Peli: Krapulaa Korpinkynnen tornissa

Pelin tiedot

Peli

<MayAshen> May oli tosiaankin nukahtanut heti Driscollin tönäistyä hänet nojatuoliin ja oli koisinut kuin tukki lukuun ottamatta kerran puoliunessa oksentamistaan. Kotitonttu oli siivonnut jäljet (May kun ei ollut osunut vatiin) ja jättänyt vadin pojan viereen. May oli ottanut vadin kainaloonsa ja nukkunut sen kanssa siitä eteenpäin häiriintymättä edes ympärillä pyörivistä liian aamuvirkuista korpinkynsistä, jotka aivan liian innokkaasti valmistautuivat aamiaiselle ja ensimmäisille tunneille menoa varten. Hänellä ei ollut aikomustakaan mennä tunneille tänään.

<Terrance_vonChrist> Jostain syystä Terry oli herännyt normaalia aikaisemmin ja vieläpä täysin pirteänä, vaikka nukuttua oli tullut vain muutama tunti. Edellisiltaisen suunnitelman mukaan hänen oli ollut tarkoitus skipata aamun ennustustunnit, mutta ehkäpä niillekin nyt voisi mennä kun kerran oli herännyt. Laahusti makuusalista oleskeluhuoneeseen vetäen samalla paitaa päälleen. Saatuaan itsensä täysin vaatetettua huomasi Mayn nojatuolissa ja päätti mennä häiriköimään nukkuvaa luokkatoveriaan. "Hey Ashen, mitä helvettiä sä täällä teet?

<MayAshen> "Nousen ihan just, venaa nyt hetki..." May mutisi epäselvästi eikä vaikunnut yhtään siltä, että pojalla oli mitään aikomusta todellisuudessa nousta tai edes herätä. Rutisti silmänsä tiukemmin kiinni ja raaputti unisesti poskeaan puristaen vatia tiukemmin itseään vasten. Suussa maistui aivan hirveältä ja miksi hänen ihana sänkynsä oli näin epämukava tänään... Yököttikin ja päähän koski. Toivoi, että kyselijä painuisi sinne mistä oli tullutkin.

<Terrance_vonChrist> "Taisi olla melko rankat pippalot eilen", Terry mietti. Oli melko varma siitä, ettei Maylla ollut hajuakaan siitä, missä oli. "Mahdatkohan sä muistaa edes missä olet?" kysyi ja tökki Mayta hieman.

<MayAshen> "Älä häiritse, minä yritän nukkua!" May narisi, mutta suostui jo kuitenkin vaivalloisesti avaamaan silmänsä. Voihkaisi ja nosti kätensä valonarkoja silmiään peittämään. Paikka näytti ihan vieraalta eikä May tunnistanut häiritsijäänsäkään, kun kaikki näytti liian kirkkaalta ja valkoiselta. Suoristautui hitaasti ja jäi katselemaan nyt sylissään olevaa vatia hämmentyneenä. Mikä maa mikä planeetta? Mitä oli tapahtunut?

<Terrance_vonChrist> Katsoi kelloa ja totesi ehtivänsä vielä hyvin aamupalalle ennen ensimmäistä tuntia, ja voisi yrittää saada myös Mayn mukaan. "Mitenköhän olisi... Lähdetkö aamupalalle? Vai meinaatko jäädä tänne korpinkynnen oleskeluhuoneeseen koko päiväksi?"

<MayAshen> May näytti pahoinvoivalta. "Älä puhu minulle ruoasta nyt!" hän voihkaisi ja vilkaisi ahdistuneesti vatiaan. "Ja miten niin korpinkynnen? Oletko se sinä, von Christ?" May tiiraili epäilevästi keskustelukumppaniaan silmät sirrillään ja tunsi suunnatonta jyskyttävää kipua päässään. Ohikulkijatkin mölysivät aivan liikaa, tämä oli painajainen. Ja jos toinen oli tosissaan, mitä hän oikein teki korpinkynnen tiloissa?

<Terrance_vonChrist> "Jees... Minähän se", Terry sanoi ja mietti, että jos May ei lähtisi syömään, niin ainakin olisi varmaan parempi, jos tämä menisi omaan sänkyynsä nukkumaan. "Haluatko jäädä tänne? Meinaan vaan, että voisin tulla saattamaan sut omaan tupaasi. Voit sitten jatkaa nukkumista siellä."

