Peli: Epäsuosittuuden ilot ja kirot

Pelin tiedot

Peli

<RaphaelRoderick> Kirjaston tuoli natisi punahiuksisen pojan vaihtaessa istuma-asentoaan. Viimeisten vuosien aikana oli ollut melko lailla yleinen näky tavata poika samasta kulmapöydästä Tylypahkan mittavassa kirjastossa lukemassa kirjoja, jotka yksin nimeltään saivat kolmen tuvista oppilaat (sekä matami Prillin) kohottamaan kulmiaan ja Luihuisen oppilaat virnistämään. Raphael nojasi päätään toiseen käteensä samalla, kun käänteli hiljakseen sivuja. Mielenkiintoista tietoa tämä oikeasti, olisi silkkaa hulluutta lukea näitä vain julkisivun takia. Kunpa vain matami Prilli ei katselisi hänen suuntaansa nyrpeästi vähän väliä...

<LucyHill> Lucy oli karannut tupansa oleskeluhuoneesta, kun Anetten kaakatus oli alkanut aiheuttaa päänsärkyä. Melko pian oli kuitenkin ikävystynyt yksin tyhjillä käytävillä harhailuun. Tavallisesti tyttö ei olisi edes suostunut kurkkaamaan kirjastoon, mutta tylsistyneisyys nyt ajoi ihmisen epätoivoisiin tekoihin. Vilkaisi vielä kerran ympärilleen ennen kuin livahti sisään oven raosta ja katosi mahdollisimman nopeasti lähimmän kirjahyllyn taakse. Prilli ei todennäköisesti ollut unohtanut sitä porttikieltoa vieläkään ja vähiten nyt halusi tulla heitetyksi ulos kirjastosta. Tyttö aikoi jo kääntyä takaisin, kun ketään ei heti näkynyt, mutta päätti kuitenkin vielä vilkaista takaosan läpi. Hiljainen hihkaisu pääsi huulilta Lucyn huomatessa nurkassa istuskelevan pojan. Tuttu ihminen! Kiireisin askelin kipaisi pojan luo ja varoittamatta mitenkään puoliksi hypähti ja puoliksi rojahti tämän syliin. "Raphael! Minulla on niiiin tylsää!"

<RaphaelRoderick> Lukemiseen keskittynyt Raphael tajusi vasta viime hetkellä, että jokin lähestyi, ja ennen kuin ehti tehdä mitään, sylissä oli jo tuttu tyttö. Tämä sai jopa paatuneen epäsosiaalin sanattomaksi. "...Mit... em... Hill? Mistä sinä...?" ...Selvä. Rauhoitu. Älä anna yhden osan anatomiasta, joka pitää tällaisista yllätyksistä, tehdä mitään. Kokoa itsesi, Raph. Pieni hengenveto. Selvä. Alkujärkytys oli ohi. Toimintakykyisyys oli palannut. Suoristautui tuolissaan. "...Jos sinulla on tylsää, on huono idea tulla minun seurakseni, Hill. Minun käsitykseni hauskanpidosta on istua täällä tai jossain muussa pimeässä nurkassa päivät pitkät, muistatko?" Mietti huvittuneesti mielensä perukoilla, muistaisiko tyttö tosiaan. Päätellen siitä, mitä Lucyn tekemisien tarkkailusta oli saanut selville, tällä oli liian kiire juhlia ottaakseen selkoa muusta maailmasta.

<LucyHill> Lucy ojentautui mukavampaan asentoon pojan sylissä ja virnisti viattomasti. "Olen hyvin kykeneväinen viskaamaan typerät kirjasi ulos ikkunasta ja raahaamaan sinut pois täältä hämähäkinseittien ja pölyn keskeltä. Ja mitä sinä edes luet? Odota, en oikeastaan edes halua tietää." Päästi pienen kikatuksen ja pari sekuntia mietittyään nousi viivytellen. Vilkaisi pikaisesti pojan kirjaa ja nyrpisti nenäänsä. Pojalla oli kiva tukka, mutta miten se saattoi olla tuollainen tylsä kirjatoukka?

<RaphaelRoderick> Raph keskittyi Buddhan lailla pitämään kaikki ruumiinsa osat kurissa. Ei pitänyt antaa periksi. Tämä tietäisi pahaa ja- hetkinen, mutta jos Lucy paiskaisi hänen kirjansa ulos ikkunasta (koska oli taatusti siihen kykenevä), se olisi tytön syy eikä hänen. ...Mutta hetkinen, Prilli ei välittänyt sellaisista pikkuseikoista, vaan paiskaisi hänetkin pihalle saadessaan kelpo tekosyyn. Sanoisi vain, että samassa juonessa olitte. Parempi uhrata vähän nyt kuin paljon myöhemmin. Tarvitsi vain olla oma ihastuttava itsensä ja tyttö tylsistyisi pian ja lähtisi tiehensä. Kyllä. Kuulosti hyvältä suunnitelmalta. "...Hyvä on, sinä voitit, Hill. Mitä ajattelit tehdä tylsyytesi poistamiseksi ja miten minä liityn kuvioon?"

