Peli: Voitto, voitto, voitto!

Pelin tiedot

Peli

<WynneDriscoll> Wynne oli ollut tyytyväinen pelin kulkuun - hän itse oli pelannut hyvin ja oli tyytyväinen myös joukkueensa peliin. Yhtäkkiä, aivan ennen aikojaan, peli oli päättynyt heidän otteluvoittoonsa. Wynne ei ehtinyt edes tajuta, mitä oli tapahtunut, ennen kuin riemuitsevat luihuiset olivat seonneet onnesta ja rohkelikot näyttivät siltä, että voisivat katkaista luudanvartensa kiukusta minä hetkenä hyvänsä. Korpinkynnen joukkueessa vallitsi omituinen mieliala, eikä oikeastaan kukaan tuntunut tietävän mitä oli tapahtunut. Ihmettelevän hetken jälkeen selvisi, että heidän etsijänsä oli napannut siepin vain hetken ennen vastustajaa. Wynne palasi joukkueensa kanssa pukukoppiin vaihtamaan vaatteita ja selvittelemään mielialojaan. Joukkue oli ensin masentunut, mutta hetken juteltuaan keskenään, päätti että parempi näin kuin toisin ja yrittivät sitten iloita menestyksestään. Wynne nauroi heidän mukanaan, mutta kun muut tekivät lähtöä, Wynne sanoi vielä jäävänsä. Ei ollut vaihtanut vaatteitaan, vaan palasi huispausvarusteineen takaisin kentän reunalle tuijottamaan tyhjiä maalisalkoja.

<MayAshen> May oli kaikkien muiden huispausfanaatikkojen tapaan noussut karjumaan ja hyppimään etsijäkaksikon kiitäessä siepin perässä. Kultapallon kadottua sinipukuisen pelaajan nyrkin sisälle, oli poika mylvinyt kovemmin kuin kukaan muu ja puoliksi ryntäsi, puoliksi raahautui joukon mukana ruohokentälle vastaanottamaan mahdottomalta tuntuneen voiton mahdollistanutta etsijää. Pelaajien laskeutuessa maahan nähtiinkin mitä oudoin näky: Luihuisen joukkue oli nostanut Korpinkynnen etsijän harteilleen ja riemuhuudoin juhlisti voittoaan. Juhlimisen keskusta lähti kuitenkin vähitellen liikkumaan kohti linnaa, joten Maykin oli edelleen kovaäänisesti mekastaen kadonnut kentältä vieden etsijän mennessään. Ei ollut epäilystäkään, ketä luihuiset kestitsisivät tänä iltana. Linnan sisäänkäynnille päästyään oli May kuitenkin muistanut erään toisen tärkeän henkilön ja pikkuhiljaa hän olikin irrottautunut porukasta hairahtaen vain noin tusinan kertaa riehumaan ties kenen kanssa. Huispauskenttä oli jo ehtinyt hiljentyä ja May ehti jo miettiä, oliko tyttö ehtinyt karata paikalta. Poika ei kuitenkaan ollut nähnyt tätä väkijoukossa ja Driscollilla nyt oli aina tapana jäädä mätänemään pukukoppiin iäisyydeksi. Poika oli jo aikomassa lähteä tarkistamaan koppia, kun tyttö astuikin ulos ja laahusti töllöttämään maalisalkoja. Riemuissaan virnistäen May ryntäsi juoksuun kohti tyttöä ja päästyään lähes tämän luo alkoi kiljua huutamisesta kipeällä äänellään: "Driscoll! Me voitettiin, kirottu vie, me voitettiin, Driscoll, perkele!" Kiljunta oli juuri ja juuri kerennyt varoittamaan tyttöä, mutta mikään ei varmastikaan voinut ennakoida sitä, kun poika lähelle päästyään vain kaappasi tytön syleilyynsä piittaamatta mahdollisista vastalauseista. Jatkoi kiljumista tytön korvaan.