<MayAshen> "Olenko minä nyt oikeasti jossain, missä ei pitäisi?" May kysäisi katsellen väsyneen välinpitämättömästi edessään seisoskelevaa poikaa. "Ja jos olen, niin miten oikein päädyin tänne? Kirottu vieköön, kun päähän sattuu... Viimeinen mitä muistan oli kun Pritchard tönäisi minut kumoon, kun olin kipannut juomani hänen päälleen... Missä Pritchard edes on?" Kysymykset olivat melkeinpä retorisia, sillä poika arveli, ettei von Christ niihin kuitenkaan osaisi vastata. "Missä muuten oikein olit eilen? Oli hyvät bileet."

<Terrance_vonChrist> "Joo... Meille tuli Franin kanssa sanomista eilen ja se uhkasi ilmoittaa meidän vanhemmille mun juhlimisesta, jos en lähtisi ajoissa pois ja menisi nukkumaan. Ei siinä muuten mitään, mutta kun se sitten taas vähentäisi mun rahan saantia, jos vanhukset tietäisi, mihin se raha kuluu. Ärsyttävää kun on tuollainen sisko. Se on jo syvältä, että se tunkee ylipäätään nokkansa mun asioihin, mutta pitääkö sen omaa oloaan parantaakseen pilata vielä munkin sosiaalinen elämäni." Francesca ei tosiaan ollut koskaan ollut mikään maailman mukavin isosisko ja sen jälkeen kun he olivat tylypahkassa päätyneet samaan tupaan ja vieläpä samalle vuosikurssille, niin tämä oli yrittänyt kaikkensa pilatakseen myös Terryn elämän.

<MayAshen> "No älä nyt vauhkoa, sinun pitäisi vain päästä niskan päälle. Ei pidä antaa muijan hyppiä nenille", May totesi kuulostaen omiin korviinsa onnistuneen asiantuntevalta, vaikka tiesi asiasta vielä vähemmän kuin taikuuden historiasta. "Mitä se siltä on pois, jos sinulla on kivaa? On varmaan vaan kateellinen, kun kukaan ei halua sen kanssa olla tekemisissä, kun on sellainen nörtti", poika jatkoi toverinsa puheiden tukemista.

<Terrance_vonChrist> Mayn oli hyvä sanoa, kun ei tuntenut siskoa kunnolla... Kotiolosuhteissa tämä kun oli täysi tyranni ja vanhempien ihannelapsi. Ja teki Terry kotona mitä tahansa, niin se ei oikein koskaan tuntunut riittävän. Tästä syystä poika oli lakannut yrittämästä jo aikoja sitten ja kulutti kotona aikaansa miten tahtoi. "No joo... Ei Franista sen enempää. Seuraavalla kerralla en anna sen häiritä. Mutta tosiaan... Mitäs sä meinaat? Jäätkö tänne vai lähdetkö mukaan?"

<MayAshen> "Onneksi minulla ei ole sisaruksia", totesi ykskantaan ja huokaisten raskaasti tipautti vadin kolisten lattialle. "Taidan saada sen verran outoja katseita täällä, että ehkä pitää ottaa saattotarjous vastaan", vastasi pojan kysymykseen, vaikka mieli ei tehnytkään yhtään lähteä raahautumaan minnekään. Se mikä pojan sai liikkeelle, oli tieto siitä, että hän saattaisi aivan liian helposti törmätä Driscolliin ja siitä ei seuraisi mitään hyvää. Kampesi itsensä vaivalloisesti pystyyn ja hieroskeli varovaisesti ohimoitaan.

<Terrance_vonChrist> "Hienoa", sanoi ja nappasi laukkunsa lattialta, johon oli sen laskenut aikaisemmin. Sen pidemmittä puheitta lähti laahustamaan ovelle päin, pois oleskeluhuoneesta. Käytävälle päästyään katsoi seurasiko toinen perässä.

<MayAshen> May seurasi kyllä, mutta erittäin horjuvasti ja kumarassa, varoen jokaista äkkinäistä liikettä. Olo ei olisi voinut olla hirveämpi, siitä poika oli varma. Hän ei joisi pitkään aikaan... Paitsi että viikonloppuna olisi kuitenkin bileet, jos Korpinkynsi vain onnistuisi peittoamaan ne idiootit. Ajatus ottelusta tietenkin tietysti johti aivan liian helposti ajatukseen Driscollista ja poika voihkaisi ääneen. Toivottavasti hän ei ollut törmännyt tyttöön tornissa... Driscoll saisi entistä enemmän pontta kiukuttelulleen.

