Peli: Känniääliöitä Korpinkynnen tornissa

Pelin tiedot

Peli

<MayAshen> Taikuuden historian O.W.L.-koe oli saanut koko viidennen luokkatason itkemään tuskissaan ja pieni osa joukosta oli päätynyt lepuuttamaan hermojaan ensin järven rannalla, mutta auringon laskiessa porukka oli siirtynyt lämmittelemään Rohkelikko-torniin. (Jälkeenpäin May tovereineen vannoi kuvitelleensa sen olleen täysin jokin muu paikka, mutta kukapa muutaman kunniaansa epätoivoisesti varjelevan luihuisen ininöitä olisi jaksanut kuunnella.) Ei sillä etteikö tuliviski olisi viluisempiakin pitänyt lämmössä. Kun juhlinta sitten oli vaimentunut ja jengi jakaantunut pienemmiksi kuppikunniksi, oli Jack raahannut vain konttaamalla etenemään pystyvän Mayn pois vihollisalueelta. May ei kuitenkaan ollut vielä valmis painumaan unten maille ja koska Jack nyt tunnetusti oli yllytyshullu, oli poika helposti saanut tämän suostuteltua mukaansa reissulle erääseen toiseen torniin. Sotaretki oli kuitenkin tyssännyt melko nopeaan typerän kotkaovennupin esittäessä vain kysymyksiä, joihin ei fiksumpikaan tyyppi olisi osannut vastata, tai näin kaksikko ainakin asian koki. Ainoaksi keinoksi oli siis muodostunut oven hakkaaminen ja potkiminen, eikä kaksikolle tietenkään tullut mieleen, että kyseisenlainen toiminta ei välttämättä saisi heitä suurimpaan suosioon, sillä kello taisi olla jo lähempänä neljää yöllä.

<WynneDriscoll> Riehuminen herätti yhden jos toisenkin rauhallisesti uinuvan - tai jo sammuneen - korpinkynnen heräämään tai vähintäänkin kääntämään kylkeä. Wynne oli tosin ollut hereillä: ei ryyppäämässä eikä riehumassa vaan lukemassa huispaustaktiikoista kertovaa kirjaa. Hän oli herännyt vain hieman aiemmin jonkun nerokkaan tupalaisensa örveltäessä väärään sänkyyn. Nyt istui peittoonsa kääriytyneenä tuvassaan välittämättä aluksi pätkääkään ulkona tapahtuvasta riehumisesta. Se kun oli varsin normaalia vähemmän älykkäiden toimintaa tämän kaltaisena känni-iltana. Kun sitten viattomat sivulliset alkoivat hiljalleen valua portaikkoihin katsomaan mitä tornissa oikein tapahtui, Wynne huokaisi ja meni ottamaan vastaan öykkäröivät henkilöt. Ei välittänyt pätkääkään siitä, että olkapäillä roikkuvan peiton lisäksi tytöllä ei ollut päällään muuta kuin sininen toppinsa, hipster-malliset alushousunsa ja pörrösukkansa. "No mikä jumalauta on niin tärkeää? Eikö pää oikein toimi?" Äänestä kuulsi kiukku - ei paheksunta, vaan kiukku siitä että joku häiritsi hänen lukemistaan. Kun sitten näki oven takana seisovat henkilöt, huokaisi äänekkäästi, vaikka sydän hypähtikin miltei sijoiltaan. "Mitä asiaa?"

<MayAshen> May virnisti hekotellen Jackille tytön ilmestyessä oviaukkoon, tukeutui toveriinsa entisestäänkin lähes kaataen tämän kumoon ja alkoi tuijotella häpeilemättä tytön paljaita reisiä. "Moi, me tultiin vähän katsomaan, että mikä meininki, vai mitä?" Jack vastasi tytölle ja yritti saada toverinsa tukemaan sanojaan tökkäämällä tätä kyynärpäällä, mutta May vain jatkoi entistä kovemmin itsekseen hekottelua. "Niin, Jack halusi tulla iskemään vähän viisasta lihaa, heh heh..." jatkoi May kuitenkin, kun Jack ei suostunut lopettamaan mäiskimistään. "Se tykkää silmälaseista, ne ovat vähän niin kuin fetissi vai mikä se oli." Pojan katse pysytteli samassa paikkaa koko ajan, vaikka tuntui, että hän ei oikeastaan edes tajunnut mitä katsoi.

