Peli: Hiljaista vihaa

Pelin tiedot

Peli

<KlytaimnestraPapadopoulou> Klytaimnestra oli koko työpäivän ajan juoksennellut ympäri Ministeriötä juttelemassa tutuille ja tuntemattomille, vaihtelevasti esittäen joko todella bimboa tai salaliittolaista. Kuten hän oli arvellutkin, oli Nathalia osoittautunut parhaaksi tiedonlähteeksi. Paperihommissa pääsi käsiksi yllättävän paljon salaisiin raportteihin ja muistioihin. Hän oli kysellyt Rowlesta, mutta mitään oleellisen oloista ei ollut tullut esille. Crossista löytyi tämän sisaren tunnustus, että tämä oli rekisteröimätön animaagi. Ilmeisesti Azkaban aiottiin ottaa käyttöön lähitulevaisuudessa, mutta tieto ei ollut virallista vielä. Työpäivän jälkeen oli raahannut Nathalian vielä parille Vuotavaan noidankattilaan, mutta huonolla viinapäällä varustettu aurori ei ollut enää osannut kertoa paljoakaan. Klytaimnestra oli muka huomannut kuinka paljon kello oli ja oli pahoitellen poistunut pubin takapihalle ja kaikkoontunut. Nainen ilmiintyi Gibbonien asuinrakennuksen kynnykselle, avasi oven ja astui sisään. "Haloo?" hän kutsui korotetulla äänellä ja avasi viittansa soljen.

<AdamGibbon> Adam oli nukkunut suurimman osan päivästä ja tullut vasta puoli tuntia sitten alakertaan. Cain oli lähtenyt ulos ja Adam oli jäänyt vuorostaan vartioimaan Mareliaa. Mies istui nojatuolissa, tuijotti naista. Kädessä oli kaksi taikasauvaa, oma ja Marelian. Äänen kuullessaan käänsi päätään oven suuntaan, mutta todettuaan sen olevan vain Klytaimnestra, katse palasi Mareliaan. "Hei." Vaisu tervehdys, ei ollut varma kuuliko Klytaimnestra sitä edes.

<KlytaimnestraPapadopoulou> Nainen oli heti tervehdyksensä jälkeen lähtenyt summamutikassa astelemaan oikeaan suuntaan, joten hän juuri ja juuri kuuli miehen vastauksen. Hän astui huoneeseen alahuultaan pureskellen. Vilkaistuaan ympärilleen, kohdisti katseensa mieheen. "Missä Cain on?" Klytaimnestra kysäisi tavoitellen ääneensä reipasta sävyä. Katse karkasi puolivahingossa tajuttomaan naiseen tasaisin väliajoin, vaikka hän yrittikin teeskennellä, että he olivat huoneessa kaksin.

<AdamGibbon> Kuuli naisen askeleen ja aisti, että toinen tuli huoneeseen. Ei kuitenkaan vilkaissutkaan Klytaimnestran suuntaan. "Ulkona. Vaihdoimme vahtivuoroa hetki sitten." Äänessä ei tuntunut olevan mitään sävyä. Oli hetken hiljaa, ennen kuin huokaisi pienesti ja katsahti Klytaimnestran suuntaan. "Saitko mitään hyödyllistä tietoa?"

<KlytaimnestraPapadopoulou> Naisen leukaperät olivat jännittyneet kun hän huokaisi mielessään raskaasti. Kunpa Cain olisi ollut paikalla. Hän koki nuoremman veljen olevan aivan liian epäkohtelias. Jos kyseessä olisi ollut joku muu kuin Cainin veli, olisi hän sanonut suoraan mitä ajatteli tästä. Mutta Cain ei tarvinnut nyt muita huolia entisten lisäksi ja varmasti nuorempi olisi kertonut veljelleen hänen sanomisistaan yrittäessään kääntää tätä häntä vastaan. Miehen kysymykseen hän ei ensin vastannut mitään, vaan lähinnä katseli jossain määrin epäluuloisena tätä. Pitäisikö hänen lähteä etsimään vanhempaa veljeä? Cainin olisi luullut odottavan täällä hänen tuloaan, mutta mies oli lähtenyt, joten tämä ilmeisesti halusi olla yksin. Nainen näytti tekevän päätöksen ja asteli toisen nojatuolin luo ja istuutui sille. Vastasi vasta sitten miehen kysymykseen. "Jotain, josta hän-" Oli vilkaisemaisillaan toiseen naiseen, mutta jätti liikkeen kesken. Katse palautui mieheen. "Josta hänen luulisi olevan kiinnostunut."

