Peli: Sairaalasiiven liepeillä - K-18

Pelin tiedot

Peli

<MayAshen> May oli potenut krapulaa koko sunnuntain ja täytyi sanoa, että maanantaiaamunakaan hänen olonsa ei ollut ollut reippaimmasta päästä. Väsyneenä hän oli raahautunut tunnilta toiselle, mutta ruokailussa naapuripöydästä kuulunut hihittely kännisestä Driscollista oli saanut viimein pojan hereille. Ei May tosin tiennyt, miksi humalan takia joku olisi voinut joutua sairaalasiipeen (tietysti hänellä kävi mielessä, että Driscoll oli lähtenyt juomaan ja sen jälkeen takaisin lentämään hänen poistuttuaan paikalta ja että tyttö olisi sitten tipahtanut luudalta tai jotain, mikä olisi tehnyt hänestä osasyyllisen kaiketi). Vaikka May oli yrittänyt tunkea ajatuksen tytöstä vahingoittuneena jonnekin taka-alalle, oli päivän mittaan ehtinyt kehittämään vaikka minkälaisia kauhuskenaarioita mielessään. Illan tullen oli karistanut tuttavansa kannoilta aikomuksenaan käydä tarkastamassa, että kaikki kuvitelmat olisivat vääriä. Matkalla sairaalasiipeen May oli ehtinyt kuitenkin miettiä edellistä tapaamista ja sitä, kuinka tyttö ei ollut halunnutkaan viettää hänen kanssaan aikaa. Askeleet olivat vähitellen hidastuneet sitä mukaa mitä lähemmäs May oli päässyt sairastuvan sisäänkäyntiä ja lopulta hän oli pysähtynyt käsi ovenkahvalla. Hän oli puraissut huultaan ja kääntynyt takaisin tulosuuntaansa, ottanut askeleen ja kääntynyt sitten taas takaisin ovien suuntaan. Häntä huoletti, mutta hän ei todellakaan halunnut lisää tytön negatiivisia sanoja niskaansa. Huokaisten poika oli lysähtänyt istumaan lattialle oven vierelle, aivan kuin pidempi harkitseminen olisi tuonut jonkin ratkaisun tullessaan.

<WynneDriscoll> Wynne oli aamulla suostunut ensimmäistä kertaa syömään, vaikka muuten olikin viettänyt päivän lähinnä nukkuen tai mietiskellen siihen asti kunnes tuntien jälkeen muutamia huispausjoukkueen jäseniä oli saapunut katsomaan tytön vointia. Wynne oli jutellut heille aivan normaaliin tapaan, nauranut huhuille juopumisesta ja kertonut että oli vain kompastunut ja ollut niin pettynyt peliin, ettei ollut siksi saanut itseään liikkeelle. Tämän jälkeen oli suostunut juttelemaan myös muille ja näyttänyt piristyneen sen verran, että tyttö sai vapaasti lähteä. Wynne ei sisimmässään tuntenut oloaan erityisen hyväksi, mutta oli päättänyt että turha makaaminen ja parkuminen sai nyt loppua. Pian olisi kesä ja jos poikaa ei tytön seura sen vertaa kiinnostanut, että jaksaisi kuunnella tätä, niin kesän tullen keksisi varmaankin jotakin minkä avulla unohtaa tuo turhamainen huispaaja. Otti nyt tavaransa ja kohteliaasti kiittäen lähti sairaalasiivestä. Oli päässyt muutaman askelen ovesta ulos, kun tajusi jonkun tutun hahmon istuvan siinä. Wynne kääntyi katsomaan Mayta, eikä voinut sille mitään että huulille kohosi iloisesti yllättynyt hymy. Siltikään ei saanut sanaa suustaan.

<MayAshen> May ei ensin reagoinut mitenkään siihen, että sairaalasiiven ovi kävi, sillä ohi oli ravannut ties minkälaista porukkaa ja hän oli jo aivan liian monta kertaa kohottanut katseensa toiveikkaana vain bongatakseen jonkun ekaluokkaisen puuskupuhin. Kun sitten tulijan askeleet pysähtyivät eikä tämä näyttänyt kenkien perusteella ainakaan ihan 11-vuotiaalta, suostui May kohottamaan katseensa välinpitämättömän tylsistynyt ilme kasvoillaan. Saman tien poika toivoi, että ei olisi tehnyt mitään, sillä eihän hän nyt tiennyt yhtään, miten siinä tilanteessa olisi pitänyt reagoida. Uskoisikohan tyttö, jos hän sanoisi olevansa tervehtimässä jotakuta ihan muuta tai odottavansa jotakuta muuta paitsi tyttöä tai... Vaihtoehdot kiisivät pojan mielessä hänen tuijottaessaan tyttöä. Viimein May pakotti suustaan tavanomaisen "Ai. Sinä."-fraasinsa ja yritti näyttää yllättyneeltä.

<WynneDriscoll> Katseli pojan kasvoilla vaihtuvia pienen pieniä aavistuksia siitä, mitä poika ajatteli. "Mm, minä", sanoi hiljaisesti, miltei kuiskaten. Ei tiennyt uskaltaisiko puhua, sillä pelkäsi jälleen pojan suuttuvan hänen sanoistaan ja ryntäävän pois. Varovainen hymy kuitenkin säilyi huulilla, joista alemmassa komeili yhä mahtava mustelma ja joka oli hieman turvoksissa, vaikka muuta jälkeä siinä ei näkynytkään. Luometkin olivat aavistuksen turvoksissa itkemisestä ja kevyesti punoittavat, mutta vain siinä määrin, ettei näyttänyt aivan omalta itseltään. Meinasi purra huultaan mietteissään, mutta kipu sai tytön hylkäämään moisen ajatuksen. Ei tiennyt mistä aloittaa vai että pitäisikö vain olla hiljaa.

<MayAshen> Maykin vain tuijotti tyttöä sanaakaan sanomatta, sillä kaikki päässä kaikuneet selittelyvaihtoehdot tuntuivat jokainen aivan liian epäuskottavilta. Hän kuitenkin vakuutti itselleen, että mitä pidempään hän pysyttelisi hiljaa, sitä todennäköisemmin tyttö ajattelisi hänen tulleen nössösti juuri tämän takia. "En ole täällä sitten sinun takiasi. Ihan vain sen takia, että jos satuit kuvittelemaan niin", May tokaisi pitkän hiljaisuuden jälkeen kuulostaen jopa omiin korviinsa melko epäuskottavalta. Puraisi huultaan ja yskäisi.

<WynneDriscoll> Toisen sanomana tuo lause miltei todisti sen, mitä sanat yrittivät kieltää. Katseli hetken aikaa poikaa ja ilme suli entistäkin lämpimämmäksi. Kumartui varovasti pojan vierelle, asettui vieläkin varovaisemmin yhä hellien polviensa varaan ja katseli poikaa silmiin. "Anteeksi etten tullut kanssasi, se jäi harmittamaan minua hirveästi", puhui peläten, että toinen ottaisi ja ryntäisi jälleen karkuun suuttuen jostakin täysin turhasta. Olivat jälleen alkupisteessä, tai ainakin miltei. Mieluummin olisikin unohtanut kaikki menneet ja palannut alkuun - silloin olisi voinut tehdä kaiken toisin.

<MayAshen> May yritti näyttää torjuvalta tytön laskeutuessa alas, mutta viimeistään tytön sanat saivat toivon syttymään silmissä ja kohottivat hänen huulilleen pienen hymyn, jota poika kuitenkin yritti piilottaa. "Senkö takia joit sitten itseksesi? Ja jos sinua harmitti, mikset sitten tullut?" May ei kuulostanut syyttävältä, lähinnä pöllämystyneen uteliaalta ja ihmettelevältä vain. Koska tyttö oli tullut lähelle, oli Mayn nojauduttava taaksepäin seinää vasten, koukussa harallaan olevien jalkojensa asentoa paransi. Tilanne tuntui hassulta.

<WynneDriscoll> Puisteli hymyillen päätään ja pieni puna kohosi poskille. "Ei, en juonut yhtään mitään. Kaaduin kun lähdit ja loukkasin jalkani enkä siksi päässyt. Voit vaikka kysyä sairaalasiivestä." Ei kehdannut myöntää että oli melkein pyörtynyt. Liikahti istuakseen paremmin jalkojensa päällä ja piteli käsiään sylissään, vaikka olisikin mieluummin ottanut poikaa kädestä kiinni.

<MayAshen> Rypisti kulmiaan näyttäen hämmentyneeltä ja jopa lähestulkoon epäuskoiselta. "Mutta kaikki puhuvat ja sinut oli nähty konttaamassa ympäripäissäsi!" May tosiaan oli hieman liian sinisilmäinen, sillä hän oli aina ensimmäisten joukossa uskomassa juoruja. Poika puolestaan nojasi käsivarsillaan kumpaankin polveensa ja antoi käsiensä roikkua vapaana edessään. Hän ei todellakaan ymmärtänyt Driscollia; ensin tyttö saattoi olla suunnattoman lämmin ja hetken päästä sanomassa ties mitä ilkeyksiä. Nytkin May mietti melkeinpä pelokkaana, että milloin tyttö taas suuttuisi jostain aivan turhasta.

<WynneDriscoll> Naurahti ja puisteli päätään. "Oletko ihan hassu? Uskotko minusta oikeasti tuollaista? Höpö höpö. Joku on taas käyttänyt mielikuvitustaan. Joukko puuskuja kantoi minut portailta sairaalasiipeen kun en itse päässyt kävelemään. Siinä kaikki mitä tein sen jälkeen kun lähdit." Eihän se ollut aivan totuus, mutta pojan ei tarvinnut tietää totuutta. Mieleen pujahti jotakin kautta Catrina, mutta sen ajatuksen Wynne ajoi väkivaltaisesti mielestään. Jos näin oli, että poika oli löytänyt oikeasti itselleen tyttöystävän, poika ei olisi tullut katsomaan häntä. Ja sittenkin tämä saattoi olla Wynnen ainoa mahdollisuus... Nosti kättään ja hyvin varovasti kosketti pojan sormia, samalla pojan kasvoja katsellen. "Olen tehnyt kauhean paljon tyhmiä asioita... Voisitko antaa ne anteeksi?"

<MayAshen> May näytti hämmentyneeltä, mutta suostui naurahtamaan, kun tyttökin oli niin tehnyt. "Niin kai sitten." Maylla ei ollut tietenkään aavistustakaan, mitä tyttö kuvitteli hänestä ja Catrinasta, vaikka Jack olikin vakuuttanut koko bileväen tietävän hänen päässeen pukille. Henkäisi yllättyneenä tytön koskettaessa, katse karkasi sormiin, mutta poika nosti sen ihmettelevä ilme kasvoillaan takaisin tytön silmiin. Pienen hetken May vain katseli tyttöä yhtä aikaa hämmentyneenä ja iloisena. Vino kevyt hymykin karkasi huulille. "Joo, ei se mitään", poika vastasi ihmeissään ja hapuili hitaasti tytön sormia omillaan.

<WynneDriscoll> Yhtäkkiä tuntuikin siltä, kuin kaikki entiset murheet olisivat olleet jälleen aivan turhia. Hymyili helpottuneena pojalle ja pujotti sormensa pojan sormien välistä. Hänen teki mieli jatkaa anteeksipyytelyään, mutta pelkäsi että poika muistaisikin miten typerä Wynne oli ja lähtisi jälleen. Siksi tyttö ottikin toisella kädellään tukea lattiasta - koska ei suostunut päästämään irti pojan kädestä - ja siirtyi vielä lähemmäs poikaa, varoen mustelmaisia polviaan. Kun sai itsensä asetettua toisen vierelle, painoi kevyen suukon tämän poskelle ja kuiskasi hiljaa: "Toivon että tulit sittenkin katsomaan minua."

<MayAshen> May hymyili epävarmasti takaisin tytölle ja vilkaisi jälleen kaksikon käsien yhteenliittymää ihmeissään. Katse napsahti takaisin tyttöön tämän vaihtaessa paikkaa ja poika virnisti pikaisen innostuneesti saadessaan suukon. Tytön kuiskaukseen vastasi päästämällä ensin pienen hihittävän äänen, nielaisten sitten, ja lopulta sai suustaan hiljaisen sanan: "Ehkä."