<WynneDriscoll> Tyttö siristi silmiään ja veti peiton tiukemmin ympärilleen, vaikka se ei oikeastaan auttanut tilannetta. "Voisitte painua vaikka helvettiin - tai vaikka sinne teidän tupaanne, se lienee tarpeeksi lähellä.." Ääni oli aivan normaali, kuin olisi aurinkoisesta säästä puhunut. "Ja jos Jack niin kovasti tykkää itseensä verrattuna viisaasta lihasta niin Tylyahosta varmaankin löytyy lampaita. Ja ehkä myös silmälaseja." Katsoi odottaen molempia poikia vuorotellen. Odotti että pojat lähtisivät, sillä heistä ei saisi rauhaa ennen. Muutamat uteliaat kurkkivat tuvasta yrittäen nähdä kuka ovella oikein oli.

<MayAshen> "Tiedätkö Jack, tämä tässä on kaverini, sen nimi on Driscoll ja se on melkein okei, vaikka se onkin tuollainen", May hekotteli toverilleen, joka tuntui olevan aika lailla paremmassa kunnossa kuin ensin mainittu. "Joo joo", Jack vastasi ja pyöräytti näyttävästi silmiään napatessaan kaatumista yrittävän Mayn paremmin kainaloonsa. Kumpikaan luihuisista ei tuntunut tajuavan tytön sanoneen mitään ilkeää - tai ennemminkin May ei tajunnut, Jack puolestaan ei tuntunut vain välittävän.

<WynneDriscoll> Toisen kutsuessa tyttöä kaverikseen puraisi itseään kivuliaasti kieleen, ettei ajattelisi asiaa sen enempää. Toisen sanat olivat varmaankin kauneinta mitä poika oli koskaan sanonut hänelle. Mutta sitä oli turha ajatella. "Mitä te oikeasti teette täällä?" Kysymys oli pelkkä harmistunut sihahdus hampaiden välistä. "Meistä ei kukaan halua teitä sänkyynsä, joten menkää jo." Ei ainakaan molempia, lisäsi pieni ääni Wynnen pään sisällä, jonka yritti heti kytkeä pois päältä.

<MayAshen> "Tiedätkö Jack", May aloitti jälleen samalla lailla kuin äskenkin, mutta entistäkin puuroutuneemmin puhuen, "se valehtelee ainakin hiukan, melkein onnistuin." Jack pyöräytti jälleen silmiään Mayn höpinöille. "Mutta ajattele kuinka hyvä on, että muijilla ei ole pitkiä jalkakarvoja, kun Driscollkin näyttäisi ihan hirveältä nyt." "Mitä kirottua oikein selität?" Jack tiukkasi lyhyemmältä pojalta, joka kovaa vauhtia oli valumassa pidemmän otteesta maahan istumaan.

<WynneDriscoll> Huokaisi ja nojasi päänsä ovenpieleen. Tästä tulisi varmaankin pitkä ilta. Naurahti pojan puheille, sillä oli aivan varma, ettei tämä todellakaan tajunnut sanaakaan siitä mitä höpisi. Katsoi Jackia virnistäen. "Ehkä sinun pitäisi viedä pikku-May nukkumaan? Eihän se pysy omilla jaloillaan pystyssä..." Tunsi omituisen lämpimiä tunteita tuota humalassa hölisevää poikaa kohtaan, eikä antaisi itselleen anteeksi jos näyttäisi sen. Pitäisi sitä vain heikkoutena.