<AdamGibbon> Jos toinen koki hiljaisuuden ja sivuunjäämisen epäkohteliaana, ei voinut tai edes halunnut tehdä asialle mitään. Oli kääntänyt katseen pois odottaessaan vastausta, kuinkahan kauan menisi, ennen kuin he voisivat herättää Marelian? Klytaimnestra puhui, kuunteli, mutta ei vastannut mitään hetkeen. "Mikähän tieto se olisi?" Ääni oli koko ajan ollut hiljainen ja sävytön, mutta nyt siihen tuli tahtomattaankin hiukan ivallinen sävy. Ei uskonut toisen oikeasti löytävän mitään, mistä Marelia olisi oikeasti ollut niin kiinnostunut, että säästäisi sekä Cainin että Klytaimnestran hengen.

<KlytaimnestraPapadopoulou> Klytaimnestran huulet puristuivat tiukasti kiinni hänen luodessaan murhaavan katseen mieheen. Toinen oli itsekäs, omahyväinen ja ilkeä eikä hän ymmärtänyt miksi Cain kumarteli tuollaisen pienen ilkimyksen edessä. Hän ei jaksanut juuri nyt välittää, mitä Cain ajattelisi. "Luuletko tosissasi, että kerron sinulle ennen Cainia, jotta saat aikaa keksiä, miksi minulla ja tiedoillani ei ole mitään merkitystä?" Klytaimnestra vastasi ylikorostetun ystävällisellä äänellä, vaikka hänen teki mieli kaivaa taikasauva esiin ja kirota mies.

<AdamGibbon> "Luuletko, että sinulla on merkitystä kellekään muulle kuin Cainille?" Sanat tulivat etsimättä, liikautti kättään parempaan asentoon, taikasauvat yhä kevyessä otteessa. "Jos luulet, että tässä on kyse vain sinusta ja Cainista..." Pudisti päätään, toisen ajatukset kiersivät vain oman navan ympärillä. "Sinä et edes ymmärrä, mitä tässä on pelissä. Sinä et ymmärrä, että sinä päivänä kun tulit tähän taloon, asetit Cainin hengenvaaraan." Olihan toinen asettanut myös Adamin vaaraan, mutta tiesi ettei toinen välittäisi siitä. Kääntyi vihdoin katsomaan naista ja hymyili tälle ylikorostetun ystävällisesti. "Joten ole hyvä ja kerro minulle tietosi. Yritän auttaa veljeäni."

<KlytaimnestraPapadopoulou> Naisen silmät kapenivat melkein viiruiksi ja hän nielaisi kiukkuisena. Mies ei edes tajunnut hävetä kuinka helposti tämä sylki suustaan ilkeyksiä. "Jos totta puhutaan, voisin kysyä samaa sinulta. Cainkin huolehtii sinusta vain velvollisuudentunnosta eikä todellisesta välittämisestä. Ja hengenvaaraan asettamisesta... Miten minä olisin voinut tietää, että-" Huulille nousi miltei ilkeä hymy. "että te olette rikollisia? Enkä minä tunkenut tänne, Cain pyysin minua jäämään. Hän itse teki päätöksen." Klytaimnestra näytti päättäväiseltä, leuka oli noussut ylväästi ylemmäs ja sormet puristivat käsinojia. "Sinulle on vain mahdotonta jakaa veljeäsi jonkun muun kanssa, kun olet tottunut, että hän lellii sinua ja että olet hänen keskipisteensä." Miehen viimeisiin sanoihin vastasi vain tämän hymyä heijastavalla ilmeellä. Hänellä oli tärkeitä tietoja, eikä hänellä ollut mitään aikomusta jakaa etulyöntiasemaa vihollisen kanssa.

<AdamGibbon> Toisen sanat sattuivat, mutta vain siksi että ajatteli itse samalla tavalla. Oli koko elämänsä ajan ajatellut olevansa pelkkä taakka muille ihmisille. Marelia, sen sijaan. Marelia oli saanut miehen tuntemaan olonsa hieman arvokkaammaksi ja antanut syyn elämälle. Käänsi katseensa jälleen pois, kasvot olivat puhtaat tunteista; oli jo kauan sitten oppinut, että tunteitaan ei saanut koskaan näyttää. "Cain oli vain kohtelias. Et erota kohtelias. Et erota kohteliaisuutta ja todellista pyyntöä toisistaan." Taas sanat vain leijuivat suusta ja tiesi niiden olevan totta, koska Cain oli itse niin sanonut. Päätös ei ollut Cainin, vaan Klytaimnestran, joka oli liian tyhmä tajutakseen sanoa ei. Hymy oli kuollut kasvoilta, katseli taas vain Mareliaa.