<WynneDriscoll> Se riitti saamaan tytön onnelliseksi. Olihan 'ehkä' pojalta melkein kuin 'totta kai' ja 'melkein okei' melkein kuin 'tosi kiva', ainakin niin Wynne halusi ajatella. Sanan rohkaisemana painoi toisen suukon, tällä kertaa pojan suupieleen. "Kehtaisitko tulla kanssani tupaani?" Ääni meni entistäkin hiljaisemmaksi ja poskille nousi jälleen puna. "Kun... Tahtoisin käydä kylvyssä." Ei kehdannut katsoa poikaa silmiin, vaan kevyen ujosti hymyillen katseli sormiaan pojan sormiin sotkeutuneina.

<MayAshen> Poika räpäytti silmiään yllättyneenä. Tarkasteli tytön kasvoja kuin etsien jotain vihjettä siitä, että toinen yritti huijata tai pilkata tai jotain. Kun tyttö sitten käänsi katseensa pois, poika nielaisi epävarmasti ja tytön seuraavat sanat saivat Mayn hönkäisemään melkein paniikinomaisesti. "En minä tiedä, kai." Jälleen uusi nielaisu, käänsi omankin katseensa käsiin, sillä ei oikein tiennyt, miten tytön ehdotukseen olisi pitänyt reagoida.

<WynneDriscoll> Hymyili hieman rohkeammin ja käänsi jälleen katseensa poikaan. "Tai ei sinun ole pakko tulla, mutta haluaisin viettää kanssasi aikaa, korvata sen, etten viimeksi viettänyt..." Tytön katse oli selkeästi toiveikas ja yritti rohkaista poikaa mukaansa. "En haluaisi päästää sinua menemään nyt kun olet siinä." Ei tiennyt mitä muutakaan tehdä, kuin hymyillä ja aivan kevyesti puristaa pojan kättä omassaan.

<MayAshen> Katseli taas tyttöä ihmeissään. "Ihan vain mitä sinä haluat", May hönkäisi vastaukseksi. Kyllähän hän halusi, totta kai, mutta jotenkin tytön kanssa oli aina niin suuri epävarmuus, että hän ei uskaltanut antaa toiveidensa nousta. Vähän ne silti väkisinkin kohosivat, kun tyttö tuollaisia ehdotteli. "Olet kyllä ihme tyyppi, en ota sinusta mitään selkoa", naurahti yrittäen hieman karkottaa vaivaantunutta oloaan.

<WynneDriscoll> Naurahti myös ja kohotti vapaan kätensä silittääkseen pojan poskea. "Anteeksi, yritän olla kunnolla. Jos sinä voisit yrittää ymmärtää minua outoudestani huolimatta?" kosketus oli hellä ja katse sitäkin hellempi. Toivoi että saisi uuden mahdollisuuden yrittää ja että tällä kertaa kävisi paremmin.

<MayAshen> Kihnasi poskeaan tytön kättä vasten ja hymyili ujosti. "Ainahan minä yritän ymmärtää, mutta sinä teet välillä siitä kirotun vaikeaa. Miten siihenkin voi reagoida, että yhtäkkiä vain sanot, ettet halua olla kanssani?" Näytti murjottavalta, tyttö oli kyllä välillä ihan liian outo! Suli kuitenkin pian takaisin hymyyn, kannatti käyttää hyväksi edes ne kohdat, kun tyttö ei saanut kohtauksiaan.

<WynneDriscoll> "Toivottavasti jaksat tulevaisuudessakin yrittää. Ikävää että ymmärsit sen niin, en tarkoittanut sitä niin..." Jälleen suukotti poikaa, tällä kertaa aivan läheltä korvanlehteä. "Olisin halunnut olla kanssasi, mutta mieluummin... Kahden." Kuiski hiljaa, käsi siirtyi poskelta silittämään pojan hiuksia. Piti kasvonsa lähellä pojan kasvoja, hengitys kosketti lämpimänä pojan kaulaa ja kasvoja tytön katsellessa tätä.

<MayAshen> Katseli tyttöä lähietäisyydeltä edelleen ihmeissään ja aivan kuin ei uskoisi onneaan. "No mikset sanonut? Minä vain ajattelin, että olisi ollut kiva juhlistaa voittojamme." Kuulosti lähes surkealta, mutta hymyili sitten taas, eihän sitä nyt voinut murjottaa, kun tyttö kosketteli hiuksia ja oli noin lähellä. "Olisit sanonut", May kuiskasi vielä hiljaa, harmitellen. Kyllä hän olisi kuunnellut, ehkä, kai. No, olihan hänellä ollut bilefiilis, mutta... No, ei hän tiennyt.

<WynneDriscoll> "En ehtinyt", tyttö puolustautui hiljaa, mutta hymyillen. Eihän sillä sitten ollut enää mitään väliä. Nyt poika oli siinä ja tiesi. "Pelkäsin tulla mukanasi, vaikka halusinkin olla kanssani. Mutta ei meidän tarvitse miettiä sitä nyt, eihän? Ja sitä paitsi... Kuulosti mukavalta kun sanoit 'voittojamme'." Laski kätensä pojan hiuksista tämän leualle ja käänsi pojan kasvoja itseensä päin, jäämättä kuuntelemaan vastausta, sillä ei malttanut enää pitää huuliaan erossa pojan huulista. Näin asioiden olisi aina pitänyt olla!

<MayAshen> "No minähän sanoin jo silloin aikaisemminkin, että 'me voitimme' ja--" May ehti aloittaa protestoimisen, mutta sitten tytön suudelma lopetti höpötykset. Poika levitti kätensä, kun ei tiennyt mitä niillä olisi tehnyt ja antoi tytön (Mayn mielestä) varman otteen pitää yhteyden kasassa. Ensiyllätys väistyi pian ja poika keskittyi tytön huulien muotojen tutkiskeluun, vaikka taustalla oli koko ajan pieni epävarmuus.

<WynneDriscoll> Tytön hymy tuntui vasten pojan huulia, sillä jokin aisti oli kenties arvannut pojan alkavan protestoimaan. Huokaisi onnellisena suudelmassa ja sormet silittelivät pojan kaulaa kevyesti huulten keskittyessä täysin poikaan. Kuuli sairaalasiiven oven avautuvan vieressään ja irrottautui pojan huulista, mutta ei kiirehtien. Vetäytyi kauemmas ja silmissä tuikki jotakin jota olisi miltei voinut kuvailla sanoin 'täydellinen onni'. "Mennäänkö?" kuului hiljainen kuiskaus.

<MayAshen> May reagoi tytön kysymykseen ilmeellä, joka onnistui olemaan yhtä aikaa sekä hätääntyneen pelokas että suunnattoman innokas ja kierähti jalkojensa päälle päästäkseen ylös. Heti suoristauduttuaan poika kuitenkin tajusi olevansa häpeällisen innokas ja yskäisi nolona vilkaisten sairaalasiivestä poistujien perään. Mitä tyttökin oikein ajattelisi, pitäisi häntä epätoivoisena vielä... Pakotti katseensa takaisin seuralaiseensa ja huulilleen epävarman hymyn.

<WynneDriscoll> Tytön nouseminen oli huomattavasti hitaampaa ja kivuliaampaa, eikä voinut olla näyttämättä hieman tuskaiselta polvien joutuessa koetukselle. Oli sisimmässään vain tyytyväinen, että poika vaikutti niin innokkaalta - kenties poika lopultakin piti hänestä enemmän kuin Catrinasta... Jälleen ajatus, joka pään sisällä hakattiin kasaan, pakattiin ilmatiiviiseen laatikkoon ja pudotettiin lentokoneesta keskelle aavikkoa. Hymyili pojalle päästyään jälleen jaloilleen ja kivun yli. Sormet hapuilivat jälleen pojan käden omakseen, ennen kuin lähti hitaasti kävelemään kohti tupaa. Olo oli hieman heikko, kenties siitä johtuen ettei ollut syönyt kovinkaan hyvin ja kuluttanut kaiken vähäisen energiansa murehtiessa, joten normaalisti niin vahva ja itsevarma kävely oli vaihtunut heiveröiseksi haparoinniksi.

<MayAshen> Katseli tytön vaivalloista nousemista ja oli varma tämän valehdelleen juomisesta. Ei kukaan normaali ihminen tuosta vain kaatuillut ilman ja saanut itseään tuollaiseen kuntoon ilman päihteitä. Driscoll ei vain halunnut, että kukaan tajuaisi tämän olevan ihminen kuten muutkin ja olevan välillä perseet olalla. No, onneksi hän tajusi. May hymyili tytön tarttuessa hänen käteensä, mutta hyvä mieli johtui enemmän siitä kuinka poika oli niin fiksu että luki toista kuin avointa loitsukirjaa. Äänettömästi itsekseen naureskellen seurasi tyttöä tehden suunnattomasti töitä pitääkseen viileän auran ympärillään eli lähinnä estäen itseään näyttämästä innostustaan.

<WynneDriscoll> Ehkä olikin parempi, että poika kuvitteli tytön kontanneen juovuspäissään ja loukanneen siten itsensä. Ei halunnut sentään näyttää aivan niin säälittävältä kuin oikeasti oli. Pariskunnan kävellessä Wynnen alitajunta yritti ilmoittaa tytölle, että heidän välillään oli hyvin hiljaista eikä - vaikka poika ei sitä tuntunut odottavan - Wynnen alitajunnalla ollut mitään puheenaihetta, jonka arvaisi olevan turvallinen. Puraisi huultaan hyvin vaistomaisesti ja inahti kivusta. Entä jos heidän välinsä olisivat aina tällaiset? Pelkkää pussailua ja läheisyyttä, mutta ei mitään syvällisempää? Oliko siihen todella syy, miksi he eivät olleet päässeet yhteisymmärrykseen? Onneksi kaikki tämä tapahtui alitajunnassa, sillä Wynnen tietoisuus oli täynnä pelonsekaisia odotuksen tunteita.

<MayAshen> Ensin Maysta tuntui, että Korpinkynnen torniin oli ihan liian pitkä matka, mutta heti kun hän oli ehtinyt huokaista helpotuksesta, että vähään aikaan ei vielä tarvitsisi miettiä miten käyttäytyä ettei tyttö saisi kohtauksiaan, olikin tuvan tiloihin johtava portaikko jo näkyvissä. Aikaisemmin kytenyt jännitys alkoi hiljaisuuden jatkuessa viedä poikaa lähemmäs paniikkia kaksikon kiivetessä portaita ylös. "Täällä sitä sitten ollaan, heh, kehtaakin vastata väärin siihen idioottimaiseen kysymykseen sitten, ehhehheh", May möläytti ja katui heti suunsa avaamista, mutta yritti parhaansa mukaan virnistellä siihen malliin, että tiesi tarkalleen mitä oli tekemässä.

<WynneDriscoll> Katsahti pitkien ripsiensä alta poikaa ja virnisti. Kysymys oli pitkä ja vaikutti moniosaiselta. Tytön vastaus kuitenkin oli kohtalaisen nopea ja yksisanainen, sekä aivan oikein. "Ei ole tapana vastata tuontyyppisiin kysymyksiin väärin, kyllähän sinä tiedät etten muuta tee kuin luen." Naurahti kevyesti sanoilleen, eikä näyttänyt loukkaantuneelta, vaikka tiesikin kaikkein ajattelevan hänestä juuri niin. Ei kiinnittänyt mihinkään eikä keneenkään huomiota johdattaessaan poikaa kohti pesutiloja. Hän oli aivan tosissaan sanoessaan haluavansa kylpyyn. Olo oli jännityksestä muuttunut lähinnä mekaaniseksi tekemiseksi ilman suurempia ajatuksia. Ei todellakaan halunnut edes arvata miten ilta tulisi päättymään.