<Terrance_vonChrist> Hidasti vauhtiaan sen verran, että kävelivät rinnakkain. Elikkäs ensin suunnistus tyrmiin toimittamaan May nukkumaan ja sitten suureen saliin syömään ja sitten ehkä mahdollisesti ennustustunnille, jos viitsisi. "Miten sä muuten päädyit meidän oleskeluhuoneeseen, mitään muistikuvia asiasta?"

<MayAshen> "Ei kuule mitään tietoa", May hekotti ja puristi sitten taas päätään kivusta. "Muistan, että taisimme päätyä Rohkelikkojen oleskeluhuoneeseen jossain vaiheessa ja sitten muistan hämärästi oksentaneeni joskus yöllä. Siihen jäävät muistikuvat. Jäit paljosta paitsi. Täytyy etsiä Pritchard ja kysellä, miten päädyin teidän tupaanne." Toivottavasti jutulle oli jokin hyvä selitys ja toivottavasti joku osaisi kertoa, mitä oli tapahtunut.

<Terrance_vonChrist> "No ens kerralla pistetään tietenkin paremmaksi, enkä tosiaan anna minkään häiritä, omalla kohdalla kunnon bileistä on jo liikaa aikaa", sanoi ja laski päässään kuinka paljon oli kulunut aikaa edellisistä bileistä... Taisi olla edellisenä viikonloppuna. "Oletko ihan varma, ettet halua syödä jotain? Olo voisi hiukan parantua."

<MayAshen> "No hyvä niin. Teidän on siis syytä voittaa ne idiootit lauantaina!" May sanoi aggressiivisen oloisena. Jos jokin, niin huispaus ja ottelut Rohkelikkoa vastaan, saivat Mayssa adrenaliinipurkauksen aikaan. "Ei oikein innosta ajatus oksentamisesta keskellä Suurta salia", May totesi happamasti, "Olen nimittäin varma, että tässä kunnossa mikään ei pysy sisällä. Ehkä sitten lounaalla, jos silloinkaan." Onneksi hänellä oli saattaja mukanaan, sillä May ei todellakaan jaksanut pohtia mihin suuntaan olisi pitänyt kävellä.

<Terrance_vonChrist> Kaksikko saapui perille tyrmiin. "Noniin nyt ollaan perillä. Kai sä tästä jo pääset omin avuin sänkyyn asti?" Terryä ei kauheasti huvittanut lähteä haahuilemaan luihuisten tupaan, mutta tekisi sen kyllä, jos olisi pakko.

<MayAshen> "No kyllä minä nyt sen verran pärjään, ihan luuserinako pidät?" May naurahti, vaikka mielellään olisikin antanut toisen saattaa hänet sänkyyn asti. "Kyllä mies nyt krapulansa kestää, kun on sen itse aiheuttanutkin." No, kukaan ei sanonut, ettei kestäminen saanut sisältää itkemistä ja valittamista, vai mitä? Otti tukea seinästä varmuuden vuoksi. "Nähdään taas, toivottavasti hyvissä merkeissä lauantaina." Pieni vaivalloinen virnistys.

<Terrance_vonChrist> "Jees... Nähdään. Nyt pitää kiitää. Meinasin mennä ennustustunnille, vaikka eilen vielä oli kyllä tarkoitus, että olisin skipannut ainakin ekat tunnit, mutta kun kerran sattuneista syistä eilisestä ei tullut mitään, niin voisihan sitä yrittää kuluttaa aikaansa tänään jotenkin hyödyllisesti." Jätti toisen krapuloihinsa ja lähti suunnistamaan kohti Suurta salia.

<MayAshen> May jäi miettimään kuumeisesti tupansa salasanaa, mutta tilanteen pelasti alempiluokkalainen tyttöjoukko, joka ilmeisesti oli suuntaamassa aamupalalle. Poika vääntäytyi vaivalloisesti tupansa tiloihin ja suoraa päätä omaan petiinsä huvittuneista hekotuksista piittaamatta. Jack näytti olevan vielä unten mailla eikä May olisi jaksanutkaan nyt alkaa tiukata viime yön tapahtumista. Nukahti heti kun sai tyynyn päänsä alle.