<MayAshen> "No minähän yritin jo aikaisemmin, mutta sen oli pakko päästä tänne riehumaan", Jack vastasi naureskellen ja kohauttaen avuttomasti olkiaan, potkaisipa kevyesti myös kengänkärjellään maassa hekottelevaa poikaa, joka kaatui kumoon niinkin pienen tönäisyn avulla. "Näyttäisinkö minä naiselta, jos ajelisin jalkani?" kysäisi May tillittäen nyt erittäin viattoman näköisenä tytön sukkia. "Driscoll joskus väitti että näytän tytöltä, mutta minulla on six pack, niin en voi näyttää tytöltä, vai mitä?"

<WynneDriscoll> Nosti toisen peittoa pitelevän kätensä suunsa eteen pojan jatkaessa höpötyksiään ja nauroi hiljaa peiton kulmaan. Miksei poika ollut selvin päin koskaan tuollainen? "May, olet auttamattomassa kännissä, mene nukkumaan." Sai hädin tuskin naurultaan sanottua mitään. Katsahti Jackiin, sitten jälleen maassa makaavaan poikaan. Miten tuon nyt saisi tuosta pois höpöttämästä levottomia?

<MayAshen> "Se haluaa sinusta eroon, kuuletko, Ashen?" Jack naureskeli ja tökki taas kengänkärjellään toista poikaa, joka protestoi inisten: "Mutta kun tulin niin pitkän matkan, oli ihan liikaa portaita, en minä vielä mihinkään lähde." Jack nauroi entistä enemmän. "Me kyllä tulimme metsästämään lihaa--" "Ei lampaita", pisti May väliin. "Niin, ei lampaita, mutta eipä täältä taida löytyä haluamaamme, vai mitä Ashen? Pitäytyisit vain siinä kivassa blondissa, joka kyseli sinusta tänään." May katseli silmät harottaen tytön sukkia: "Ai Fifi vai? Jotain pörröistä...", johon Jack kummasteli: "Mikä ihmeen Fifi? Ashen, mennään nyt..."

<WynneDriscoll> Katseli ja kuunteli poikien keskustelua hymyillen, kunnes mainittiin 'jokin kiva blondi'. Että pojalla oli sitten jo seuraava kierroksessa. Äänen lämpö putosi pienestä plussasta reilusti miinuksen puolelle. "Niin, mene vaikka sen kivan blondisi viereen nukkumaan. Ehkä se tajuaa antaakin." Liikahti aikeenaan sulkea ovi toisten nenän edestä. Sätti itseään mielessään siitä, miten nopeasti poika oli voittanut tiensä takaisin tytön lähelle.

<MayAshen> Jack vilkuili humalaisen tarkkuutta yrittävästi Mayn ja tytön välillä. May tuntui saavan pienen määrän tilannetajua takaisin ja konttasi lähemmäs ovea ehtien työntää kätensä väliin ennen kuin tyttö kerkesi sulkea sen. "Ei, Driscoll, Fifi on ihan tyhmä, Jack höpisee jotain outoja! Hei Driscoll!" poika inisi epätoivoisesti, tämä ei nyt mennyt ihan niin kuin piti! Driscollin olisi pitänyt olla iloinen nähdessään hänet, kun hän oli raahautunut niin pitkän matkan portaita ja jotain sinne päin.

<WynneDriscoll> Tytön silmissä tuikahti ovela katse ja tyttö raotti ovea enemmän, katsoen poikaan yhä huulet kiukkuisessa mutrussa. "Mutta minä olen kiva? Fifi on tyhmä, mutta minä olen kiva, eikö niin?" Tuijotti silmiään siristäen poikaan. Oven avaus oli pieni myönnytys ja hyväksyntä toisen sanoille - jos toinen jatkaisi mukavia sanoja, tyttö saattaisi jopa antaa anteeksi ja olla iloinen, kenties enemmänkin.

<MayAshen> Poika kohotti katseensa ylemmäs tytön jalkojen juuressa ja siristeli harottavia silmiään yrittäen tarkentaa edes johonkin. "No, melkein okei?" May vastasi toiveikkaan kysyvästi ja rapsutti vapaan kätensä kynsillä sänkistä leukaansa. Toista piteli yhä ovenkarmia vasten, kun ei selvästikään ollut tajunnut, että ovi ei enää ollut niin varmasti menossa kiinni. Ja mihin Jack oikein oli kadonnut? Pojan mieleen ei tullut vilkaista ympärilleen, mutta koska Jack ei ollut sanonut mitään, oli tämä varmastikin kadonnut. Jack kun ei ollut ikinä hiljaa.