<MayAshen> "No eipä tietenkään", poika mutisi itsekseen pettyneenä siihen, ettei päässyt todistamaan väärää vastausta. Hänellä itsellään kun ei ollut ollut aavistustakaan mitä kysymykseen olisi pitänyt vastata. Oli joskus aikanaan lyönyt vetoa kavereidensa kanssa siitä, kuinka usein nörtit joutuivat viettämään yönsä käytävässä, kun eivät osanneet vastata kysymyksiin. Ilmeisesti hän olisi hävinnyt puolet omaisuudestaan, joten hyvä että puheet olivat unohtuneet, kun ketään ei ollut kiinnostanut ottaa asiasta selvää. Mayn tajutessa tytön tosiaan johdattavan häntä kylpyhuneisiin, alkoi hänen mielessään pyöriä vähän turhan innostavia ajatuksia siitä kuinka tyttö oli sanonut haluavansa viettää aikaa hänen kanssaan kahdestaan JA kylpeä. Alastiko? May ei tiennyt olisiko juossut pesutiloihin vai sieltä pois päin.

<WynneDriscoll> Jos olisi kuullut pojan ajatukset, olisi varmasti nauranut - sekä vedonlyönnille että ajatukselle kylpemisestä alasti. Toisaalta, siitä poika olisi loukkaantunut eikä tämä olisi suinkaan päässyt todistamaan tätä mullistavaa asiaa: alasti kylpevä nainen. Johdatus oli suoraviivaista eikä pojalla ollut oikeastaan mahdollisuutta juosta pesutiloista pois päin, sillä tytön ote pojan kädestä oli itsevarma. Vasta pesuhuoneessa tyttö päästi pojan kädestä irti ja pujotti mukana roikkuneen laukkunsa hihnan päänsä yli ja pudotti tavarat niille sijoilleen, kaivaen laukusta taikasauvansa. Tämän tehtyään sluki oven ptkällä ja monimutkaisella loitsulla - tässä tuvassa kun ei koskaan voinut käyttää niitä kaikkein yksinkertaisimpia loitsuja - ja sen tehtyään huokaisi tyytyväisenä, joskin myös hieman kauhuissaan.

<MayAshen> Seurasi tytön loitsimista ja tajusi, ettei pääsisi enää karkuun vaikka yrittäisikin. Pureskeli alahuultaan toivoen hermostuneesti, että loitsu kestäisi pitkään. Kun tyttö sitten lopetti ja huokaisi, oli vielä hetken hiljaa, mutta päätyi sitten taas möläyttämään: "Ai että kylpyyn, ehheh." Ja typerä virnistys vielä päälle, eikä May olisi voinut enemmän hävetä itseään. Hitto kun hän ei muistanut mitään siitä mitä sen blondin, öhhh - Fifin? - kanssa oli tapahtunut. Olisi edes tiennyt mitä ei tullut tehdä... Tai sitten hän olikin ollut aivan mahtava! Ristiriitaiset ajatukset mielessään virnisti uudemman kerran, nyt uskoen ainakin olevansa viileämpi.

<WynneDriscoll> Kääntyi hitaasti poikaa kohden ja naurahti hellästi tämän hermostuneelle möläytykselle. "Niin, kylpyyn. Anteeksi että näin julmasti lukitsin sinutkin tänne." Mutta ei näyttänyt olevan pahoillaan, vaikka sisällä hermostuneisuus myllersikin. Ei kuitenkaan vielä uskaltanut lähestyä poikaa, joten kiersi aivan pojan viereltä laskemaan kylpyammeeseen vettä. Koetti valuvaa vettä sormillaan, eikä pienen lämpötilan säätelyn jälkeen jäänyt enää muuta tekemistä kuin kääntyä ujona kohti poikaa. Poskilla oli havaittavissa aavistuksenomainen puna.

<MayAshen> May avasi jo suunsa möläyttääkseen taas jotain, mutta tyttö kääntyi juuri sopivalla hetkellä ja hän nielaisi sanansa. Töllötti toista ja hetken harkinnan jälkeen uskaltautui ottamaan epävarman puolaskeleen lähemmäs. Mieli olisi tehnyt mennä ihan kunnolla tytön luo, mutta aikaisempien kokemusten perusteella ei halunnut tehdä mitään, mikä olisi saattanut saada tämän taas käyttäytymään epäloogisesti. Viimeksi samantyylisessä tilanteessa Driscoll oli aivan yhtäkkiä vain sanonut, ettei halunnutkaan. Hän oli aina osoittanut selkeästi haluavansa ja koko juttu oli ollut aina vain tytöstä kiinni, joten hänen ei voitu olettaa tekevän asian eteen mitään. Ja jos hän olisikin tehnyt, niin tyttö olisi kuitenkin saanut taas kohtauksen. Tyytyväisenä päättelyynsä risti käsivartensa rinnalleen odottavan näköisenä.

<WynneDriscoll> Katsoi poikaa ja tämän ristittyjä käsivarsia. Tiesiköhän poika että käsivarsien ristimistä pidetään yleismaailmallisesti hyvin vihamielisenä eleenä? Nielaisi kurkkuun juuttuneen palan ja yritti hymyillä samalla kun jokaikinen tytön ihokarva kihosi pystyyn - ehkä tyttö oli käsittänyt jotakin väärin? Mitä poika häneltä oikein odotti? Tuntui että sydän hakkasi aivan liian lujaa liian laihassa vartalossa - ääni varmasti kaikui huoneen ulkopuolelle saakka! Hetken aikaa tuijotettuaan poikaa pelokkaana päätti, ettei poika olisi seurannut häntä, jos ei olisi halunnut. Siksi alkoi hitaasti riisumaan päälimmäisiä vaatteitaan, eikä uskaltanut katsoa enää Mayhyn päinkään.

<MayAshen> May vaikutti ensin levollisen odottavalta, mutta tytön vain katsoessa takaisin tekemättä tai sanomatta mitään alkoi epäröidä. Miksi ihmeessä Driscoll oli raahannut hänet tänne jos ei halunnutkaan mitään? Poika meinasi jo huokaista, kun tyttö sitten alkoikin riisua. Silmät levisivät ja hän ähkäisi vahingossa. Olettiko Driscoll entä hänkin ryhtyisi strippaamaan tässä? Eikö se ollut aika kliinistä? Eikö ensin pitänyt olla himokasta kihnaamista ja sen jälkeen kaavut revittiin päältä ja niin edelleen? Eikä tyttö ei edes katsonut häneen enää. Mitä kirottua Driscoll oikein odotti ja oletti? Hetken huultaan pureskeltuaan May alkoi hitaasti availla kaapunsa kaula-aukkoa kiristäviä nyörejä ja seurasi tarkasti tytön jokaista liikettä ja elettä.

<WynneDriscoll> Oli hieman odottanut pojan puolelta jonkinlaista aloitetta siihen himokkaaseen kihnaamiseen, mutta kun sitä ei näyttänyt tulevan niin kenties hän sitten vain menisi sinne hiivatin kylpyyn! Oli saanut aivan liian suuren hupparinsa ja miltei muodottomina roikkuvat housunsa pois ennen kuin kiinnitti katseensa poikaan jälleen. Hymyili arasti alushousuissaan ja aluspaidassaan, vetäen syvään henkeä. Koska ei uskaltanut tehdä muutakaan, käännähti pysäyttämään valuvan veden. Piteli hetken silmiään kiinni, ennen kuin antoi kiusaukselle vallan ja kääntyi katsomaan poikaan. Nyt hymy näytti jo hieman varmemmalta. Kyllä tämä vielä hyväksi muuttuisi. "Tule lähemmäs?" Äänen kysyvä sävy jätti pojalle varaa kieltäytyäkin.

<MayAshen> Poika seurasi tarkasti edelleen eikä voinut olla nielaisematta voidessaan tuijottaa häpeilemättömästi tytön katsellessa muualle. Kun toinen sitten kääntyi hänen suuntaansa takaisin, tuntui Maysta kuin hän olisi jäänyt kiinni varkaista. Oli jo kääntymässä pois teeskennelläkseen että oli vain vilkaissut, mutta tytön hymy pysäytti ja poika vastasi siihen varovaisesti. Tytön sanat pyyhkäisivät kuitenkin varautuneisuuden pois ja poika asteli lähemmäs ensin antaen käsiensä laskeutua alas, mutta pian nostaen ne juuri ennen kuin vetäisi tytön tämän olkapäistä kiinni itseensä ja hautasi huokaisten kasvonsa tytön kaulaan. Nyt se sitten antaa kuitenkin turpaan, mietti May hajamielisesti ja puristi tytön tiukemmin itseään vasten kietoen kätensä tämän harteiden ympäri. Piti käyttää hyödyksi ne viimeiset hetket.

<WynneDriscoll> Yllättyi pojan rohkeudesta ja tämän vetäistessä Wynnen lähemmäs tyttö ei voinut olla hihittämättä hieman ääneen. Mayn hengitys tuntui lämpimältä iholla ja kuljetti kylmiä väreitä pitkin selkärankaa. Ei edes tajunnut enää mitä teki kietoessaan kätensä pojan lantiolle ja antaessaan huultensa vaeltaa yllättäen lähelle ilmestyneen pojan kaulalla. Ei olisi voinut kuvitellakaan työntävänsä poikaa enää pois.

<MayAshen> Seisoi vain paikoillaan pidellen tyttöä ja kun tajusi tytön ilmeisesti aikovan antaa hänen ollakin siinä, ainakin jos tytön huulien aiheuttamasta kivasta tunteesta oli mitään pääteltävissä, jännittyi hieman, sillä oli oikeastaan melkoisen pihalla siitä mitä oli tekemässä. Sysäsi kuitenkin pohdinnat syrjään ja rentouduttuaan ei voinut estää käsiään lähtemästä vaeltelemaan tytön selällä. Ohuen kankaan läpi jokainen lihas luu tuntui niin hyvin, että tytön läheisyys sai hengen katkonaiseksi. Pitkästä aikaa kirosi kaapuaan, sillä se ei peittänyt kehon reaktioita yhtään niin hyvin kuin farkut. Naurahti epävarmasti tytön korvaa vasten.

<WynneDriscoll> Vaeltavat kädet saivat Wynnen selän kevyesti kaarelle, aiheuttaen sen ettei pojan tarvinnut lainkaan pitää tyttöä lähellään: tämä pysyisi kiinni liimaantuneena ilman suurempaa yritystäkin. Naurahdus sai vastaukseksi erittäin tyytyväisen huokauksen. Kädet pitelivät pojasta tiukasti kiinni, ei halunnut päästää tätä itsestään irti. Hiljalleen sormet kuitenkin alkoivat kerätä yhä enemmän kangasta, sillä oli päätynyt tulokseen, että halusi enemmän suukoteltavaa ja kosketeltavaa paljasta ihoa. Huulet kulkivatkin omaa tietään pojan kaulalla, leualla kiertäen hitaasti myös toiselle puolelle. Liikutti kuitenkin koko ajan vartaloaan mahdollisimman lähellä poikaa.

<MayAshen> Naurahti toistamiseen, nyt tytön huokaisulle. Ilmeisesti Driscollia ei sitten haitannut. Tunsi kuinka kaavun helma kosketti nilkkaa älyten mitä tyttö oli tekemässä ja vaikka mitenkään ei olisi halunnut, työnsi tytön irti itsestään katsahtaakseen tämän kasvoja. Pienen hymyn saattelemana tarttui kaapuunsa lanteilta ja veti sen päänsä yli. Tiputti vaatteen lattialle ja potkaisi kengät jalastaan, kiirehtien, että pääsisi takaisin kiinni toiseen. Nyt ei aikonut tyytyä pelkkää kaulaa pitämään kasvojaan vasten, vaan otti tyttöä kiinni niskan takaa, mutta jäi epäröimään.

<WynneDriscoll> Ei todellakaan haitannut! Tunsi itsensä lähinnä vain imarrelluksi: ei olisi voinut edes kuvitella kenenkään pitävän itseään sievänä saatika kiihottavana! Kun poika työnsi Wynnen kauemmas, tämän silmät rävähtivät täysin auki ja huulet jäivät hämmästyksestä raolleen. Kun tajusi, ettei poika juossutkaan karkuun vaan riisui itseään, takertui kylpyammeen reunaan kuin pitäen itsensä pystyssä ja erossa pojasta. Kun tämä viimein tuli takaisin lähemmäs, tytön huulet hapuilivat jo pojan huulille. Ne eivät antaneet pojan epäröidä vaan vaativasti painautuivat vasten pojan suuta. Kädet päästivät samalla hetkellä kylpyammeesta ja kietoutuivat takaisin pojan vartalolle, innokkaina tutkien jokaista pientäkin piirrettä.