<KlytaimnestraPapadopoulou> Klytaimnestra hymähti ylimielisesti miehen sanoille ja aito - joskin huvittunut - hymy nousi huulille. Mies ei kommentoinut mitään velvollisuussyytökseen, josta hän suoraan oletti, että miehellä ei ollut siihen mitään sanottavaa, vaikka tämän kasvoilta ei mitään näkynytkään. Ja ei sanottavaa tarkoitti, että loitsu oli osunut maaliinsa. "Niin, varmasti Cain sanoessaan rakastavansa minua-" Painotti viimeistä sanaa. "-hän oli vain kohtelias."

<AdamGibbon> Tiesi olevansa arvoton tässä shakkipelissä, oli vain nappula jonka kuka tahansa pystyi helposti uhraamaan. Adamilla ei ollut mitään menetettävää, muuta kuin veljensä ja Cainkin oli Klytaimnestran. Katsahti naista vihaisena ja taikasauva osoitti äkisti naista. "Komennu!" sähähti vihaisesti.

<KlytaimnestraPapadopoulou> Klytaimnestra naurahti sisäisesti, kun mies ei enää vastannut mitään. Kun mies sitten nosti sauvansa ja osoitti häntä, nainen ensin räpäytti silmiään, sai kiinni ajatuksesta, että nyt olisi varmasti hyvä tarttua itsekin taikasauvaan. Loitsu kuitenkin osui ennen kuin hän ehti edes liikauttaa kättään. Täydellinen rentous levisi naisen koko kehoon ja hän tunsi kuin kaikki tajuttoman naisen ilmestymisestä saakka harteilla ollut stressi olisi vain pyyhitty pois.

<AdamGibbon> "Anna minulle ensin taikasauvasi, Klytaimnestra." Ojensi vapaata kättään, että toinen voisi antaa taikasauvan. "Ja sitten, ole hyvä ja kerro minulle se tieto, mistä Marelia voisi olla kiinnostunut." Huomasi oman kätensä tärisevän hieman piilotetusta vihasta, mutta ääni pysyi sentään tasaisena, melkein ilmeettömänä.

<KlytaimnestraPapadopoulou> Kuin transsissa Klytaimnestra veti syliinsä laskemansa viitan taskusta sauvansa ja ojensi sen pieni hymy huulillaan miehelle. Eikä miehelle kertomisesta mitään haittaa ollut, hyvä vain kun hänen itsensä ei tarvinnut ajatella. "Azkabania valmistellaan uudelleenavaamista varten ja vangit siirretään Taikaministeriön tiloista ylihuomenna, mukaan lukien Achernar Robert Cross. Vain aurorit ja Ministeriön korkeimmat työntekijät tietävät tästä."

<AdamGibbon> Otti sauvan käteensä ja nyökkäsi naiselle. Ei olisi oikeastaan halunnut saada tietoja näin, mutta ei jaksanut kuunnella loukkauksia enempää. "Selvä. Saitko mitään muuta selville, mistä voisi olla hyötyä?" Oma sauva osoitti yhä Klytaimnestraa, mutta siirsi Marelian sauvan samaan käteen Klytaimnestran taikasauvan kanssa.

<KlytaimnestraPapadopoulou> Nainen hymyili hieman leveämmin kuin tyytyväisenä, että sai palvella miestä. "Mirjame Celina Cross antoi auroreille lausunnon, jonka mukaan Marelia Celestina Cross on rekisteröimätön animaagi, hahmoltaan pienikokoinen korppi", hän vastasi konemaisesti ja virallisesti.

<AdamGibbon> "Kiitos." Mietti, pitäisikö poistaa loitsu, mutta toisaalta nainen oli nyt autuaan hiljainen ja puhui vain kun hänelle puhuttiin. "Mene huoneeseesi lepäämään. Cain tai minä tulemme hakemaan sinua sitten kun tarvitsemme taas apuasi." Saisi olla hetken rauhassa tuolta naiselta, jos lähettäisi hänet pois. Käsi ei tärissyt enää, huomioi sen puolittain, katse oli vieläkin kiinnittynyt Klytaimnestraan.

<KlytaimnestraPapadopoulou> Edelleen kauniisti hymyillen Klytaimnestra nousi nojatuolistaan, nosti viitan käsivarrelleen ja tyytyväisen oloisena poistui huoneesta, nousi portaat huoneeseensa ja kävi makaamaan vuoteelleen. Miten ihanaa olikaan kun ei tarvinnut huolehtia mistään, eikä ajatella mitään. Euphoriseen tunteeseen olisi vaikka voinut tottua.