten jälleen Adamiin, meinaten sanoa että tämän illan jälkeen tämä olisi ohi, mutta tiesi, ettei niin luultavasti ollut. Nyt olivat kuitenkin päättäneet tehdä jotain ja se helpotti oloa. "Minun pitää miettiä mitä sanon Marelialle. Tästä tulee vielä pitkä ilta", Cain sanoi huokaisten. Olikohan veli syönyt mitään? Cain voisi tehdä ruokaa, saisi ajatuksensa samalla järjestymään ja olisi jotakin annettavaa Mareliallekin. Miten omituiselta tämä ajatus tuntuikaan.

<AdamGibbon> Tämä ei varmaan koskaan olisi oikeasti ohitse. Nyökkäsi vain toisen sanoille ja oli hetken hiljaa. "Cain." käänsi katseensa takaisin veljeensä. "Ota Klytaimnestran taikasauva. Hän vihaa minua jo tarpeeksi." Ojensi kreikkalaisen naisen taikasauvaa Cainin suuntaan. Adamin oli aiemmin tehnyt mieli hajottaa koko sauva, joten ehkä oli parempi antaa se veljensä käsiin.

<CainGibbon> Otti toisen ojentaman taikasauvan. Tunne oli tuttu, olisi voinut itse tehdä samoin Marelian sauvalle. "Kiitos, Adam." Kaikesta. Ei vain sauvasta, kaikesta. Nyökkäsi kevyesti ja käännähti lähteäkseen kohti keittiötä. Hänen pitäisi jossakin vaiheessa käydä katsomassa Klytaimnestraa, mutta ajatus tuntui ahdistavalta. Hän ei halunnut nähdä naista komennutettuna.

<AdamGibbon> Olisi voinut pyytää anteeksi sitä, että oli komennuttanut Klytaimnestran, mutta toisaalta ei katunut asiaa ollenkaan. Olo helpottui hieman, kun toinen otti naisen taikasauvan. Laski käden takaisin syliinsä ja kun toinen käännähti lähteäkseen, vaipui taas omaan hiljaisuuteensa, tuijottamaan Mareliaa.