<MayAshen> Tilanteen kiihkeys sai pojan unohtamaan kehonsa reaktioiden häpeämisen ja hän keskittyi ensin koskettelemaan tytön lanteita, mutta vähitellen, kuin yrittäen olla huomaamaton, alkoi ujuttaa toista kättään tytön paidan alle. Upottautui suudelmaan ja päätyi taas naurahtamaan, kun hampaat kolahtivat tytön omiin. Jatkoi varovaisemmin, sillä arveli vaikuttavansa amatööriltä, jos kolauttaisi heti perään uudestaan ja ristiriitaisin mielin yritti vastata suudelmiin yhtä halukkaasti kuin aikaisemmin mutta silti varoen.

<WynneDriscoll> Tyttö ei pelännyt vaikuttavansa amatööriltä vaan oli valmis vaikka heti myöntämään, että todella oli sellainen. Hymyili ikään kuin automaattisena reaktiona toisen naurahdukseen ja yritti hieman selvittää päätään ja rauhoittua. Yritystä kesti vain aavistuksen kun pojan sormet saivat aikaan entistä mieluisampia tuntemuksia. Huulet jatkoivat nälkäistä tutkimusretkeään pojan huulilla, vaikka kädet irtosivatkin hetkeksi pojan vartalolta. Halusi lisää, enemmän, ja suudelma katkesi vain siksi aikaa, että tyttö ehti vetää aluspaitansa päältään. Sen alla ei ollut muuta kuin kalpea ja laiha vartalo, joka liimautui takaisin poikaa vasten niin pian kuin tyttö vain sai paidan ravisteltua käsistään. Huulet palasivat hetkeksi entiselle paikalleen, mutta irtautuivat sitten jälleen. Suurin silmin Wynne katoi Mayn silmiin: silmissä loisti miltei villieläinmäinen kiihko, mutta suu puhkesi hermostuneeseen, mutta hyvin onnelliseen ja innokkaasen hymyyn. Halusi nähdä Mayn, tämän ilmeen ja hetken aikaa katsella poikaa, nyt kun hänellä oli siihen mahdollisuus.

<MayAshen> May ähkäisi vaivalloisesti nähdessään vilaukselta tytön paljaan yläruumiin ennen tämän painautumista takaisin kiinni. Toinen käsi karkasi etupuolelle, mutta sitten tyttö taas irrottautuikin ja poika antoi kätensä valahtaa vyötärölle. Hengitys tuntui salpautuvan tytön intensiivisen katseen alla ja poika sai vain vaivoin vedettyä henkeä. "Sinä...olet", May mumisi epäselvästi tuijottaessaan tyttöä haltioituneen näköisenä. Palasi takaisin tilanteeseen ja pienen silityksen jälkeen laskeutui kyykkyyn suukottelemaan tytön vatsaa. Antoi sormiensa etsiytyä tytön alushousujen vyötärönauhalle ja lähteä hitaasti hivuttamaan turhia vaatekappaleita pois.

<WynneDriscoll> Hymy syveni entisestään, kun ymmärsi miten May tuntui pitävän näkemästään. Ei voinut olla jälleen näykkäämättä kipeästä huulestaan, mutta nyt ei tuntunut edes huomaavan sen tuomaa kipua, sillä juuri silloin poika laskeutui alemmas ja tämän huulet koskettivat tytön vatsaa. Wynne inahti ja heikosti haparoiden etsi jälleen ammeen reunan ettei kaatuisi. Hengitys kuulosti miltei pahemmalta kuin rankan lenkin jälkeen pojan riisuessa tytöltä viimeisetkin vaatteet. Katseli hämmentynein silmin poikaa ja täysin vasten tahtoaan tunsi silmiensä kostuvan. Hymy kuitenkin pysyi kasvoilla ja tyttö nielaisi naurahtaen omaa hölmöyttään. Ei hän ollut edes arvannut että tällaisia hetkiä voisi hänenkin elämäänsä kuulua. Vapaan käden sormet koskettivat pojan kasvoja ja silittelivät tämän hiuksia. Mahtoiko pojasta tuntua samalta?

<MayAshen> Vetäytyi hitusen kauemmas päästäkseen katselemaan ihastuneena tyttöä edessään. Ei oikein ollut varma siitä mitä teki, mutta pienen harkinnan jälkeen antoi sormiensa nousta ensin pitkin tytön sääriä ja sitten reisiä. Vilkaisten vielä ylös kuin varmistuakseen hipaisi tytön sisäreiden yläosaa ja kosketti sitten varoen hieman ylempää. Nielaisi, sillä oli melko hukassa, mutta tilanne vei niin mennessään, ettei aika riittänyt pohtimiseen. May ei suoranaisesti olisi sanonut tilanteen olevan hänen kohdaltaan hänen mielestään odottamaton, sillä poika uskoi hieman perustelemattomasti olevansa melkoinen naistenkaataja.

<WynneDriscoll> Toisen kosketukset saivat työn vartalon jännittymään, sormet takertuivat hiuksiin ja kun tajusi mitä tapahtui, yritti rentoutua päästäen samalla hetkellä irti, ettei vain vahingossakaan tukistaisi toista. Jalka liikahti hieman kauemmas toisesta samalla kun hehkuva puna kohosi poskipäille. Toisaalta tytön teki mieli painaa poika lattiaa vasten ja ottaa tilanne omiin käsiin, mutta tuntui aivan käsittämättömän hyvältä, kun May tällä tavoin keskittyi viimeinkin osoittamaan huomiotaan vain ja ainoastaan hänelle, eikä näyttänyt suuremmin epäröivän teoissaan. Wynne oli odottanut enemmänkin kiusaantunutta hiljaisuutta - varsinkin omalta puoleltaan - mutta kaikki tuntui niin uudelta, mutta kuitenkin luonnolliselta. Sormet syyhysivät päästä koskettamaan poikaa, mutta ei silti halunnut liikahtaa tästä mihinkään.

<MayAshen> Poika hymyili leveästi varautumattoman tyytyväisen näköisenä vilkaistessaan ylöspäin ja tytön reaktioiden rohkaisemana siirsi vapaan kätensä tekemään edestakaista liikettä aikaisemman kosketellessa intensiivisemmin kuin aikaisemmin. Kurkottautui painamaan suudelmia tytön sisäreidelle eikä olisi voinut kuvitellakkaan huomionsa olevan jossain muussa kuin tytön nautinnossa.

<WynneDriscoll> Molemmat kädet takertuivat ammeen reunaan, vartalo osittain nojasi sen kylmään pintaan. Kohotti kasvonsa ja antoi silmiensä sulkeutua. Ei enää edes huomannut miten huulilta karkaili huokaisuja ja inahduksia, antaen pojalle vihjeitä siitä miten hyvältä tytöstä tuntui. Mitä pidemmälle tilanne jatkui, sitä täydellisemmin Wynne unohti kaiken ylimääräisen: ensimmäisenä katosi pelko siitä, ettei May välittänytkään hänestä ja sen ajatuksen mukana katosi myös uhkakuva Catrinasta. Wynne oli kokonaan Mayn lumoissa, pahemmin kuin koskaan.

<MayAshen> May huomasi oman hengityksensä tihenevän sitä mukaa mitä enemmän tyttö äänteli. Sisäreisiin taisi jäädä muutama jälkikin suudelmista, mutta poika ei siitä välittänyt. Huulilla leikki vallattoman riemukas hymy pojan nostaessa katseensa ja hän keskittyi katselemaan tytön nautinnollisia ilmeitä yrittäen saada hyväilyistään vieläkin paremman tuntuisia. Hänhän oli ihan luonnonlahjakkuus!

<WynneDriscoll> Ei niitä reisiä muut päässetkään näkemään ja poika sai tämän hetken tuntemuksien perusteella tehdä jälkiä aivan milloin vain lisää! Tytöstä tuntui että hänen henkensä salpautuisi aivan millä hetkellä hyvänsä ja hänen jalkansa pettäisivät. Haukkoi henkeään ja välillä näytti että lopetti hengittämisen kokonaan, kunnes huokaisi ja puri erityisen kivuliaasti mustelmaista huultaan. Kyyneleet kihosivat silmiin kivusta, vaikka olo olikin muuten autuas. Tyttö laski katseensa poikaan ja oli onnellinen, että teki niin. Pojan kasvoilla loistava hymy sai olon entistä paremmaksi. Tällaisena Wynne halusi aina Mayn muistaa, hän halusi ikuistaa juuri tuon hymyn ja kantaa sitä mukanaan aina. Varovasti kohotti toisen kätensä koskemaan tämän huulia. Hyvin varovasti liikahti osoittaakseen että halusi tulla lattian tasolle, toisen vierelle.

<MayAshen> Poika nieleskeli vaivalloisesti seuratessaan tytön reaktioita. Kun tyttö sitten hiljeni kokonaan, vaikutti poika pettyneeltä. "Menikö se loppuun saakka?" May kysyi hymyn vähitellen kadotessa huulilta ja veti kätensä pois tyttöä koskemasta katsellessaan tätä hämmentyneenä. Siirtyi kuitenkin hitusen vasemmalle, jotta tyttö pääsisi suoraan laskeutumaan vierelle.

<WynneDriscoll> Ei pystynyt vastaamaan vielä mitään, sillä hengitys oli yhä aivan sekaisin. Painautui pojan vierelle, varoen mustelmaisia polviaan. Tytön teki mieli heti kiivetä Mayn syliin ja näyttää miten hyvältä se kaikki oli tuntunut. Ei halunnut pilata hetkeä sanoilla, joten ei asettunutkaan sen paremmin istumaan toisen vierelle, vaan laski molemmat kätensä pojan poskille ja sulki tämän suun suudelmilla. Saatuaan hetken koota ajatuksiaan irroittautui suudelmasta, mutta ei avannut sulkeutuneita silmiään. Kuumotus palasi poskille. Ääni oli täynnä lämpöä ja tyytyväisyyttä kun kuiskasi: "En ole ikinä kokenut mitään vastaavaa." Meinasi sanoa vielä jotakin, mutta ei osannut sanoa mitään sen enempää. Oli täysin hämmentynyt, aivan täydellisen rakastunut ja halusi tehdä toisen yhtä onnelliseksi. Huulet painautuivat takaisin, kun muita sanoja ei löytynyt ja siirtyi niin lähelle poikaa kuin pystyi, ilman että oli tämän sylissä.

<MayAshen> May hapuili hetken yllättyneenä tytön napatessa kiinni ja painaessa suudelman, mutta vastasi sitten vähän jälkijunassa. Hän oli pettynyt, sillä oli toivonut tytön tosiaan kiipeävän suoraan syliin. Odotti jo pessimistisenä ties mitä tytön aloittaessa kieltosanalla, mutta kun tämä pääsi lauseensa loppuun, napsahti pojan katse takaisin tähän. Aran tyytyväinen - ja osaltaan jopa omahyväinen - virnistys kuitenkin karkasi huulille ja May uppoutui taas suudelmaan. Poika kellahti selälleen lattialle vetäen tytön mukanaan ja muka vaivihkaa hivutti tämän päälleen.

<WynneDriscoll> Hymyili vasten pojan huulia ja kun tämä kellahti selälleen, muistuttivat suudelmat hetken aikaa enemmän helliä näykkäisyjä kuin suudelmia. Vartalo oli kevyesti painautunut vasten poikaa ja liikkui kevyen kiusoittelevasti tämän iholla. Yllättäen huulet karkasivat kaulalle, rintakehälle, samalla kun Wynnen vartalo painautui hetkeksi tiukasti toiseen. Kohottautui katsomaan poikaa ujo hymy huulillaan.

