Peli: Wynnen kirje Maylle

Pelin tiedot

Peli

15.5.2001

En edes yritä tervehtiä sinua, sillä tuntuu että kaikki lähestymisyritykseni ovat tuoneet mukanaan vain pahaa mieltä. Ilman alkutervehdystä voit koko ajan kuvitella, etten jälleen yritä työntää nenääni sinun asioihisi.

En edes yritä kuvitella enää, että voisit joskus rakastaa minua, saatikka sitten kiinnostua minusta. Haluan kuitenkin kertoa oman puoleni tästä tarinasta, ihan vain helpottaakseni omaa pahaa oloani. Tämän kerrottuani minun ei tarvitse enää murehtia tätä asiaa, vaikka en sinua tulekaan koskaan unohtamaan. Eikä sinun edes tarvitse lukea koko kirjettä ja silti oloni helpottuu. Kuinka kätevää. (Toivoisin sinun ymmärtävän huonoa huumorintajuani, mutta en usko että ymmärrät. Tosiasia on, etten voi tietää luetko kirjettä, mutta haluan silti mahdollisuuden kertoa oman näkemykseni asioista. En ikinä pääse sinusta yli, jos en tee tätä.)

Olen kerran jos toisenkin tajunnut olevani uskomaton idiootti ihastuessani sinuun. En tarkoita sitä, että olisi typerää välittää sinusta, vaan sitä, että kerjään vain ongelmia ihastumalla poikaan, joka on alusta pitäen yrittänyt tehdä selväksi minulle, ettei häntä seurani kiinnosta ja vaikka kiinnostaisikin, se ei ole realistista. Pukukoppihetken jälkeen ymmärsin miten ihanaa olisi olla kanssasi. Ymmärsin kuitenkin myös sen, etten tämän maailman aikana pääse varmaankaan nauttimaan siitä onnesta. Vierellesi kuuluu joku, jota sinun ei tarvitse hävetä ystäviesi seurassa, joku jonka kanssa voit loistaa ja jonka kanssa voit suudella käytävällä ilman että sinua pilkataan siitä hyvästä. Olen pahoillani että yritin tunkea tämän jonkun toisen tytön paikalle.

Aluksi, voin myöntää, en todellakaan pitänyt sinusta. Mutta väitetään, ettei viha ole kovinkaan kaukana rakkaudesta, ja sen sain ikävä kyllä pian huomata. Nähdessäni sinut halusin kovasti miellyttää sinua: en halunnut olla silmissäsi se kammottava lesbo, jona minua selkeästi pidit. Toivoin sinun näkevän minut tyttönä, enkä ole koskaan ennen toivonut sitä kenenkään muun kohdalla. Sinun vuoksesi ja sinun silmissäsi toivoin olevani parhaimmillani. Ikävä kyllä terävä kieleni taisi pitää huolen siitä, ettet suuremmin välittänyt seurastani.

Tuntui että ymmärsit kaikki sanani ja tekoni väärin - kaikki korjausyrityksetkin päättyivät kyyneliin. En halunnut olla ilkeä, kenties se oli suojautumiskeino sitä vastaan mitä tunsin todellisuudessa. Jo pidemmän aikaa olisin todella halunnut vain olla vierelläsi. Kun loukkaannuit huispausottelussa, heitin syrjään kaiken varovaisuuteni sinua kohtaan. Sitä ennen olin ajatellut, etten lähestyisi sinua enää ikinä ja tuottaisi pahaa mieltä olemassaolollani, sillä halusin sinun olevan onnellinen. En voinut pysytellä kaukana, sillä pelkäsin sinun loukanneen itsesi pahasti. Olin varma että olisit nukkumassa kun saapuisin. Haaveilin, että saisin hetken aikaa istua vierelläsi, kenties koskettaa sinua, ilman että tietäisit minun koskaan käyneen. Ajattelin varastaa pienen hetken mahdottomuutta, hetken sitä elämää jonka joku saa kanssasi joskus kokea. Tahdoin jättää sinulle lahjan, jotta tietäisit että sinua on ajateltu. Ei ole tärkeää tietää kuka välittää, kunhan tietää jonkun tekevän niin.

Kun olitkin hereillä, olin aivan varma että nauraisit minulle. Olit kuitenkin ystävällinen.. Melkein kuin olisin ystäväsi. Ystäväsi saavat olla onnellisia siitä, että heillä on sinut. Kukaan ei ole koskaan ollut minua kohtaan yhtä uskollinen, kuin mitä sinä olet ystävillesi. Minulla ei ole koskaan ollut ystäviä, jotka olisivat edes lähellä sinun ystävyyttäsi.