<LucyHill> Tyttö kallisti päätään mietteliäänä ja kohautti sitten virnistäen olkiaan. "En minä vain tiedä, katsotaan. Mutta mennään jo, tämä paikka on niin himskatin puuduttava, että alkaa melkein jo haukotuttaa." Kurottautui ensin nykimään poikaa kädestä, mutta pian yritti vetää jo kunnolla. Tunsi olonsa hyvin epämukavaksi kirjastossa eikä tunnetta auttanut yhtään se, että Prilli saattaisi hypätä hyllyn takaa millä hetkellä hyvänsä.

<RaphaelRoderick> Raph, joka oli suoristamassa silmälasejaan, oli sen verran kevyt, että oli jo nousemassa Lucyn kiskomisella tuolista, kunnes kompuroi pystyyn. Hitto. Tarkemmin ajatellen tämä oli jo nyt vaaravyöhykettä. Prilli luultavasti antaisi silkkaa oppilasrakkauttaan porttikiellon jo siitä, että tulisi tavatuksi kirjastosta Lucyn seurassa. Eikä tytöstä eroonkaan pääsisi, joten piti pitää tätä liittolaisena juuri nyt. "Hyvä on, hyvä on, mennään. Tähän suuntaan. Prillin tiski osoittaa päinvastaiseen suuntaan tästä ovesta", mutisi Raph kadoten hyllyrivien sekaan.

<LucyHill> Lucy kiirehti pojan perään tyytyväisesti hihitellen, mutta edelleen varovaisesti ympärilleen vilkuillen ja ollen koko ajan valmiina ryntäämään päinvastaiseen suuntaan, jos kirjastonhoitaja sattuisi pölähtämään paikalle. Ovi tuli kuitenkin tytön onneksi pian vastaan ja hoputtaen melkeinpä tyrkkäsi pojan ulos siitä työntäen sen heti perässä kiinni. Helpottunut huokaisu karkasi huulilta, mutta ryhdistäytyi nopeasti. Sitten pitäisi keksiä jotain tekemistä.

<RaphaelRoderick> Raph kompuroi käytävään Lucyn sysäisystä keräten pari huvittunutta silmäystä parilta ohikulkevalta rohkelikkotytöltä, jotka jatkoivat matkaansa kikattaen. Loi pahansuovan katseen kaksikon perään. Luulivat nuo rohkelikot niin olevansa parempia kuin kaikki muut.

<MatthewAnsley> Luokka oli päässyt hieman etuajassa pois muodonmuutosten tunnilta ja Matthew oli lähtenyt kävelyllä koulun käytäville. Sormeili laukkunsa hihnaa ajatuksissaan, kun ohitti kirjaston ja kaksi punapäätä näitä oikeastaan huomaamatta. Rypisti otsaansa miettiessään pitikö PVS:n essee kirjoittaa huomiseksi vai ylihuomiseksi.

<LucyHill> Lucy rekisteröi ohi kulkeneen puuskupuhin kasvot vasta, kun tämä oli päässyt jo ohi parivaljakosta. Hetkeäkään harkitsematta tyttö otti pari nopeaa askelta ja hyppäsi takaapäin pojan kaulaan samalla kirkaisten: "Matthew, iiii!" Hyvä tuuri, lisää tuttuja ihmisiä! Jos kirjatoukka osoittautuisi tavanomaisen ikävystyttäväksi, voisi vaihtaa puuskupuhiin.

<RaphaelRoderick> Raph katsoi pitkään ja hartaasti. Lucy ainakin oli oma itsensä. ...No, hyvä näin. Tilaisuus kadota tulisi pian ja- hetkinen, oliko tuo huispaaja? Pahin luonnollinen vihollinen sitten rohkelikkojen. (Rohkelikkojen huispausjoukkue olikin sitten pohjasakankin alapuolella.) Tahtomattaankin hivenen ärsyyntynyt Raph käveli hitusen lähemmäs. Ei järkevää, mutta olkoon tällä erää.. Ei tässä kuitenkaan enää voinut keskittyä kirjaston antimiin ajatusten herpaannuttua aivan muualle. Joten miksi ei saman tien auttaa tyttöä hieman sotkemaan tuon pasmoja? "Matthew Ansley, Puuskupuh, viides luokka, huispausjoukkueen lyöjä. Luihuisen delegaatio tervehtii sinua." Mahdollisimman synkeän virallinen ääni.