<MayAshen> Hymähti tytön kiusoittelulle ja luiskautti kätensä tämän niskaan aikomuksenaan pakottaa tyttö kunnon suudelmaan, mutta sitten toinen karkasikin pois huulien ulottuvilta. Ei May missään nimessä valittanut, ellei sitten nautinnosta. Kädet liukuivat pitkin tytön vartaloa, pysähtyivät hieman pidempään tämän rinnoille ja jatkoivat sitten matkaansa vyötäisille ja lopulta pakaroille painaen tytön lantion vielä tiukemmin vasten poikaa. Katseli vaaleiden ripsiensä alta tyttöä tämän liikkuessa päällä ja virnisti vinosti. Vielä oli yksi ärsyttävä vaatekappale nautinnon tiellä.

<WynneDriscoll> Jännitys kupli tytön vatsanpohjassa ja pojan virne tuntui vain saavan sen pahenemaan. Miten ketään saattoi haluta näin? Miten hän oli koskaan voinut sanoa pojasta mitään pahaa? Huulet palautuivat iholle, kielenpää kutitteli pitkin Mayn ihoa, etsien tietään yhä alemmas. Sormet kuitenkin liikkuivat paljon huulia nopeammin, päästääkseen pojan viimeisestä vaatteestaan. Silmät suljettuina Wynne riisui Mayta, käyttäen kaikki tilaisuudet koskettaa tämän ihoa.

<MayAshen> Pojan virne leveni entisestäänkin tytön suun ja sormien tuottaessa nautintoa. Sulki hiljaksiin silmänsä ja antoi käsiensä levätä siellä mihin ne milloinkin ylsivät. Hengitti pitkiä syviä vetoja ja rentoutui lattialla, jonka epämukavuus oli unohtunut heti kun sai tytön lähelleen.

<WynneDriscoll> Saatuaan pojan riisuttua uskalsi hädin tuskin hengittää, joten keskittyi kuuntelemaan Mayn hengitystä. Huulet koskettivat alavatsaa kostein suudelmin, tytön ylävartalon ollessa miltei kosketuksissa pojan lantionseudun kanssa. Antoi selän kaareutua noustessaan jälleen ylemmäs ja avasi silmänsä. Huulet raollaan katseli poikaa, pieni hymy karkasi suupieleen. Hyvin kevyt suudelma pojan huulille. Sydän hakkasi kuin yrittäisi karata. Miten toinen saattoi näyttää niin rauhalliselta? Ei halunnut myöntää olevansa todella näin jännittynyt, mutta kaikki se mitä olivat kokeneet painoi nyt jossakin taka-alalla. Entä jos May karkaisi ensimmäisen tilaisuuden tullen tämän jälkeen? Siltikään ei voinut vetäytyä kauemmas, vaan tahtoi yhä lähemmäs.

<MayAshen> Hönkäili jokaisen suudelman kohdalla ja hipelöi tytön lyhyitä hiuksia eikä Maylle olisi nyt tullut karkaaminen mieleen millään. Saadessaan vihdoin suukon huulilleenkin, veti tytön syvään suudelmaan, josta ei halunnut päästää toista pois ollenkaan. Kohotti itsensä kätensä varassa hieman ylös ja varovaisesti kieräytti tytön selälleen alleen kääntyen itse vatsalleen. Suudelma pysyi yhtenäisenä koko toimenpiteen ajan. Sormet kulkivat pitkin tytön vartaloa, pieniä hipaisuja siellä sun täällä.

<WynneDriscoll> Saattoi jälleen vain unohtua suudelmiin ja tuntemaan pojan kosketuksen, ja hiljalleen jännitys unohtui jälleen. Kädet kulkivat pitkin pojan selkää ja kylkiä, välillä vaatien toista lähemmäs itseään, välillä hellittäen, käyden miltei aavistuksenomaisina pojan iholla. Tytön oli hetkeksi pakko irroittautua pojan huulista, sillä hetken aikaa tuntui, ettei saanut tarpeeksi happea. Katse oli pyytävä, anova, miltei rukoileva. Halusi lisää.

<MayAshen> Nautti tytön kiihkeydestä täysin rinnoin ja vaikka oli pidempään jo pitänyt itseään aisoissa, enää ei kestänyt. Driscoll oli hänen, ja hänen ainoastaan. Ei olisi voinut olla tyytyväisempi oloonsa, tai, no, uskoi kohta olevansa vielä tyytyväisempi. Tarttui ehkä turhankin voimakkaalla otteella tyttöä reisistä ja työnsi ne puoliksi jalallaan ja puoliksi kädellään koukkuun. Virnisti vielä kerran tytölle ennen kuin keskittyi asettelemaan herkkiä alueitaan tyttöä vasten. Haparoivasti aloitti työnnöt ja aluksi sekosi muutamaan otteeseen rytmissään, mutta se ei haitannut, sillä ei huomioinut sitä mitenkään. Painoi taas huulensa tytön suulle, vaikka liitos ei ollutkaan tukeva, sillä liikkeet olivat voimakkaita ja ravistivat koko kehoa.

<WynneDriscoll> Wynne inahti Mayn tehdessä ensimmäiset työntönsä. Hyvin nopeasti tyttö kuitenkin pääsi jutun juoneen mukaan ja kietoi jalkansa tiukasti pojan ympärille. Kädet pitivät poikaa hetken tiukasti otteessaan, jotta sai vielä hetken keskittyä tämän huuliin, mutta ote heltyi vain mukailemaan Mayn liikkeitä. Huokaukset ja hiljaiset voihkaisut alkoivat jälleen, eikä Wynne edes huomannut niiden palanneen. Joutui lopulta kokonaan luopumaan suudelmista, sillä ei pystynyt keskittymään niihin enää. "Olet.." Kuiskaus oli hiljainen, karkasi henkäysten lomassa. ".. täydellinen."

<MayAshen> Hönki voimakkaasti tytön huulia vasten ja sekoili tottumattomana liikkeissään. Nuoleskeli himokkaana tytön huulia ja puristi kädellään tytön toista rintaa. Vähitellen kuitenkin työnnöt muuttuivat lyhyemmiksi ja intensiivisemmiksi pojan mieleen tulvivan epätoivon saattelemina. Ei, ei hänelle voinut sattua tällaista, ei nyt näin täydellisenä hetkenä, ei! Yritti vielä, mutta lopulta joutui luovuttamaan. Surkeasti nyyhkäisten lysähti tyttöä vasten ja niiskuttaen painoi kasvonsa tytön kaulaan. Huokaus purkautui huulilta. "En tiedä mikä sitä vaivaa, ei se ikinä aikaisemmin ole tuolla lailla..." May mutisi itkuisella äänellä.

<WynneDriscoll> Silmät avautuivat hämmentyneinä, mutta kun tajusi mitä tapahtui, kietoi kätensä hellän rakastavasti pojan ympärille. Sisimmässä myllersivät kaikenlaiset tunteet - pieni pettymys, pelko siitä että hänessä oli jotakin vikaa, pelko pojan menetyksestä - mutta silitteli hellästi pojan hiuksia, kuiskien hiljaa: "Ei mitään hätää.. Kaikki on hyvin, olen enemmän kuin onnellinen. Rakast-.." Puri hyvin kivuliaasti huultaan ja toivoi sydämensä kyllyydestä ettei poika ollut kuullut orastavaa rakkaudentunnustusta joka oli melkein karannut tytön huulilta. Suussa maistui veri, mutta Wynne pysyi mukisematta hiljaa ja piti poikaa lähellään.

<MayAshen> May niiskaisi vielä kerran ja hitaasti ja varovaisesti nousi tytön päältä. Ei uskaltautunut vilkaisemaan tyttöön, sillä sisällä pyörivät häpeän ja riittämättömyyden tunteet. Vilkuili hetken ympärilleen ja löysi sitten alushousunsa, jotka puki ankean näköisenä päälleen ja istahti alas kaapu käsissään. Jäi tuijottamaan syliinsä. Oli kuullut tytön sanat, mutta jotenkin ei rekisteröinyt niitä epätoivoissaan.

<WynneDriscoll> Seurasi poikaa eikä voinut olla tuntematta heikkoja heijastumia pojan tunteista. Ehkä hän todella oli jotenkin vähempiarvoinen kuin muut? Ehkä siihen oli syynsä, ettei kukaan katsonut häntä kahta kertaa? Oliko hän omalla jääräpäisyydellään aiheuttanut tämän tilanteen ja siten loukannut Mayn tunteita? Kun May istuutui, Wynne viimein keräsi itsensä kokoon lattialla ja mitään päälleen pukematta tuli istumaan pojan vierelle, katsellen nyt jo rauhallisena tämän kasvoja. "May? Sinä teit minut hyvin onnelliseksi. En ole koskaan.." Naurahti itselleen ja puisteli päätään. "Sinä olet minun elämäni ensimmäinen." Ensimmäinen rakkaus, tahtoi lisätä. Katse harhaili hetken pojan käsissä, mutta palasi sitten kasvoihin. Avasi suunsa sanoakseen jotakin, mutta ei enää osannutkaan. Olisi halunnut kysyä, miten voisi ikinä tehdä toisen yhtä onnelliseksi. Mutta ehkä ei voinutkaan?

<MayAshen> "Ei tämä sinuun liity", May melkeinpä ärähti. Hänessä se vika oli. Hän oli jo ajatellut kohta tulevansa ja sitten yhtäkkiä vain ilman mitään syytä... Onnistui kuitenkin epätoivossaankin tajuamaan, miltä äänensävy oli saattanut kuulostaa, ja katsahti tyttöä. Pyyhkäisi nenäänsä ja vaikka hänellä oli kuuma, veti kaavun päänsä yli. Vaikka Driscoll miten vakuutteli olevansa onnellinen ja muuta, ei poika ollut ikinä aikaisemmin hävennyt yhtä paljon kuin sillä hetkellä.

<WynneDriscoll> Toisen ärähdys sai tytön vetäytymään kauemmas. Kasvoilta saattoi lukea miten tyttö oli jälleen aivan irti tästä maailmasta. 'Ei tämä sinuun liity' kaikui tytön korvissa ja Catrinan teeskennellyn ystävällinen hymy palasi Wynnen mieleen. Tytön katse oli harhaillut pitkin lattiaa, kauas pojan kasvoista. "Ajattelin, että.. Ettei sinun.." Mitä? ".. Tarvitsisi lähteä ja jättää minua.." Sulki silmänsä kun jo valmiiksi turvonneet silmäluomet alkoivat kirveltämään. Hän ei selviäisi tästä enää, jos poika nyt lähtisi.

<MayAshen> Näytti yllättyneeltä kääntyessään takaisin tytön puoleen. "Ai et tahdokaan, että lähden, vaikka-vaikka-- ei onnistu", totesi hämmentyneenä ja vilkaisi merkitsevästi syliinsä. Hänhän oli aivan kykenemätön edes maailman luonnollisimpaan asiaan. Mitä Driscoll, joka osasi kaiken, muka mahtoi tahtoa hänenlaisestaan luuserista? No, ainakaan kukaan ei onneksi uskoisi, jos tyttö menisi levittelemään asiaa. Vaikka laiha lohtu se oli.


<WynneDriscoll> Puri hampaitaan yhteen, sillä mieleen tuli useita vastauksia, jotka olisi saattanut möläyttää, jollei olisi välittänyt toisesta niin paljon. &#8217;Onneksi sinulla on Catrina, voithan koettaa hänen kanssaan uudelleen.&#8217; &#8217;Tietenkin haluan että lähdet, siksihän minä sinulle neitsyyttäni ja rakkauttani tyrkytin!&#8217; Puisti kyyneleisenä päätään. &#8221;En tietenkään halua että lähdet.&#8221; Niiskuttavasta äänensävystä kuuli selkeästi, että tyttöön sattui. Oli jälleen onni, ettei kuullut toisen ajatuksia. Mitä Driscoll, jolla ei ollut muuta kuin kirjaviisautensa, mahtoi haluta siitä ainoasta ihmisestä, jonka kanssa oli valmis unohtamaan kaiken muun? &#8221;En ikinä voisi haluta että lähdet...&#8221; Nielaisi ja katsoi poikaan kostein silmin. &#8221;En tiedä miten sanoisin sinulle tämän ilman että ymmärrät väärin. Minulle ei ole tärkeää vaikka et pystyisikään. Toivoin että voisin tehdä sinut edes muilla tavoin onnelliseksi. Että voisin.. Olla sinun.&#8221;

<MayAshen> May katseli tyttöä hämmästyksestä silmät suurina tämän puhuessa ja niiskuttaessa ja huokaisi. "No hyvä", hän mumisi epävarmasti ja laski taas katseensa syliinsä. Oliko sen nyt juuri pakko pettää hänet? Nosti kuitenkin katseensa, kun tyttö jatkoi. Hetken epäröinnin jälkeen kurkotti tyttöä kohti, epäröi, nielaisi, ja sitten nappasi toista käsivarresta ja veti tätä lähemmäs nopeasti, kuin yrittäen huijata ettei ollut tehnyt mitään. "Kaikki vain aina menee päin persettä", poika totesi myrtyneesti.