<WynneDriscoll> Hätkähti ja puristi tiukemmin luutaansa kun kuuli pojan äänen. Tämän huuto ja remuaminen yllätti tytön, mutta vielä enemmän yllättyi, kun poika kaappasi hänet lähelleen ja jatkoi riehuntaansa. Pudotti siinä rytäkässä luutansa ja painoi silmänsä tiukasti kiinni, niin kuin se auttaisi hiljentämään pojan meteliä. "Hiljempaa, May, hiljempaa!!" Sanoistaan huolimatta tyttö nauroi, kietoen kätensä pojan ympärille ihan vain siitä syystä että sai tehdä niin. Nauroi pojan ilolle, nauroi sille että oli jälleen saanut varastaa pienen hetken läheisyyttä toisen kanssa, mutta nauroi myös pitääkseen kiukun mestaruuden häviämisestä loitolla.

<MayAshen> May ei kuunnellut tytön käskyä vaan tuntui riehaantuvan entisestäänkin. Nosti itseään pidemmän tytön ylös maasta ja pyöräytti tätä kierroksen ympäri, aloittaen uuden rytmikkään huudon tyhjällä kentällä: "Voitto, voitto, voitto!" Poika tuntui kuin olevan suunnattoman voimakkaassa humalassa voitosta, niin että hengitys oli kiivasta, sydän löi tuhatta ja sataa eikä poika tuntunut kykenevän pysymään paikoillaan. Päästi irti tytöstä ja yritti heikolla menestyksellä tehdä kärrynpyöriä liukkaalla nurmikentällä. Voitto!

<WynneDriscoll> Kiljaisi säikähtäneenä pojan pyöritykselle, mutta päätyi vain lopulta nauramaan. Kun poika päästi irti, tyttö joutui hetken hakemaan tasapainoa. Tämän hulvattoman näköiset miltei kärrynpyöriä muistuttavat liikkeet saivat tytön melkein unohtamaan sen, miksei voinut itsekin olla niin iloinen ja juhlia pojan tavoin. Katseli Maryn innokasta heilumista puistellen hymyillen päätään. Jos toinen vain olisi aina yhtä hyvällä tuulella, aina yhtä välitön...

<MayAshen> Luovutti hetken päästä kärrynpyöriensä teossa ja tyytyi kieriskelemään vain maassa, kunnes sitten taas pomppasi pystyyn. "Nyt meidän täytyy mennä, jäämme kaikesta hauskasta paitsi! Voitto, voitto, voitto!" Nappasi tyttöä kädestä kiinni ja tämän mielipiteitä kyselemättä lähti vetämään tätä linnalle päin. May oli kyllä aloittanut juhlimisen ennen ottelua jo - muutama drinkki ihan turruttamaan mahdolliselta häviöltä tai korostamaan mahdollista voittoa - ja pieni määrä estottomuutta lieventävää alkoholia veressä yhdistettynä otteluhuumaan teki pojan olosta voittamattoman.

<WynneDriscoll> Poika sai nykäistyä tyttöä mukanaan pienen matkan, mutta siihen tytön riemu sitten jäikin. Ravisti kätensä irti, vaikka yrittikin hymyillä pojalle ystävällisesti. "Mene vain, minä en jää mistään hauskasta paitsi." Ei todellakaan halunnut juhlivien luihuinten joukkoon - tiesi kyllä mitä siitä seuraisi. Itsesuojeluvaisto käski pysymään erossa ihmisistä jotka eivät hänen seurastaan piitanneet. Kaikista muista paitsi Mayasta, tietenkin.