<MatthewAnsley> Hätkähti kun joku hyppäsi kaulaan, mutta tunnisti tytön äänen. "Älä kilju korvaan!" Nappasi tytön paremmin reppuselkäänsä virnistäen, kääntyen sitten vilkaisemaan toista punapäätä. Aivan, tuo friikki. "Tekisin kunniaa, mutta käteni on varatut."

<LucyHill> Lucy pyöräytti silmiään ja pyrskähti luihuispojan höpinöille. Mikä ihmeen delegaatio, oliko se jotain syötävää? Tyytyväisenä kihnautui parempaan asentoon puuskupuhin reppuselässä. "Kiljun jos minua huvittaa!" Lucy hihitteli, mutta piti äänenvoimakkuutensa silti paremmin kurissa. Oli tosiaan ollut melko epätoivoinen yritys hankkia punapäisestä pojasta seuraa itselleen, olisi ikävystynyt hetkessä kuoliaaksi. Puuskupuhit olivat joskus ihan hyödyllisiä.

<RaphaelRoderick> Hmmmm. Hill taisi olla nyt tyytyväinen. Tilaisuus kaikota pois. Huispaaja ja bilehile olisivatkin erinomaista seuraa toisilleen, onnellista känniä, sammumista ja teiniraskautta heille. Pitäkööt hauskaa. ...Ilman kolmatta pyörää sotkemassa asioita. ...hetkinen, ei, ei tälle linjalle. Sitä jos jatkaisi, niin seuraavana linjalla olisi varmaan vonkaaminen kolmasluokkalaisilta puuskupuheilta. Ylipäätäänkin ajattelet liikaa, Raph, keskity nyt karkaamaan täältä ja näytä siltä että tiedät, mitä olet tekemässä. Teki puolihuolimattomasti kunniaa. "Neiti Hill on saatettu pois pimeästä, pölyisestä nurkasta hämärien kirjojen keskeltä. Uskon seuraavan etapin hänen matkallaan hauskempaa päivää kohti käsiinne." Kääntyi pois. Naurakoot sitten, kun olivat kuulomatkan ulkopuolella.

<MatthewAnsley> "Kunhan et kilju suoraan korvaani." Käänsi päätään nähdäkseen tyttöä. Puhalsi hiuksiaan pois kasvoiltaan ja vilkaisi varovaisesti luihuispoikaa kohti. Halusi tietää mitä Lucy haluaisi tehdä nyt.

<LucyHill> Lucy pidätteli hetken nauruaan, mutta purskahti sitten epäuskoisen räkäiseen nauruun. Mitä hittoa punapää oikein selitti? "Älä kerro kenellekään, että näyttäydyin tuon seurassa..." kuiskasi puuskupuhin korvaan juuri sillä voimakkuudella, että myös luihuispoika sen saattoi kuulla juuri ja juuri. Tyttö ei todellakaan tiennyt, mitä ihmettä oli ajatellut mennessään kirjastoon. Tiesihän sen nyt vähäjärkisempikin, että kirjastosta ei koitunut mitään hyvää...

<RaphaelRoderick> Poispäin kävelevän Raphin silmäkulma nytkähti kahdesti. Ei se sitten voinut odottaa. Tai puhua yhtään hiljempaa. ...Kai se oli vain odotettavissa tuon seurasta. Ehkä nyt olisi vuorossa suorastaan Hillitön loppupäivä. Tuhahti mukahuvittuneesti omalle kielivitsilleen. Ehkä tuo... yksityiseen tilaan liian liberaalisti suuntautuva... naisihminen... karttaisi nyt ainakin. Saisi rauhaa. ...Nyt kun siitä voisi vielä olla täysin tyytyväinen, mutta oli pieni tyytymättömyyden tunne. Ihmisten seura aina välillä ei ollut pahaksi. ...Rationaalinen osa aivoista ehti väliin. Parempi iäisyys yksin kirjastossa kuin tuon seurassa. Tästä vakuuttunut Raph käveli kohti alakerroksen pimeitä käytäviä sadatellen mielessään Lucya vähemmän mairittelevilla termeillä.

<MatthewAnsley> Jollakin tasolla pojan kävi sääliksi friikkiä, muttei kyllä näyttänyt sitä mitenkään. "Se pysyy valtionsalaisuutena." Hyppäytti tyttöä hieman selässään parempaan asentoon. "Minne päin haluat lähteä?"

<LucyHill> Lucyn ei käynyt poikaa sääliksi, sillä oli tämän oma vika, että tämän seura oli ikävystyttävää. Jollain lailla tyttöä kuitenkin kiehtoi erilainen tutustuminen punatukkaan... No, se pitäisi pitää salassa, ei hän nyt sentään halunnut saada sääliöistä kiinnostuneen mainetta. "Onhan se jollain surkuhupaisalla tavalla herttainen..." totesi naureskellen puuskupuhille ja antoi itsensä valua hitaasti alas pojan selästä. "Olen ikävystynyt, keksi jotain tekemistä."