<WynneDriscoll> Tuntui, että tyttö uskalsi hengittää syvään vasta pojan vierellä. Oli pelännyt että toinen nousisi ja sanoista huolimatta lähtisi pois, jättäen Wynnen yksinään alastomana. Mutta poika olikin vetänyt lähemmäs ja jokin tuntui viimein loksahtaneen kohdalleen, eikä Wynne voinut olla aivan aavistuksen hymyilemättä. Hän kietoi kätensä pojan ympärille, miltei kietoutui Mayn ympärille, mutta hillitsi itsensä. Wynne painoi päänsä poikaa vasten. "No, ei nyt ihan kaikki. Olethan sinä siinä." Äänestä kuulsi pieni helpotus. "Et taida tietääkään miten kova ikävä on ollut." Halusi saada pojan ajatukset pois sieltä missä ne vielä selkeästi viipyivät. Kyyneleet kuivuivat silmissä. Ehkä enää ei olisi mitään hätää?

<MayAshen> Ei Maykaan voinut täysin yhtä murjottavana olla kun tyttö painoi päänsä häntä vasten. Kiersi käsivartensa tytön hartioiden ympäri ja veti tämän vähän lähemmäksi vielä. Haisteli tytön hiuksia ja tuntui hieman rauhoittuvan, vaikka selvästikin halusi vielä valittaa. "Ja paljonpa iloa minustakin on, tällainen potenssiongelmainen..." May marisi itsesääliä täynnä olevalla äänellä ja niiskautti. Miksei mikään voinut ikinä onnistua?! No, ei siinä Driscoll kainalossa mikään maailman huonoin paikka ollut, mutta olisivat asiat silti voineet mennä paremmin!

<WynneDriscoll> Jälleen pieni hymy karkasi huulille pojan kietoessa käden ympärille. Käsi nousi silittelemään kevyesti toisen poskea. "May.. Kyllä sinusta on paljonkin iloa." Naurahti kevyesti, samalla sulkien silmänsä. "Kenen kanssa minä vuoroin pussailisin ja tappelisin, jos en sinun kanssasi? Enkä haluaisikaan ketään muuta." Lisäys tuli ikään kuni varmuuden vuoksi. Kai poika ymmärsi että Wynne vitsaili? Ei hän halunnut ketään muuta. "Ja mieluummin pussailisin enemmän kuin tappelisin, jooko?" Avasi toisen silmänsä kurkkiakseen pitkien ripsiensä takaa Mayta.

<MayAshen> "Sinä ne tappelut aina aloitat, joten katso vain peiliin", May vastasi myrtsinä, muttei voinut estää pientä hymynkaretta suupielessään, "ja sitten minä joudun polvillani anelemaan anteeksiantoa etkä siltikään meinaa leppyä. Teet kyllä elämästäni ihan liian vaikeaa." Poika huokaisi liioitellun teatraalisesti eikä peitellyt enää virnistelyään. Hän jos joku oli totaalinen masokisti, muuta ei voinut sanoa.

<WynneDriscoll> Meinasi väittää vastaan, mutta päätyi vain virnistämään. Mitä turhaan pilata hyvää hetkeä omalla jääräpäisyydella. "Hah, polvillasi anelemaan anteeksiantoa, yeah right.." Tyttö tönäisi poikaa kevyesti ja avasi sitten kokonaan silmänsä, kääntyen katsomaan poikaa. Pieni suukko poskelle hyvitykseksi. "No, ei sinunkaan kanssa helppoa ole, mutta sehän olisi ihan tylsää jos olisi? En minä sinua näin paljon - tai siis sinusta näin paljoa pitäisi, jos kaikki olisi liian helppoa." Jälleen leveä hymy. Kaikesta ihanuudesta huolimatta kylmyys alkoi hiipimään Wynnen kehoon, saaden ihon paikoitellen kananlihalle.

<MayAshen> May aivan selkeästi oli täysin sokea virheilleen, joten ei vastaanväittämisestä olisi todennäköisesti edes ollut mitään hyötyä. "Sinä pidät minusta", May toisti omahyväisesti virnistellen ja taputti tyttöä poskelle. "Eipä se siis mikään yllätys ole, kun olen näin charmantti ja komea ja lihaksikas, mutta kiva se on aina kuulla ääneen. Varsinkin sinulta, kun olet muuten niin pidättyväinen ja negatiivinen." Maylle ei tullut mieleenkään että tytöllä saattoi olla kylmä, kun hänellä itsellään oli kaapu päällä. Ja muutenkin oli mukavaa pitää alastomia tyttöjä kainalossa.

<WynneDriscoll> Tytön suu loksahti auki. "Senkin paskiainen!" Ja sitten Wynne alkoi nauraa. "Ja kehtaatko väittää ettet sinä pidä minusta yhtään, mitä?" Wynnen silmiin syttyi ilkikurinen pilke, kun tämä kääntyi toisen vierellä polvilleen, yhä hyvin selkeästi alasti, ja tuijotti Mayta virne huulillaan. "Charmantti.. Halutessasi kyllä. Komea? Ehdottomasti. Lihaksikas? Luulen että voittaisin sinut painissa jos yrittäisin." Ja sitten se röyhkeä pimu kehtasi iskeä silmää! "Ja sinä tykkäät minusta, äläkä väitä vastaan!"

<MayAshen> "No ehkä ihan hiukan", May vastasi ja kohautti olkiaan viattomasti virnistellen. Ihan varmana Driscoll oli ihan yltiörakastunut ja hän joutuisi vielä rikkomaan tämän sydämen kun ei olisi valmis naimisiin. Pojan katse karkasi automaattisesti tytön silmistä jonnekin aivan muualle tämän siirtyessä ja alkaessa uhota. "Ai että voittaisit muka? Hah! Jos jaksaisin vaivautua, pieksisin sinut mennen tullen, joten turha kuvitellakaan. Ja kun sinä luulet, minä tiedän", hän tuhahti naurun ja ylimielisyyden sekaisesti.

<WynneDriscoll> Wynne oli arvannut että katse lähtisi harhailemaan, eikä se näyttänyt haittaavan nuorta naista laisinkaan. "Ai jos jaksaisit vaivautua.. Kyllä minä vielä sinulle näytän, senkin... Söötti poika." Hyvin hyvin julma - mutta rakastava! - virnistys. "Ja jos niin on, että kun minä luulen, niin sinä tiedät, niin sitten.. Minä luulen että sinä pidät minusta enemmänkin kuin vain hiukan, mutta et vain kehtaa myöntää sitä. Mutta ei sinun tarvitsekaan, minä luulen." Samalla tyttö nojautui jälleen lähemmäs poikaa, kietoi kätensä kevyesti tämän niskaan. Yhtäkkiä ilkikurinen kiusantekohetki oli kadonnut, ja tyttö painoi hymyillen kevyitä suukkoja Mayn kasvoille. Ehkä toinen oli oikeassa, mutta Wynnehän ei päästäisi Mayta alttarilta karkuun. Hän raahaisi pojan alttarille vaikka käsiraudoissa, jos hän haluaisi pojan kanssa naimisiin.

<MayAshen> May oli ollut valmis jo antamaan takaisin, kun tytöltä tulikin kehu yllättävässä kohtaa, eikä hän voinut olla virnuilematta. Miehekkäästi sööttihän hän oli. Ja kuten hänellä tapana oli, oli hän aikomassa jälleen protestoida - hänkö muka tykkäisi enemmän kuin hiukan, pyh! - mutta sitten tyttö taas onnistui harhauttamaan. Ja May keskittyi nappailemaan ympäri kasvoja suunnattuja suukkoja huulillaan. Pojan onneksi (tai harmiksi?) hän ei tiennyt pakkonaittamissuunnitelmista ja pystyi keskittymään muuhunkin kuin paikalta pakenemiseen. Käsi livahti tytön pakaralle Mayn vetäessä tyttöä lähemmäs ja kaapatessa tytön huulet perhossuukkoja syvempää suudelmaan.

<WynneDriscoll> Wynne naurahti pojan napatessa hänestä kiinni, mutta keskittyi sitten jälleen aivan täydellisesti pojan huuliin. Ei uskonut ikinä kyllästyvänsä toisen suudelmiin, oli hän niitä tietämättään niin kauan kaivannutkin! Kevyt hymy karkasi toisen huulia vasten, sormet upposivat puolittain jälleen pojan tukkaan. Tällaista heidän yhteiselonsa saisi aina olla. Ikävä kyllä huoneen ovien ulkopuolella oli henkilöitä, jotka mielellään sekoittaisivat nuoren parin suunnitelmat.
[
<MayAshen> Ikävä kyllä May oli sokea ja kuuro myös muiden - kuten Catrinan - juonille ja monissa tapauksissa viattomuus oli myös typeryyttä. Vastasi tytön naurahdukseen omalla hihityksellään ja kiersi kätensä tytön niskan taa saadakseen tämän yhä tiukemmin otteeseensa ja lähemmäs itseään. "Miten se sinun kylpysi? Vesi on varmaan jo ihan kylmää", poika mumisi suudelmien joukkoon vetäessään yhä pakarasta kiinni pitäen tyttöä syliinsä.

<WynneDriscoll> Wynne asettui paljon mieluummin pojan syliin. "Ai niin.. No, jos vesi on joka tapauksessa kylmää niin eihän minulla sitten mikään kiire ole, vai?" Hellät suukot, joita Wynne kohdisti pojan huuliin, varmasti haittasivat vastaamista, siitä ei ollut epäilystäkään. Eikä Wynnellä selkeästi ollut kiire mihinkään. Jos May halusi hänestä eroon, hän saisi kantaa tytön kylpyyn. Nyt hän oli asettunut aivan liian mukavasti pojan syliin luopuakseen paikastaan.

<MayAshen> "Juu, ei, parempi näin", poika vastasi hajamielisesti suukkojen sekaan. Maylle tuli mieleen tytön kantaminen kylpyyn vain siinä mielessä, että voisi pestä tytön iiihan joka paikasta. Käsi niskasta laskeutui toisen käden seuraksi tytön lanteille. Ilmeisesti pojalta oli jo ehtinyt unohtua äskeinen ikävä tapahtuma, sen verran innostuneelta hän jo vaikutti tyttöä vasten... May irrottautui suudelmasta ja pieniä suukkoja ensin tytön dekolteelle painellen siirtyi kiusaamaan tämän rintoja kielellään.

<WynneDriscoll> Pojan huulten karatessa omille teilleen Wynne huokaisi hiljaa. Ei häntä haitannut yhtään saada tällaista huomiota, kunhan nyt ei vain kävisi samoin kuin muutamia hetkiä sitten. Kylmyyskin unohtui nopeasti Mayn löytäessä tytön rinnat. Hiljainen henkäys karkasi huulilta, sormet upposivat syvemmälle pojan hiuksiin ja silmät painuivat väkisin kiinni. Ai mikä kylpy? Ai mikä ikävä tapahtuma?

<MayAshen> May hymähti tyytyväisenä jokaisen huokaisun kohdalla ja opetteli mikä tuntui tytöstä parhaimmalta. Pieni kosketus hampailla, kielellä kutittelu, nappaisu huulilla. Jos poika olisi saanut hetken mietintäaikaa, hän ei välttämättä olisi ollut näin varomattoman innokkaasti mukana. Tilanne vei täysin mennessään ja pian May oli nostamassa tyttöä jaloilleen päästäkseen suullaan alemmas, ja vielä alemmas, ja vähän vielä.

