Peli: Idiootti ja idiootista tykkäävä

Pelin tiedot

Peli

<MayAshen> May oli löytänyt tiensä takaisin aulaan ja käynyt hiippaillen kurkistamassa Suureen saliinkin varmistaakseen, että kohde oikeasti majaili vielä siellä. Kurkkimiset olivat saaneet ohikulkijat luomaan oudoksuvia katseita, mutta kerrankin ne olivat pojalle lähes yhdentekeviä. Oli ehtinyt kiertää kehää, mutta oli nyt jäänyt nojailemaan oviaukon vierelle. Driscoll varmaan viivytteli ihan häntä kiusatakseen! May oli kaivellut kirjeen uudestaan esille ja oli lueskelemassa sitä nyt neljättä kertaa läpi. Salainen ihailija, pyh. Olisikin ollut.

<WynneDriscoll> Oli huokaissut helpotuksesta nähdessään kirjeen pojan kädessä ja päättänyt sitten erittäin aktiivisesti unohtaa pojan. Hän oli sanottavansa sanonut. Aamiaispöydässä jutteli huispausjoukkueensa kanssa hiljaa tulevista harjoituksista. Näytti siltä, että tyttö oli saanut ruokahalunsakin takaisin, kun olo oli helpottunut hieman kirjeen kirjoittamisen jälkeen. Viimein nousi pöydästä ja saaden aikaan vain pienen hymyn hyvästeli tupatoverinsa ja lähti kohti aulaa. Kun viimein näki pojan, meinasi jo kääntyä takaisin, muttei sitten kehdannutkaan - poika kun oli varmaankin jo huomannut hänet.

<MayAshen> Poika oli juuri potkiskelemassa seinää kengänkannallaan, kun tajusi kohteen astuneen näkösälle. Tyrkkäsi itsensä irti seinästä ja astui askeleen lähemmäs ryntäten kirjeen taas takaisin nyrkkiinsä. "Annoit minusta aika hirviömäisen kuvan", tokaisi hetken hiljaisuuden jälkeen, kun ei muutakaan sanottavaa keksinyt. Ehkä tätä lähestymisjuttua olisi pitänyt miettiä hieman kauemmin...

<WynneDriscoll> Oli jo meinannut kävellä ohi, mutta sitten poika keskitti huomionsa häneen. Tuijotti tätä epäuskoisena. Oliko siinä todella kaikki mitä hänellä oli sanottavaa kirjeeseen liittyen?! Puri kieltään ettei olisi täräyttänyt takaisin, että hirviö poika olikin. Ei keksinyt tämän lisäksi kuitenkaan mitään muuta sanottavaa. "Aijaa" olikin ainoa asia, mitä sai sanottua.

<MayAshen> May vaihtoi painoa jalalta toiselle tuntien olonsa epämukavaksi. "Niin että kiva kirje ja silleen", jatkoi taas pienen hiljaisuuden jälkeen. Äänensävy oli melko neutraali, koska ei oikein osannut arvata, miten tyttö reagoisi eikä halunnut suhtautua lämpimästi, jos tyttö aikoisikin repiä häneltä silmät päästä. Tunsi olonsa melko typeräksi ja toivoi jo oikeastaan, että olisi vain painunut märehtimään Driscollia jonnekin kauas tästä.

<WynneDriscoll> Toinen oli todellinen idiootti! 'Kiva kirje ja silleen', mitä nyt oli vuodattanut sydänverensä siihen. "Aha", totesi vain ja kääntyi jatkaakseen matkaansa. Oli tästä lähin jonkin toisen ongelma, jos poika oli idiootti. Toisen aivot olivat aivan varmasti jotenkin väärin kytketyt tai sitten toinen oli jostakin kaukaa ulkoavaruudesta. Marsista, niin kuin kaikki luihuispojat.

<MayAshen> Poika näytti hämmentyneeltä tytön jatkaessa matkaansa. Mitä hän nyt oikein oli taas tehnyt muka väärin?! "Driscoll, älä nyt kirottu vie ala taas leikkiä vaikeasti tavoiteltavaa!" May ärähti tytön selälle, mutta kipaisi tämän kuitenkin kiinni ja miettimättä asiaa sen enempää nappasi tyttöä ranteesta kiinni. "Mikä ihme sinua vaivaa?! Luulin että kaikki olisi taas ihan hyvin ja siinä sinä vain marssit tiehesi ihan kuin olisin ilmaa! Toiminnassasi ei tosiaan ole mitään järkeä! Aivan kuin aikaisemminkin esität ensin kiinnostunutta ja seuraavana hetkenä olen taas ihan ilmaa! Sanonpa vaan, että mitä hittoa!"