<MatthewAnsley> Kyykistyi hieman, että toinen pääsisi helpommin pois. "Mene kiusaamaan koiranpentuasi." Tarkoitti koiranpennulla Lawleya. Suoristi selkänsä ja pyyhkäisi taas itsepintaiset hiukset pois kasvoilta. Hillille oli vaikeaa keksiä mitään tekemistä, mistä tyttö olisi kiinnostunut kauemmin kuin minuutin.

<LucyHill> Kurtisti kulmiaan pojan sanoille. "Johnny on kadonnut johonkin ja on ihan tyhmä. En tee mitään tyypeillä, jotka eivät ole saatavilla, silloin kun heitä tarvitsisi." Mutristeli alahuultaan, mutta suli pian taas hymyyn kaapatessaan pojan käsikynkkäänsä. "Mutta onneksi sinä olet siinä, joten ei huolta." Sädehtivän suloinen hymy, lähti kuljettamaan puuskupuhia portaita kohti. "Tiedätkös, sain Jonesin ostamaan pullon tuliviskiä viime Tylyahon reissulla..."

<MatthewAnsley> Puri huultaan kun mietti pystyisikö jotenkin kieltäytymään - voisikohan jotenkin selittää huispausharjoituksilla tai jollakin? Joo, se voisi olla hyvä syy. "Ja minulla on huispausharjoitukset." Mutristi suutaan muka harmistuneena. Toivottavasti syy kelpaisi tytölle.

<LucyHill> Lucy tuhahti tympääntyneenä. "Eli sinäkin petät minut. Mikäs siinä, tässähän on oikein hyvä väli erakoitua... No, eipä kai sille mitään voi, jos seura ei kelpaa." Kohautti välinpitämättömänä olkiaan. Johnnyssa oli kyllä hyvät puolensa: tämä harvoin sanoi vastaan tai kieltäytyi. "No, tulee halvemmaksi. Perjantainahan on ne korpinkynnen bileet, olet varmaan tulossa?"

<MatthewAnsley> "Seura kelpaisi, en minä ole valinnut milloin me harjoitellaan." Valita kapteenille. "Olen tulossa. En ainakaan usko minkään estävän." Kohautti olkapäitään ja hymyili.

<LucyHill> Tuhahti huvittuneesti. "Aina harkkareista voi lintsata, mikä nyhverö oikein olet? Päänsärkyä ja vatsakipua hieman valittamaan ja Pomfreysta mutisemaan, niin siinä se on. Joten turha syyttää harkkoja. Vai oletko niin treenin tarpeessa, ettei ole varaa jättää yksiäkään harjoituksia väliin?" Hymähdys, irrotti otteensa pojan käsivarresta ja lähti edellä astelemaan portaita alas.

<MatthewAnsley> Pysähtyi hetkeksi tytön päästäessä irti käsivarresta ja huokaisi mielessään. Ei halunnut toisen pitävän nynnynä mutta toisaalta ei halunnut juodakaan. Selvä. Kahdesta pahasti pitäisi valita pienempi. "Selvä, tulen seuraksesi jos vielä huolit."

<LucyHill> Hymyili tyytyväisenä pojan sanoille, mutta ei tehnyt elettäkään pysähtyäkseen tai kääntyäkseen. "En huoli", totesi vähän ajan päästä ja päästi hyväntuulisen naurahduksen. "Tuli jo ikävä Johnnya." Vilkaisi pikaisesti taakseen. "Kunhan olet juhlatuulella perjantaina, niin olen tyytyväinen. Ja tuo jotain hyvää, tuliviski on pidemmän päälle niin tylsää ja siitä tulee kurkku kipeäksi."

<MatthewAnsley> Osittainen helpotus, ettei tarvinnut mennä mukaan, mutta silti hiukan pettynyt. "Eli juhlatuuli ja jotain hyvää mukaan, selvä." Pysyi hetken paikoillaan, jos toisella olisi vielä asiaa. Mitähän helvettiä sitä veisi sitten perjantaina mihin olisi varaakin.

<LucyHill> Käännähti kävellessään ja astuen muutaman askeleen takaperin vilkutti pojalle. "Hyvä. Nähdään silloin!" Käännähti takaisin menosuuntaansa ja melkeinpä lauleskellen suuntasi tupansa tiloja kohti. Ehkä Anettea kestäisi sittenkin ja ehkä jopa Johnny olisi taas tavoitettavissa.

<MatthewAnsley> Nosti myöskin kättään tervehdykseen. "Joo. Nähdään!" Toinen käänsi selkänsä. Jatkoi omaa matkaansa ja huokaisi. Toinen oli niin tuuliviiri, ettei koskaan tiennyt, miten tytön kanssa olisi pitänyt olla.