<MayAshen> May näytti siltä kuin joku oli lyönyt häntä ryhmällä. "Häh? No totta kai tulet! Mitä sinä täällä muka yksinäsi mätänet! Vauhtia kinttuihin, olemme jo myöhässä, kun kuppasit niin kauan siellä pukukopissa." May antoi katseensa kulkea pikaisesti tytön vaatevarustuksessa ja näytti sitten taas äimistyneeltä. "Mitä kirottua? Se pukukoppi on sitä varten, että siellä vaihdetaan nuo hikiset roinat pois! Painu riisuutumaan! No, tuo kuulosti väärältä, mutta tiedät mitä tarkoitan! Tai ihan sama, ei kukaan katso, mitä sinulla on niskassasi." Astui lähemmäs ja nappasi uudemman kerran tyttöä ranteesta kiinni, nyt aikaisempaa tiukemmin, ettei tyttö saisi ravistettua otetta irti ja yritti taas vetää uhriaan oikeaan suuntaan.

<WynneDriscoll> Wynne näytti hetken miltei säikähtäneeltä, sitten äimistyneeltä ja hetken hänestä tuntui kuin hän olisi hengästynyt pojan valtavasta puhetulvasta. "Ei!!" Kirkaisi vastalauseeksi kun toinen nappasi jälleen ranteesta kiinni. "Antaisit minun sitten edes vaihtaa vaatteet!" Ääni kuulosti anelevalta, säikähtäneeltä. Ei halunnut lähteä sinne, minne poika halusi mennä, vaikka samalla olisikin halunnut olla pojan seurassa ja hyvin hyvin pieni ääni Wynnen mielessä sanoi tässä olevan tytön mahdollisuus tulla yleisesti hyväksytyksi. Ei kuitenkaan antanut periksi tälle pienelle äänelle - mitä se muka tiesi - ja sulki mielestään niin typerän ajatuksen. Mitä hyötyä siitä olisi? ei kukaan hänestä siltikään pitäisi, vaikka hän lähtisikin mukaan. Toivoi että pääsisi vaihtamaan vaatteensa ja poika unohtaisi hänet ja lähtisi yksinään juhlimaan.

<MayAshen> May pysähtyi sekunniksi tytön kirkaistessa ja räpäytti hämmentyneesti silmiään, mutta jatkoi sitten taas vetoyrityksiään. Kevensi kuitenkin otettaan tytön anelun takia. "Tuletko ilman raahaamista, jos saat vaihtaa kuteesi?" poika tiukkasi katsellen tyttöä epäluuloisesti. Ei kai se yrittänyt saada tilaisuutta paeta paikalta? Maysta tuntui tosin käsittämättömältä, miksi Driscoll ei ollut riemuin liittymässä seuraan. No, tyttö oli kyllä sanonut kaikkea inhottavaa viime kerralla kun he olivat nähneet, mutta olihan Korpinkynsi nyt sentään voittanut ottelun! Ei tällaisessa kohtaa saanut istua nurkassa mököttämässä. Nykäisi kuin kokeilevasti tyttöä vielä pariin kertaan.

<WynneDriscoll> Tytön huulilla kävi pieni virne, kun meinasi vastata että ilman raahaamista kyllä, mutta ilman suudelmia ei. Ei kuitenkaan sanonut sitä ääneen, vaan virne muuttui hymyksi. "Tulen tulen..." Ääni ei ehkä ollut kaikkein vakuuttavin, mutta katse oli sen verran aneleva, että poika varmasti ymmärsi, ettei ainakaan lähtisi minnekään huispausvarusteissa. Veti kättään irti pojan otteesta. Miksei May vain jättänyt häntä rauhaan? Jos kerran poika ei välittänyt hänestä, miksi hän aina ilmestyi jostakin? Hiljalleen Wynne alkoi epäillä ymmärtäneensä poikaa jälleen kerran väärin.

<MayAshen> May huomasi virneen ja vastasi siihen innokkaasti. Jokos nyt tytöllekin saatiin juhlafiilis! "Hyvä! Hop hop hop sitten, meillä on kiire! Vauhtia!" Lähti vetämään tyttöä pukukoppien suuntaan välittämättä siitä, että tytön luuta makasi jossain tämän takana maassa. Tytön yrittäessä vetää kättään irti, tiukensi May entisestäänkin otettaan. Hän ei siinä tilanteessa pohtinut oikein muuta kuin oleskeluhuoneessa jo varmana täysillä menossa olevaa juhlintaa ja sitä, kuinka Driscoll oli niin hölmö erakko, että hänen piti ihan kädestä pitäen raahata tyttö mukaan.