<WynneDriscoll> Toisen sanojen jälkeen alkoi vetää ovea hitaasti kiinni katsoen poikaa koko ajan. 'Ei riitä!' kertoi hänen katseensa. Ei välittänyt yhtään Jackista, joka tuijotti tätä omituista tapahtumaa kulmat kurtussa. Poika saisi sanoa jotakin kauniimpaa ennen kuin suostuisi olemaan tälle jälleen ystävällinen. Olihan poika palannut hänen luokseen ja pyytänyt huispausharjoituksiin, mutta näki silti että oli itse nähnyt huomattavasti enemmän vaivaa ja vuodattanut kauniita sanoja pojan vuoksi. Nyt olisi toisen vuoro, jos tämä todellakin halusi nähdä hymyn tytön kasvoilla.

<MayAshen> May ei suoranaisesti voinut väittää ymmärtävänsä jotain niinkin vaivihkaista kuin katseita (tarkemmin sanoen hän ei olisi välttämättä tajunnut, vaikka toinen olisi huutanut päin naamaa ja vieläpä ravistellut sanojensa tehoksi), joten poika näytti hyvin eksyneeltä tytön alkaessa taas vetää ovea kiinni. Mayn onneksi hänen kätensä oli edelleen oven välissä, joten tyttö ei ainakaan suoraan voinut pamauttaa ovea kiinni. "Ashen, mitä sinä oikein olet mennyt sekoilemaan?" avasi myös Jack vihdoin suunsa naureskellen. "Driscoll sekoilee, en minä!" väitti May kuitenkin vastaan, "se vietteli minut ja hylkäsi sitten. Vihaan naisia, vihaan", jatkoi poika, vaikka viimeinen lause tuli lähinnä surkeana mutinana.

<WynneDriscoll> Katseli pojan kättä suutaan mutristaen. Olisi nyt vetänyt sen pois! Liike hidastui kuitenkin kun pojat alkoivat puhua. Puri huultaan katsellen Mayta ja tunsi olonsa hirvittävän pahaksi. Ei tiennyt mitä olisi tehnyt: olisiko vain pitänyt jättää poika omiin kuvitelmiinsa oven taakse? Toisaalta tytön teki mieli vetää poika jälleen lähelleen, mutta sitten olisivat vain palanneet alkupisteeseen. Katsahti Jackiin. "Kyllä Maykin sekoilee, älä usko sitä. Se alun alkaenkin vain kuvitteli että hylkäsin sen..." Ääni hiipui olemattomiin, katse harhaili takaisin lattialla makaavaan surkeaan poikaan.

<MayAshen> "Älä usko sitä Jack, se on syöjätär! Vie vielä sinunkin sydämesi, jos vain saa tilaisuuden. Pysy kaukana siitä, ettei käy hullusti, Jack, sanonpa vaan, että pysy kaukana", höpötti May tillittäen edelleen yläpuolellaan sumeasti leijuvaa tyttöä. "Ashen, senkin kännikala, puheissasi ei ole mitään järkeä", Jack nauroi nyt jo avoimesti, "rimppakinttu-Driscollko muka? Älä puhu typeriä, Ashen." Jack ei suoranaisesti tuntunut pilkkaavan tyttöä vaan pelkästään maassa röhnöttävää toveriaan. Hänelle oli lopulta ihan sama mitä nörtit korpinkynnet touhusivat, mutta jos joku paremmista piireistä päätyi sekoilemaan väärään porukkaan, oli siitä otettava kaikki ilo irti.