<WynneDriscoll> Kaikesta päätellen Wynne oli tilanteessa yhtä autuaan onnellisena mukana. Hän oli aina kuvitellut olevansa ajattelevainen nuori nainen, sellainen joka piti tilanteen aina hallinnassaan. Kaikki se kuitenkin tuntui unohtuvan Mayn kanssa. Mayn sitten nostaessa Wynneä jaloilleen tämä avasi silmänsä ja katsoi poikaan, ensin hieman hämmentyneenä, mutta lopulta huokaillen ja hapuillen tukea itselleen. Mutta mitään ei ollut. Mielihaluja selvittelevä seikkailu, jolla May oli, sai Wynnen puremaan huultaan jotta pysyisi vielä jollakin tavalla selväjärkisenä. "May, May", Wynne huokaisi, "ehkä pitäisi..." Ajatus karkasi. "..Kylpyyn?" Oikeasti mielessä oli se, että pitkän aikaa syömättä ollut Wynne tunsi kohta pyörtyvänsä, mutta ehkä nuorille tulisi myös sen verran järkeä etteivät aivan heti ajautuisi samaan tilanteeseen uudelleen.

<MayAshen> Hymyili tyttöä vasten ja naurahtikin kun tyttö horjahteli. Hän otti käsillään paremmin kiinni tytön lanteista tukeakseen mutta myös tuodakseen tyttöä vielä vähän lähemmäs huulia ja kieltä. Kun tyttö sitten keskeytti, kohotti kysyvästi katseensa kasvot yhä tytön nivusissa. Muistutus kylvystä sai Mayn huokaisemaan pettyneenä ja hän vetäytyi vähän kauemmas. "Sinä olet kyllä ainainen ilonpilaaja", hän vastasi korkeintaan puoliksi tosissaan, mutta ei voinut olla pienesti hymyilemättä.

<WynneDriscoll> Wynne hymyili pahoitellen ja vetäytyi pojan luota. Tyttö kumartui, mietti hetken, ja suikautti suukon pojan otsalle. Virnisti leveästi ja lähti sitten hitain askelin kohti kylpyammetta. Vanha, kylmä vesi pois, ja lämmintä tilalle. Hengitys oli yhä kiihtynyttä ja Wynne yritti rauhoitella itseään. Kyllä heillä oli aikaa, eikö niin? Kaikelle tälle? Hiljalleen alkoi myös tajuamaan, ettei tilanteen jatkaminen tiettyyn suuntaan ehkä olisikaan paras ajatus.

<MayAshen> May jäi istumaan paikoilleen, ehkä eniten hölmistyneenä, mutta myös pettyneenä ja kaipaavana. Eihän tässä näin pitänyt käydä? Eikö tyttö ollut tykännyt? Aivan muulta oli kyllä kuulostanut... Ehkä se oli jotain järki-ihmisen 'korkeintaan kerran päivässä'-touhua. Hitaasti, viivytellen, poika kääntyi istualtaan kylpyammeen suuntaan ja jäi katselemaan mietteliäästi tytön takapuolta. Tosin nyt kun pojalle annettiin aikaa ajatella kävi hänenkin mielessään se inhottava ajatus, että uudempi yritys saattaisi päättyä samoin kuin edellinen. Eihän hän voisi enää koskaan olla kenenkään kanssa kun hän oli tällainen vammainen. Puraisi huultaan.

<WynneDriscoll> Wynne heilutteli sormiaan vedessä miettien kaikkea tapahtunutta. Lopulta hän hieman kurkisti olkansa yli, näki pojan istuvan yhtä mietteliäs katse kasvoillaan - vaikkakin katse olikin tytön takapuolessa - ja näyttävän jollakin tapaa.. Surulliselta? Yllättäen Wynne kääntyikin paikoillaan poikaa kohti, hymyili herttaisesti ja istahti kylpyammeen reunalle hieman vinottain. Hyvin häveliäästi ja erityisen kiusoittelevasti poika saattoi miltei nähdä kaiken, mutta ei sitten lopulta mitään. "Ehkä huomasitkin, mutta.. Minulla oli oikein mukavaa." Jälleen pieni virnistys. Kyllä toinen oli varmasti huomannut. ainakin kuullut. Pieni hallitsematon puna kohosi poskipäille. Äh, pitikin olla tällainen.

<MayAshen> Poika näytti hieman hätkähtävän tytön kääntyessä ja käänsi katseensa muualle kuin esittäen että ei ollut kuin vilkaissut vain. Katse siirtyi kuitenkin heti takaisin tytön istuutuessa ja May yritti tahdonvoimalla siirtää toista tytön jalkaa ihan ihan hiukan. Katsahti tyttöä tämän puhuessa ja virnisti vastaukseksi, joskin laimeammin kuin olisi voinut odottaa. "Hyvä niin", vastasi hymähtäen katseen pudotessa takaisin alemmas.

<WynneDriscoll> Wynnen teki mieli kömpiä takaisin pojan syliin ja suukotella virne leveämmäksi, mutta arveli ettei siitä olisi mitään hyötyä. Mitä hän voisi sanoa, että poika tuntisi olonsa paremmaksi, mutta ei suuttuisi hänelle. Heilutteli kevyesti toista jalkaansa katsellessaan poikaa ja imeskeli mietteliäänä huultaan. Hän ei kuitenkaan keksinyt mitään järkevää ja vesikin oli valunut sopivasti, joten hän päätti jatkaa miettimistään ammeessa. Varovasti hän laskeutui lämpimään - miltei kuumaan - veteen ja katseli koko ajan Mayhyn. "Mitä aiot tehdä kun pääset Tylypahkasta?" Ehkä täysin eri aihe olisi parempi? Poika varmasti tykkäisi puhua itsestään, eikö? Jos vain saisi toisen mielen paremmaksi...

<MayAshen> Aikamoista kiusaamista se jalan heiluttelu! Mayn teki mieli reagoida kuin huispausottelua seuratessa: Nyt, nyt-- ei! Nyt--! Ähh! Nyt kyllä--! Pienen palkkion hän kuitenkin sai tytön siirtyessä kylpyyn, tai ainakin poika olisi voinut vannoa, että vähän vilahti... Hätkähti tytön kysymystä ja vaihtoi jalkojensa asentoa. "Öhh, en oikeastaan ole kauheasti miettinyt, mutta olisi tosi kiva perustaa oma baari. Rankan työpäivän jälkeen voisi vain ottaa ilmaisen tuliviskin ja nostaa jalat ylös. Ja kaikki haluaisivat olla kavereitani! Ei tosin sillä, etteivätkö he muutenkin jo haluaisi, mutta eiväthän kaikki tunne minua." Mukava aihe selvästi piristi Mayta, sillä huulille oli jo noussut hilpeä hymy.

<WynneDriscoll> Wynne katseli Mayta ja hymyili tämän puhuessa. Toisen suunnitelma kuulosti... Hyvältä, mikä oli aivan mahtavaa. "Mutta kaikkien pitäisi", Wynne säesti suosiollisesti. "Ja kuulostaa tosi hyvältä suunnitelmalta." Toisellahan oli suunnitelmat paljon pidemmällä kuin ah-niin-ajattelevaisella-ja-älykkäällä-Wynnellä. Ei hänellä ollut hajuakaan mitä hän aikoisi tehdä. Tyttö hymyili rohkaisten, kuunteli mielellään jos toinen halusi kertoa enemmän.

<MayAshen> "Niin pitäisikin", May vastasi iloisella hymyllä. "Mutta sellaisia outoja ihmisiä löytyy tästä maailmasta vaikka kuinka paljon. Sinäkin tapaat aina unohtaa kuinka ihana olen." Soi tytölle hurmaavan virnistyksen. "Viistokuja olisi kaiken keskus, joten se vaikuttaisi parhaimmalta sijainnilta. Siellä kuitenkin on jo todella monta kuppilaa. Minun omani tosin veisi kaikki niiden asiakkaat, joten huoli kilpailijoista on ihan turhaa. En tosin ole vielä keksinyt nimeä." Puraisi huultaan. "Iskunkiertokuja tosin olisi mielenkiintoisempi paikka, tosin se saattaisi leimata liikaa ja rajoittaa asiakaskuntaa. Mutta imago tietysti ennen kaikkea." May selvästi olisi voinut jaaritella aiheesta loputtomiin.

<WynneDriscoll> Tällä hetkellä Wynnestä tuntui, että hän voisi kuunnella Mayn jaarittelua loputtomiin. Naurahteli toisen sanomisille. Kenties pojan puolittain uhkarohkea usko omiin kykyihin saisi tämän todella onnistumaan yrityksessään? Toivoa saattoi. Ei sanonut mitään siihen, että epäili Iskunkiertokujan olevan myös huomattavasti vaarallisempi mielenkiintoisuuden lisäksi. Nyökytteli toisen sanoille ja lisäsi sitten viimein: "Nimi tulee varmasti mieleen kun sitä vähiten odotat." Niinhän siinä yleensä kävi. Hitaasti tyttö alkoi samalla peseytymään, yhä kuitenkin vain puolittain itseensä keskittyen. Nyt kun oli saanut pojan puhumaan, ei halunnut sen loppuvan.

<MayAshen> "Mutta nimi on kaikkein oleellisin! Vaikka kaikki muu olisin vimpan päälle, mutta nimi on tylsä, ei paikka voi todella menestyä ja olla parempi kuin muut. Kuten sanoin, imago ennen kaikkea." May otti kasvoilleen 'olen cool ja tiedän sen'-ilmeen ja nyökytteli. "En minä ainakaan kävisi paikassa, jonka nimessä ei olisi jotain koukkua. Joko jotain, joka saa sinut aina naurahtamaan tai joka on kielellisesti fiksu tai joka on vain cool tai muuta vastaavaa. Tietysti 'Ashen' voisi olla makea." Sama ilme kuin aikaisemmin, toisen kulman kohotus ja virne suupielessä. May oli huomaamattaan kohottautunut ja nojautunut eteenpäin, innostuneena asiastaan.

<WynneDriscoll> Toisen puhuessa nimestä tyttö muka pesi keskittyneesti selkäänsä kääntäen katseen pojasta poispäin. Ei voinut olla hymyilemättä. Toinen oli tietämättään aika hassu, mutta sitä Wynne ei sanoisi ääneen, ettei suututtaisi toista. Kun sai hymynsä kuriin, kääntyi taas katsomaan poikaa. "Olet ihan oikeassa", tyttö sanoi nyökäten jälleen ja olisi saattanut ehdottaa Ashen-baarin oveen tekstiä "You, May, Enter", jos olisi pystynyt tekemään sen nauramatta. Eikä voinut sanoa siitä että sukunimeä kantavia baareja oli kolmetoista tusinassa, koska olisi saanut pojan pahalle tuulelle. "Ei yhtään huono", Wynne totesi ja hymyili leveästi.

<MayAshen> May oli saanut jo tarhassa tarpeekseen tyttöjen nimestään, josta oli saanut tarpeeksi lokaa niskaansa eikä varmasti suostuisi liittämään mitään etunimeensä liittyvää vitsiä baariinsa. Ja sitä paitsi hänet tultaisiin tuntemaan vain pelkältä sukunimeltään ja hänestä tulisi ikoni. Mayn huulilla leikki viileä virnistys, kunnes huomasi tytön leveän hymyn ja vastasi siihen innoissaan. Höpisi vielä jotain baarijakkaroiden väristä ja seinäkoristeista.

<WynneDriscoll> Tyttökin sai itsensä pestyä ja oli nyt litimärkä, mutta puhtoinen ja erityisen hyväntuoksuinen noustessaan ammeesta. Hän hapuili itselleen puhtaan pyyhkeen ja alkoi kuivaamaan itseään selkä poikaan päin. Kumartuessaan pörröttääkseen hiuksiaan Wynne tajusi miten hieno idea oli olla häveliäästi selkä poikaan päin. Naurahti itsekseen kun Mayn puhe sekunnin murto-osaksi hidastui. Sitten tyttö keräsi tavaransa kasaan ja vaatekappale kerrallaan alkoi pukea päälleen, yhä poikaa kuunnellen, vastaillen puolella sanalla, välillä kysyen jostakin pienestä yksityiskohdasta.