<WynneDriscoll> Huokaisi ja antautui pojan talutettavaksi. Tyttö itse ei todellakaan ajatellut juhlintaa. Hän katseli vain pienen matkan verran edellään kulkevaa poikaa, tämän kättä joka piteli tyttöä ranteesta ja puri huultaan. Ei halunnut joutua yleisen pilkan kohteeksi jälleen ja mietti kuumeisesti miten paeta tilanteesta. Pukukoppeihin päästyään tyttö yritti jälleen vetää kätensä pojan otteesta. "No, mene ulos siitä, en ajatellut vaihtaa vaatteitani sinun nähtesi." Viimeisissä sanoissa olo tuntui entistäkin huonommalta. Oli tietenkin kivaa, että poika halusi hänet mukaansa, mutta miksi? Miksei saanut jatkaa omaa rauhallista elämäänsä ilman ihmiskontakteja?

<MayAshen> May oli irrottanut otteensa ja aikonut asettautua lähimmälle penkille istumaan ja hän näyttikin melkein loukkaantuneelta tytön komentaessa häntä ulos. "No mikset... Olet ihan tylsä!" poika protestoi naureskellen, vaikka vaikuttikin hiukan pettyneeltä. Raahautui viivytellen takaisin ulkoilmaan ja loi vielä epäluuloisen vilkaisun tyttöön. Tyytyi kuitenkin osaansa ja painoi oven kiinni perässään, jäi nojailemaan seinään oven vierelle.

<WynneDriscoll> Katseli poikaa ja tunsi itsensä hirvittävän huonoksi ihmiseksi. Miksi pitää yllä sellaista ihmissuhdetta, joka toi vain pahaa mieltä molemmille? Jos poika todella oli pettynyt, miksei sitten tehnyt asialle mitään? Toisen sulkiessa oven tyttö huokaisi syvään ja ravisteli päätään. Alkoi sitten rauhallisesti vaihtaa vaatteitaan siinä uskossa, että poika todella unohtaisi hänet ja lähtisi ilman häntä. Varsinkin jos hänellä kestäisi kauan, poika kyllästyisi odottamaan ja lähtisi ilman häntä. Hymyili vaatteita vaihtaessaan ajatukselle siitä, miten iloinen poika voitosta oli ollut, miten vakaasti poika tuntui haluavan hänet mukaansa... Jos Wynne olisi ollut joku muu, olisi varmaankin lähtenyt ilomielin.

<MayAshen> May odotteli erittäin kärsimättömänä ulkopuolella, vihelteli ja rallatteli hetken, nojaili eri asennossa seinään, vaihtoi taas asentoa ja päätyi sitten hakkaamaan ovea. "Pane vauhtia Driscoll! Vai täytyykö minun tulla auttamaan?!" poika huusi oven läpi aivan tosissaan eikä selvästikään tajunnut sanojensa mahdollista sivumerkitystä. Paukutti ovea vielä kengänkärjelläänkin tehostaakseen sanojaan. Miten tyttö onnistui kuluttamaan niin yksinkertaiseen hommaan näin pirun paljon aikaa...

<WynneDriscoll> Säikähti pojan remuamiselle ja tiputti paidan jota oli juuri ollut vetämässä päälleen. Eikö se tajunnut lähteä? Tuhahti itsekseen ja totesi tajuamattaan ääneen: "No varmaankin täytyy..." Puri huultaan heti sen sanottuaan. Tuskin poika kuitenkaan oli kuullut mitään. Nosti paidan lattialta ja veti sen päälleen. Alkoi tunkea huispauskamppeita kassiinsa miltei kiukkuisena syntyneelle tilanteelle.