<WynneDriscoll> Jackin puheet, vaikkeivät kohdistuneetkaan suoranaisesti tyttöön itseensä, saivat tytön tuhahtamaan. Meinasi jo vetäistä kaikella voimallaan poikaa kuonoon, mutta onnistui pysäyttämään liikkeen ennen kuin se pääsi kädenkohotusta suuremmaksi. Kasvoille välähti täysin epätodellinen ja varsinkin epäuskottava hymy. Kyykistyi oven raossa, veti peiton paremmin ympärilleen hyvin tietäen minne Maylla oli suora näköyhteys ja kosketti hellästi pojan kasvoja, katsellen tätä silmiin. "Kultaseni, vaikka Jack rukoilisi polvillaan, hän ei kiinnostaisi minua." Päätti olla välittämättä toisesta pojasta. "Vaikka hän seisoisi Rohkelikkotornin katolla alruuna takapuolessaan ja laulaisi rakastavansa minua, hän ei kiinnostaisi minua." Toivoi, että olisi voinut saada edes hieman selvemmän Mayn. Toisaalta, asiaa ajateltuaan, tajusi ettei poika olisi saapunut hänen luokseen yhtään selväpäisempänä.

<MayAshen> May tuijotti hitaan näköisenä yhtäkkiä ihan kauhean lähelle ilmestynyttä tyttöä. "Häh? Mikä alruuna?" kysäisi poika pienen hetken päästä hölmistyneenä, eikä tuntunut tajuavan taustalla kuoliaaksi itseään nauravan Jackin läsnäoloa. Tyttö oli tullut melkein pelottavan lähelle ja May huomasi hassuja tuntemuksia vatsanpohjassaan. Jollain lailla melkein huippasikin ja poika takertuikin ovenkarmiin tukea hakien.

<WynneDriscoll> Toivoi että Jack tajuaisi lähteä pois vaikka melkein tiesikin sen olevan turha haave. Naurahti pojan hitaudelle ja silitti pojan hiuksia. "Mahdatko sinä pieni alkoholisti muistaa huomenna yhtään mitään koko yöstä? Ainakin saat railakkaan päänsäryn..." Hymyili yhä katsellessaan poikaa. Toinen oli niin suloisen surkean näköinen, ettei voinut olla tuntematta lämpöä toista kohtaan. Olisi voinut hyvinkin ottaa pojan viereensä nukkumaan, mutta ei kehdannut myöntää sitä. Ei ainakaan jos Jack nauraa röhöttäisi vieressä.

<MayAshen> Poika näytti entistäkin hämmentyneemmältä. "Enhän minä kuin hiukan vain maistoin..." protestoi mutisten ja raaputti jälleen leukaansa haukotuksen seuraamana. Miksi hän edes oli tullut tänne? No, Driscoll ainakin tuntui tykkäävän, joten kaipa tuleminen oli ollut hyvä juttu. Tillitti poissaolevan näköisenä tyttöä vieläkin.

<WynneDriscoll> Ei toisen niin olisi pitänyt ajatella, ihan selkeästi May oli tullut tunnustamaan suuria tunteitaan! Virnisti protestille. "Et usko tuohon itsekään." Käänsi katseensa Jackiin. Hänen ei tehnyt mieli puhua tälle, mutta toisaalta, pakko kai se oli. "Saatko vietyä hänet turvallisesti teidän tupaanne?" Toivoi, että toinen vastaisi ei, koska sitten voisi hyvällä syyllä omia pojan omaksi unikaverikseen.

<MayAshen> Jack tarttui lyhyempää poikaa kainaloista ja veti tämän ylös, vaikka ei itsekään ihan tukevimmin pysynyt pystyssä. May näytti edelleen hetken aikaa poissaolevalta, mutta kurtisti sitten kulmiaan. "Tiedätkös", poika aloitti toteamaan, mutta ei suunnannut sanojaan oikeastaan kummallekaan seuralaisistaan, "minulla on hieman huono olo..." Ja ennen kuin Jack oli ehtinyt reagoida yhtään mitenkään, oli May vääntäytynyt kaksin kerroin tämän otteessa yrittäen peittää suutaan kädellään ja oksensi oikein näyttävästi puoliksi lattian kivetykselle ja puoliksi omille jaloilleen. Raskaasti huokaisten Jack päästi toveristaan irti ja astui kauemmas pojasta, joka ei tuntunut kunnolla edes tajunneen mitä oli tapahtunut valahtaessaan takaisin lattialle nyt kuitenkin huomattavasti kauempana tytöstä.