<MayAshen> Mayn puheeseen oli hidastumisen ohella tullut noidankattilallinen epämääräisiä täytesanoja, joita hän ei huomannut ollenkaan. Pettyneesti poika huokaisi selityksiensä välissä tytön suoristautuessa ja alkaessa pukeutua. Seuraili muka välinpitämättömän viileästi toisen touhuja, vaikka todellisuudessa seurasikin tarkkaan. Tytön tuntien seuraavaa tilaisuutta saisi odottaa, kun tämä kuitenkin järjestäisi jonkin kohtauksen.

<WynneDriscoll> Jos se tytön tunteista oli kiinni, hän tekisi mitä tahansa pojan eteen tässä paikassa, mutta järki sanoi että elämässä oli muutakin kuin suudelmat ja seksi (olivat ne sitten kuinka herkullisia asioita tahansa). Siksi tyttö kiltisti puki päälleen, keräsi tavaransa ja kumartui sitten pojan puoleen. Tyttö odotti kiltisti lauseen loppuun, ennen kuin painoi huulensa pojan huulille. Ehkä poika tunsi suudelman läpi, ettei Wynne todellakaan halunnut lykätä toista tilaisuutta yhtään kauemmas. Kun viimein huulet irtosivat toisen huulista, Wynne hymyili. "Maistut... jännältä", Wynne ilmoitti virnistäen. Miksiköhän? "Jos sinulla ei ole mitään, niin.. Haluaisitkohan.. Tulla viereen nukkumaan?" Hrm, nukkumaan. Eli toisinsanoen vähintäänkin pussailemaan kunnes molempien huulet rohtuisivat rikki. "Siis jos sinulla ei ole muuta", tyttö lisäsi, sillä ei halunnut tehdä toiselle päätöksentekoa vaikeaksi.

<MayAshen> "Sinä maistut saippualta", May totesi ja hörähti. Tyttö yllätti hänet jälleen suorasukaisuudellaan. Kylpyjä ja yhdessä nukkumisia eikä edes humalassa! Vai oliko Driscollilla piilopullo taskussaan? Katseli toista mietteliäästi. "Tupalaisesi kuitenkin heittävät minut pihalle", vastasi murjottavasti, vaikka huulilla leikittelikin hymy. "En minä tiedä, ehkä sitä voisi..." jatkoi viipyillen, vaikka mielessään olikin jo päättänyt.

<WynneDriscoll> Virnisti saippuakommentille: senkin ilkimys! Mutta toisen hymy sai vastauksekseen lisää pehmeitä suudelmia. "Tulisit nyt", tyttö lisäsi anelevalla äänellä koska May varmasti haluaisi kuulla sen, miten paljon Wynne todella halusi toisen viereensä. "Please? Pretty please? With a cherry on top?" Wynne anoi virnistäen. Kieli kosketti Mayn huulta kevyesti ennenkuin huulet painautuivat takaisin huulia vasten. Toinen ei saanut vastausvuoroa.

<MayAshen> Hymisi suudelmaan, mutta halusi päästä vastaamaan, joten irrottautui. "Kai sitä sitten on pakko..." May totesi muka marttyyrimäisesti vaikka läpi kuulsikin omahyväisyys. Joutui se Driscollkin joskus anelemaan! Naurahdellen nousi työntäen hellästy tytön kauemmas ja heti ylös päästyään veti tämän takaisin kiinni itseensä. Mielessä kyllä käväisi kuinka imagon kannalta Driscollin vieressä nukkuminen ei ollut varmaankaan mikään paras idea, mutta May ei jaksanut välittää siitä nyt. "Mennäänkö?"

<WynneDriscoll> Hihkaisi iloisena pojan suostuessa ja toisen kerran tämän vetäessä tytön takaisin kiinni itseensä. Tyttö olisi voinut hyppiä ja taputtaa käsiään, mutta tyytyi leveään hymyyn. Kun toinen sai kysymyksensä huuliltaan, oli jo tyttö avannut lukitusloitsut. Joku kiukkuinen nuorempi tupalainen ryntäsi samalla sekunnilla kylpyhuoneeseen, seisoi hetken silmät suurina ennenkuin kääntyi kannoillaan ja juoksi kiihkeästi puhisten pois. Wynne kohotti kulmaansa ja katsoi poikaan. "Ahaa? Seuraa." Tytön ääni oli hieman komentava, mutta sitä pehmitti pieni katsahdus ripsien alta samalla kun käsi kietoutui toisen käteen. Hyvin määrätietoisesti tyttö lähti johdattamaan poikaa makuusaliin ja tytön sänkyyn.

<MayAshen> Hekotteli paikalta pois ryntäävän korpinkynnen perään ja tottelevaisesti seurasi tyttöä. Käsi tytön kädessä sai Mayn hymyilemään. Hän katseli Korpinkynnen tiloja, kun ei oikein muutakaan keksinyt. Tämä oli ensimmäinen kerta selvänä, kun hän oli minkään muun tuvan tiloissa kuin omassaan ja kännissä ei oikein tullut huomioitua ympäristöä. Sanottavaa ei oikein löytynyt, ja väkisin pakotettuna hän olisi kuitenkin möläyttänyt jotain typerää.

<WynneDriscoll> Muutamat tuvan asukkaat katselivat heitä uteliaina, osa supisi jotakin hiljaa ja osa näytti juuri niin korpinkynsimäiseltä kuin kukaan saattoi: täysin kirjojen lumoissa ja juoruista tietämättöminä. Makuusalin käytävällä Wynne ei malttanut itseään vaan antoi pienen suukon pojan poskelle, jatkaen matkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Makuusaliin päästyään taas tyttö pudotti kaikki tavaransa matka-arkkunsa päälle ja keskittyi sitten jälleen Mayhyn. Wynne istui sängylleen, veti pojan viereensä ja täysin muutamista muista tytöistä välittämättä nojautui lähemmäs ja kuiskasi pojan korvaan: "Nuo kaikki muut ovat niin kateellisia minulle juuri nyt." Sanojen vakuudeksi painettiin suukko toisen kaulalle. Muutamat tytöt punastuivat ja kääntyivät pois, muutamat tuhahtivat ja lähtivät pois makuusalista.

<MayAshen> Suukko sai Mayn naurahtamaan ja katsahtamaan ympärilleen tarkastaakseen oliko tapahtumalla todistajia. Ei ollut, joten poika seurasi tyttöä osittain helpottuneena ja osittain vaivaantuneena että oli helpottunut. Kun Driscoll sitten luokkatoverityttöjensä nenän edessä osoitti hellyyttä, ei May pystynyt täysin peittelemään epävarmuudesta seurannutta epämukavuuttaan. Naurahtaen jälleen siirtyi kokonaan sängylle ja alkoi vetää sängyn verhoa sen eteen. Ei kaikkien nyt tarvinnut todistaa mitä heidän välillään tapahtui.

<WynneDriscoll> Wynne antoi pojan nousta sängylleen, mutta nousi itse pois. "Hetki pieni", tyttö kuiskasi ja meni tonkimaan arkkuaan vaihtaakseen päälle reisimittaisen punaisen yöpaitansa. Yöpaita oli sellaista mallia, jota Wynnen ei todellakaan voinut kuvitella käyttävän, mikäli kuvitteli tytön olevan pelkkä kirjaviisas nörtti. Lopulta tyttö pujahti verhon välistä pojan viereen. Hän ei välittänyt siitä, että toinen oli selvästi osoittanut ettei heidän suhteensa (?) ollut yleisten hellydenosoitusten tasolla. Wynne oli halunnut näyttää jotakin toisille tytöille, sillä oli varma jonkin juorun kantautuvan myös Catrinan korviin. Wynne oli kuitenkin, kaikesta huolimatta, teini-ikäinen. Omistushaluisesti Wynne käpertyi pojan viereen, kietoen käden pojan ympärille.

<MayAshen> Tajuttuaan mitä tyttö oli tekemässä myös May tajusi, että mukavampi varmasti oli nukkua ilman kaapua. Pienen sähläämisen jälkeen sai vaatteen vedettyä päänsä yli ja viskasi sen sängyn jalkopäähän. May puolestaan olisi mielellään jättänyt julkisen hellyydenosoituksen väliin juuri Catrinan ja muiden luihuisten takia. Hän ei ollut enää varma oliko yhteinen yö kovin hyvä ajatus, mutta vielä pahemmin maine menisi jos hän lähtisi nyt karkuun paikalta. Huokaisten kävi makaamaan tytön kanssa, vaikka mielessä poukkoilivatkin epämukavat ajatukset. Tehty mikä tehty.

<WynneDriscoll> Kevyt suukko toisen poskelle sai Wynnen huomaamaan että toinen oli taas ajautunut muihin maailmoihin. Myös Wynne huokaisi hiljaa, mutta yritti pientä urheaa hymyä. Ei ollut vaikeaa arvata mikä toista kaihersi. Miksei Wynne voinut ihastua johonkuhun epäsuosittuun, tuntemattomaan ihmiseen jonka tekemiset eivät kiinnostaneet ketään? Wynnen teki mieli sanoa, että toinen voisi aina väittää keikistäneensä Wynnen jonkin vedon takia, mutta nielaisi sanat vaikka ne karvailta maistuivatkin. Toinen ei ilmeisesti enää ollutkaan suukottelutuulella. Kenen tahansa muun miehen kanssa Wynne olisi kääntänyt selkänsä ja mököttänyt tavallisen tytön tapaan, mutta Mayn kohdalla Wynne tiesi ettei siitä olisi apua, päin vastoi. Hellästi käsi kulki pitkin toisen kehoa, silittäen käsivartta, kevyesti rintaa, hiukan kylkeä. Katse oli harhautunut suljettuihin verhoihin, sillä juuri nyt ei pystynyt katsomaan toista silmiin.

<MayAshen> Suukko hieman piristi ja nosti hymyn Mayn huulille. Kun tyttö sitten alkoi silittelemään, hän käänsi päänsä tyttöön päin, nosti kätensä tämän poskelle ja käänsi tämän kasvoja niin että pääsi painamaan suukon suoraan huulille. Katse oli lempeä, vaikkakin yhä epävarma. Ei tämä ollut paha, ei ollenkaan. Jos sysäsi ajatuksen huomisesta pois mielestä, olo oli jopa oikein mukava. Toivottavasti hän ei joutuisi katumaan.

<WynneDriscoll> Toisen katseen kanssa yhtä epävarma hymy karkasi huulille. Osasi toinen joskus lukea muitakin ihmisiä. Hyvin varovasti huulet painautuivat takaisin toisen huulille, haluten karkottaa lopullisesti ajatuksen huomisesta. Jos vain Wynne olisi voinut vakuuttaa, ettei toinen menettäisi mitään tärkeää olemalla hänen kanssaan, mutta Wynne tiesi paremmin. Hänestä ei yleisesti pidetty, häntä pidettiin jopa suoranaisen ilkeänä, vaikka hän sisimmältään olikin kaikkea muuta. Jos hän olisi ollut kuten muut, ei Mayn olisi tarvinnut pelätä huomista. Katkeruus painoi Wynnen kurkussa, mutta siitä huolimatta suudelma oli pitkä ja hellä.

<MayAshen> Mayn kohdalla lukemisen sijaan kyseessä oli useimmiten puhdas tuuri. Ja ainakin tämänpäiväisen perusteella verrattuna kaksikon aikaisempiin tapahtumiin, oli May tainnut juoda tilkan onnenjuomaa... Erottuaan suudelmasta poika kiersi kätensä tytön ympäri ja sulki silmänsä haistellen tytön hiuksia. Ei paha, ei ollenkaan paha...

<WynneDriscoll> Wynne hymyili hiljaa itsekseen ja painoi päänsä poikaa vasten. Hänen kannattaisi ottaa ilo irti siitä, mitä oli tarjolla, sillä oli varma että huomenna hän olisi jälleen pelkkää ilmaa. Mutta hän oli saanut tarpeeksi hellyyttä osakseen pystyäkseen elämään jälleen itsensä kanssa. "Tässä on niin hyvä olla", Wynne kuiskasi hiljaa ja sulki silmänsä.