<MayAshen> Poika oli kuullut jotain, mutta ei ollut varma mitä, sillä oli paukuttanut ovea osaksi tytön sanojen päälle. "Mitä?!" huusi oven läpi ja vielä sanomisensa vahvistukseksi pamautti pari kertaa kevyemmin. Huokaisi raskaan teatraalisesti itsekseen. "Me jäädään kaikesta kivasta paitsi!" May ruikutti edelleen kiinni pysyttelevälle ovelle.

<WynneDriscoll> "Ei mitään! Voit ihan hyvin mennä ilman minua!" Veti vielä suunnattoman suuren viininpunaisen hupparin päälleen, nappasi kassinsa ja lähti ulos. Tyttö oli pukeutunut kuin jästit ainakin: löysiin roikkuviin housuihin ja löysään huppariin. Tytön laiha vartalo oli kadonnut kaiken sen kangasmäärän alle. Mutta ei tytöllä ollut muutakaan mukanaan, eihän hän voinut tietää että joku vähä-älyinen halusi saada hänet mukaansa jonnekin turhanpäiväisiin pippaloihin. "Etkö yhtään pelkää että sinua pilkataan kun tuot minut?" tyttö kysyi avatessaan oven. Halusi todellakin olla rauhassa, ei missään meluavassa väkijoukossa.

<MayAshen> May oli juuri valumassa selkä seinää vasten alaspäin osoittaen liioitellusti ikävystymistään. Suoristautui kompuroiden tytön ilmestyttyä. "Miksi pilkattaisiin? Sinä torjuit niin hyvin, että kaikkien sietäisi kiittää sinua. Olit sen hölmön etsijän jälkeen tärkein tekijä voitossamme!" Innostuksen puna nousi pojan kasvoille ja hän näytti unohtaneen tylsistymisensä jo kokonaan. "Mutta nyt mennään, ei hukata enempää aikaa." Lähti kulkemaan ripein askelin koulun suuntaan odottaen, että tyttö sanojensa mukaisesti seuraisi raahaamatta.

<WynneDriscoll> Hymyili, hieman surumielisesti kenties, mutta hymyili kuitenkin. Poika ei ikinä ennen ollut tainnut kehua häntä. Jos tätä nyt siis saattoi kehumiseksi kutsua. Käveli toisen jäljessä varsin innottomasti eikä katsonut poikaa päin, vaan jalkoihinsa. No, ihmisjoukosta hän pääsisi helposti lähtemään. Ei hänen tarvitsisi siellä olla kauaa... Ei todellakaan ollut juhlatuulella, ei millään tavoin. Toisen seura sai vain olon tuntumaan entistäkin onnettomammalta. Mitä hän siellä teki? ei häntä siellä kukaan kaivannut, poikaa taas varmaankin moni. Hän jäisi jälleen kerran yksin, eikä mikään ollut yksinäisempää, kuin olla yksin ihmispaljouden keskellä.

<MayAshen> May kertaili pelin tapahtumia innokkaasti ja väritti sanojaan innokkailla äänenpainoilla ja heiluttamalla käsiään. Matka taittuikin pojan mielestä rivakasti eikä aikaakaan, kun May jo yhä höpöttäen veti ulko-oven auki ja astui sisälle pitäen ovea jäljessään auki tytöllekin. "Ja se kohta, kun Coote harhautti alaoikealle, olin aivan varma, että jäädyit, mutta sitten olitkin yhtäkkiä siinä ja PAM! Coote sai ryhmystä ja sinä pelastit tilanteen!" Poika hehkui ylpeydestä kuin olisi ollut hänen ansiotaan, että toinen oli pärjännyt.