<WynneDriscoll> Inahti puolittain inhosta, puolittain säikähdyksestä ja katosi ovensuusta hakemaan taikasauvaansa, jonka oli jättänyt kirjan väliin kirjanmerkiksi. Muutamia tupalaisia näytti nukahtaneen nojatuoleihin kiinnostuksen haihduttua. Juoksi takaisin ovelle ja loihti ainakin Mayn puhtaaksi, ennen kuin paikalle saapui poksahtaen kotitonttu, joka alkoi putsata loppuja oksennuksesta. Tajusi tässä vaiheessa, että peitto oli pudonnut matkalla, mutta ei antanut sen häiritä, vaan nappasi poikaa tämän kainaloista. Katsahti kohti Jackia. "Voisit pitää ovea auki, jos sinusta ei ole muuta hyötyä." Ovi oli tosin jo sulkeutunut, mutta kysymykseen tuli vastaus tytön mietittyä kysymystä vain silmänräpäyksen verran. Oli päättänyt saada pojan nukkumaan ja mahdollisesti sitä ennen pesemään hampaansa.

<MayAshen> May roikkui kuin räsynukke tytön otteessa eikä tuntunut oikein kunnolla edes tajuavan, mitä oli tapahtunut ja mitä oli tapahtumassa sillä hetkellä. Jack puolestaan katseli inhoten toveriaan, mutta suostui kuitenkin siirtymään pitelemään ovea auki marinan saattelemana. Jack ei tosin olisi ikimaailmassa suostunut myöntämään tottelevansa jotain hikipinkoa korpinkynttä, vaikka tosiasiassa tytöllä kaiketi oli jonkinlaista sananvaltaa melkein laskuhumalan puolelle joutuneeseen poikaan. Toisaalta Jack oli tyytyväinen, että hänen ei tarvinnut hyysätä Ashenia.

<WynneDriscoll> Raahasi pojan oleskeluhuoneeseen valittamatta ja välittämättä mahdollisista valituksista. Pojan raahaaminen oli ollut helpompi homma, mutta tämän asettaminen nojatuoliin ei niinkään. Lopulta päätyi vaivalloisesti vaihtamaan puolta pojan etupuolelle selkäpuolen sijaan ja tönäisemään pojan nojatuolin uumeniin. Taikasauvan tyttö tipautti lattialle, jotta sai pojan nojatuoliin. Nyt poika tarvitsi vettä ja mahdollisesti jonkin astian jos tämä vaikka suorittaisi edellisen temppunsa uudelleen.

<MayAshen> Jack kohautti välinpitämättömästi olkiaan tytön ryhtyessä raahaamaan Ashenia tupansa tiloihin, mutta ei voinut silti olla pudistelematta päätään huvittuneesti lähtiessään kiipeämään portaita alas oman tupansa suuntaan. Ashenista oli paljastunut ihan mielenkiintoisia asioita... Eipä hän olisi arvannut tämän veljeilevän nörttien kanssa. May puolestaan lösähti velttona tytön valitsemaan nojatuoliin ja kääriytyi itsekseen mutisten pienelle kerälle jo täydessä unessa.

<WynneDriscoll> Huokaisi ja puisteli päätään pojalle. Mika torvelo. Hän ei ainakaan hengittäisi pojan lähellä seuraavana päivänä.. Katseli nukkuvaa poikaa hymyillen ja painoi kevyen suukon tämän otsalle. "Nuku siinä sitten, jos olisit pessyt hampaasi olisit päässyt viereenkin", kuiskasi vaikka poika ei kuullutkaan. Otti peittonsa ja taikasauvansa. Pienen poksahduksen saattelemana pojan viereen ilmestyi peltiämpäri ja pöydälle nojatuolin lähelle lasillinen vettä. Ainakin kotitontut olivat tehtäviensä tasalla.