<WynneDriscoll> Vetäisi kätensä pojan otteesta ja tönäisi tätä rajusti kauemmas itsestään. "Paraskin puhuja! Suutut kun en anna ja sitten tulet ja haukut siitä hyvästä, että suurin piirtein kerron rakastavani sinua! Mitä helvettiä siitä pitäisi ajatella, että vedät herneen nenään siitä, ettet saanutkaan?! Jos itse olisin käyttäytynyt niin kuin sinä, mitä sinä olisit tehnyt? Olisitko uskonut että 'kaikki on hyvin'? Mene itseesi!!" Ei huomannut tai välittänyt ihmisistä ympärillään ja miltei huusi pojalle. Kääntyi jälleen jatkaakseen matkaansa. Hänellä ei ollut mitään lisättävää tähän asiaan.

<MayAshen> Kohotti kätensä kuin suojellakseen itseään tytön tönäistessä ja näytti ihmettelevän tytön käytöstä entisestäänkin. "Miten niin muka suutun?!" Kiirehti tytön perään. "Kuka tahansa tuntisi itsensä torjutuksi, kun muija ensin käy kiinni ja hetken päästä sanookin, että 'ei nyt tällä kertaa, nännännää!' Sinulla on todella kieroutunut huumorintaju hemmetti! Vedätit kyllä niin totaalisesti, että täytyy oikein onnitella!" May puolestaan välitti huvittuneista katseista, joita sai osakseen, mutta Driscollin totaalinen epäloogisuus tuntui silti tärkeämmältä asialta nyt, joten päätyi vaan kohauttelemaan olkiaan ja pyörittelemään silmiään lähelläolijoille. Driscoll se oli joka käyttäytyi typerästi, ei hän.

<WynneDriscoll> Pysähtyi kuin seinään toisen sanojen edetessä pidemmälle, käännähti ympäri katsoakseen poikaan. Ääni oli kuitenkin rauhallinen, suorastaan tyyni ja äärimmäisen selkeä. "En sanonut koskaan niin. Kuten kerroin sinulle silloin ja kerroin myös kirjeessä, kuvittelin, ettet itse halunnut jatkaa. Etpä ainakaan turhan rohkea ollut - jos minusta olisi kiinni, et varmaankaan pääsisi tänään kävelemäänkään, mutta itsepähän nysväilit." Ympäriltä kuului hihittelyä. "Onnittele itseäsi vain. Suosittelen olemaan seuraavalla kerralla rohkeampi, ettei tyttö luule pelkuriksi." Tuhahti ja kääntyi jälleen. Kenties poika nyt jättäisi hänet rauhaan. Heti käännyttyään tytön mieltä raastoi hänen sanansa, mutta ei antanut sen näkyä.

<MayAshen> Tytön sanat pelkuruudesta ja nysväilystä puolestaan saivat Mayn pysähtymään. Kasvoille oli noussut suuttumuksen ja häpeän sekainen puna ja poika puristi hampaansa yhteen. Jos tyttö kerran oli tuota mieltä, niin olkoot sitten rohkea itsekseen. Driscoll todellakin oli vain halunnut saattaa hänet naurunalaiseksi ja onnistunut siinä aivan liian hyvin. Niiskautti itsekseen nenäänsä ja suoristi nyrkkiin puristamansa paperin suuremmaksi, vilkaisi sitä pikaisesti ja repi sen sitten nopeasti pieneksi silpuksi. "Näin paljon minua kiinnostavat sinun typerät pikku rakkauskirjeesi! Kuuletko Driscoll, näin paljon!" May kiljui karkealla äänellä tytön perään ja viskasi silppukasan lumisademaisesti lentelemään ympäri käytävää. Vielä raivostuneena käännähti kannoillaan ja lähti tyrmien suuntaan. Kirottu Driscoll! May puri huultaan, etteivät pienet nyyhkäykset olisi kasvaneet yhtään pahemmiksi.

<WynneDriscoll> Puristi silmänsä kiinni ja pakotti itsensä eteenpäin pojan huudoista huolimatta. Ei ollut tarkoittanut sanaakaan, mutta näin oli parempi. Yritti tosissaan vakuuttaa itsensä, että näin oli parempi. Poika pääsisi jatkamaan rauhassa elämäänsä ja sillä hyvä. Tytön teki mieli rynnätä keräämään paperisilppu lattialta, mutta onnistui pitämään kasvonsa siinä suunnassa jonne oli ollut menossakin. Nyt se sitten oli lopullisesti ohi. Miksi olo ei silti helpottunut ollenkaan, paheni vain?