<WynneDriscoll> Tyttöä ei kiinnostanut laisinkaan käydä ottelun tapahtumia läpi, varsinkin kun omassa mielessään olivat 'hävinneet' sen tai eivät olleet ainakaan saavuttaneet sitä mitä lähtivät hakemaan. Aluksi ei edes kuunnellut pojan höpötystä, vaan velloi itsesäälissä. Pikku hiljaa enemmän ja enemmän pojan sanoista tunkeutui tytön tajuntaan ja lopulta tämä alkoi jopa hymyillä. Oli suloista miten innoissaan toinen oli ja jos kyse olisi ollut jostakin toisesta pelistä, olisi varmasti liittynyt innostuneeseen höpötykseen. Onnistui pojan höpöttäessä miltei unohtamaan sen tytölle äärimmäisen vastenmielisen tilanteen johon poika oli häntä viemässä. Kun poika sitten avasi ulko-oven, tytön selkäpiissä kulkivat kylmät väreet ja tämä värähti. Ei astunut sisään ovesta vaikka poika sitä pitelikin auki. Hymykin näytti kadonneen jonnekin. "May", aloitti tyttö tilanteen aiheuttamasta selkeästä fyysisestä pahoinvoinnista johtuen hiljaisella äänellä, "en oikeasti halua tulla."

<MayAshen> Poika pysähtyi ja kurtisti kulmiaan kuin hidastetusti. "Häh? Mikä sinua vaivaa? Näen kaiken tämän vaivan ja sitten sinua ei vaan huvitakaan! 'Kiitos Ashen, kun pyysit pitämään hauskaa', niin juuri!" Vaikutti suunnattoman loukkaantuneelta, miten tyttö kehtasi vain kieltäytyä seurasta! Kasvoilla poukkoillut hämmennys muuttui välinpitämättömyydeksi. "No, pidä hauskaa itseksesi sitten", jatkoi hiljempaa. Äänessä aikaisemmin melkein vauhkona kuulunut innostus oli tipotiessään ja tilalla oli vain kylmyyttä. Loukkaantuneisuutensa tunki jonnekin ajatusten perälle. Taas hänen toiveensa olivat nousseet aivan liian korkealle, vaikka tyttö oli viime tapaamisella aivan selvästi sanonut pitävänsä häntä vain typeränä pelkurina. Kasvoilla välähti epämiellyttävä hymy pojan päästäessä irti ovesta ja lähtiessä ripein askelin kulkemaan aulan poikki. Hän tarvitsisi pian jotain juotavaa saadakseen ajatuksensa muualle.

<WynneDriscoll> Tyttö oli arvannut pojan reaktion. Kyyneleet kihosivat jälleen kerran silmäkulmiin, kun tyttö parahti: "Et sinä tiedä millaista on olla vihattu! Hyvähän sinun on siinä urputtaa!" Tytön silmissä sumeni, hän horjahti eikä onnistunut saamaan tasapainoaan takaisin, vaan kaatui portaille polvilleen. Kirkaisi kivusta ja puri itseään huuleen niin tehdessään. Ei tiennyt minne poika oli mennyt, mutta ei pystynyt nousemaan lähteäkseen pojan perään, eikä niin olisi tehnytkään, vaikka olisi pystynytkin. Miksi poika oli sellainen kuin oli? Miksei May voinut kuunnella sekuntiakaan siitä, mitä toisilla oli sanottavaa? Kumartui itkemään särkevien polviensa päälle verta vuotavan huulensa kanssa. Miksi poika oli yleensäkään tullut hakemaan häntä? Olisi antanut vain olla rauhassa!

<MayAshen> Jos tyttö oli tiennyt, miten hän reagoisi, oli tämä pelkästään siis vain halunnut tuottaa hänelle pahaa mieltä. Kiukkuisena May laskeutui kiviportaat alas tyrmiin ja selvitti tiensä läpi tupansa tiloihin vievän sokkelon läpi. Jos hän ei olisi purkanut turhautumistaan vihan tunteeseen, ei itku olisi ollut pojaltakaan kaukana. Salasanan sanottuaan pääsi astumaan täpötäynnä juhlijoita olevaan oleskeluhuoneeseensa, jossa meni yrittämään murheidensa unohtamista booliastian vierelle.