Ja kun istuit siinä sängyllä... Olisin vain halunnut istua viereesi ja sulkea suusi suudelmin. Sillä hetkellä taisin todella tajuta miten paljon toivoin pääseväni lähellesi, miten paljon vedit minua puoleesi, miten paljon... Halusinkaan sinua.
Ja sisimmässäni uskoin - tiesin? - ettet tuntenut samoin.

Ja kun seurasin sinua silloin käytävällä, en vain osannut jättää sinua rauhaan. Niin kovasti kaipasin hyväksyntääsi! Toivoin saavani jälleen hetken, jossa tuntisin niin kuin sairaalasiivessä: että sinä olet minun ystäväni ja minulla on oikeus olla lähelläsi. Kun sitten vastasit, että olisi ehkä parasta, jos menisin, minusta tuntui, etten koskaan palaisi ennalleen. Kuvittelin, että sanoisit minulle, ettei minun tarvinnut mennä, että saisin jäädä siihen, lähellesi, mutta halusitkin minun lähtevän... Silloin ajattelin, että lopetan huispaamisen, ettei minun koskaan tarvitsisi nähdä sinua sen takia. En tiedä selittääkö tämä mitään sinulle, mutta huispaaminen on pitkän aikaa ollut ainoa linkkini muihin ihmisiin. Muutoin kuin huispauskentällä olen kaikille vain se hikipinko, joka päivät pitkät vain lukee ja tekee läksyjä, vaikka se ei pidä paikkaansa. Ja koska en saanut sinua, en halunnut nähdä enää muitakaan ihmisiä.

Kun pyysit minut huispausharjoituksiin, en tiennyt mitä ajatella. En tiennyt halusitko kertoa minulle että olin ollut kuvitelmineni väärässä: joko että todella välitit minusta, että haluaisit minut lähellesi tai että kaikki kuvitelmani ystävyydestä olivat turhia. Ehkä halusit vain todella opettaa minua huispaamaan, koska olen niin auttamattoman huono etkä halunnut meidän häviävän. Tämän lopulta uskoin olevan totuus. Innokkuutesi huispata ja harjoitella ilmaisi minulle vain sitä, että olin siellä vain huispauksen vuoksi enkä todellakaan meidän henkilökohtaisen ihmissuhteen vuoksi.

En kestänyt ajatusta enää, en ollut valmis palaamaan kentälle, enkä varsinkaan sinua vastaan. En ymmärtänyt miksi halusit kiusata minua niin, kun hyvin tiesit mitä tunsin sinua kohtaan. Ei olisi ollut ensimmäinen kerta, että joku lyö vetoa siitä, saako joku egoisti iskettyä minut ja huijattua minut lankaan. Sitä on yritetty jopa naispuolisilla syöteillä! Mutta sinä olisit onnistunut - olit onnistunut. En halunnut muuta kuin sinut.

Ehkä olit vain arka, mutta luulin, ettet halunnut jatkaa tilannetta sen pidemmälle. Ajattelin, ettei meillä olisi mikään kiire. Olisin sinun ihan milloin vain haluaisit, kun tuntisit olosi varmemmaksi lähelläni. Kun tuntisit, ettet enää voisi odottaa. Ja kun avasin suuni sanoakseni tämän, se ei tullutkaan ulos niin kuin toivoin ja ymmärsit minut jälleen väärin. On kenties tähtiin kirjoitettua - jos sellaiseen hölynpölyyn haluaa uskoa - että ymmärrämme toisemme aina väärin. Jos olisit sanonut, niin olisin ollut sinun.

En tiedä luitko tänne asti laisinkaan, mutta olen ainakin saanut purkaa ajatuksiani. Olen yhä sinun, vaikka tiedän sen olevan turhaa. Kenties kesän tullen en enää ajattele sinua niin paljoa, kenties jopa pääsen sinusta yli ennen kuin palaamme jälleen kouluun. Mutta tulet aina olemaan minulle tärkeä. Enkä voisi ikinä sanoa sinusta pahaa sanaa sitä tarkoittaen.

Wynne.

May tuijotti pitkään tytön lähettämää kirjettä luettuaan sen jo kolmeen kertaan läpi. Ensimmäinen kerta oli mennyt valtavan hämmennyksen ja ihmetyksen vallassa, toisella oli yrittänyt löytää jonkinlaista ivaa sanojen takaa ja kolmannella oli vain hymyillyt typerästi. Hän ei tosin ollut voinut millään antaa itsestään niin hirviömäistä kuvaa kuin tyttö väitti! Driscoll ei osannut yhtään lukea rivien välistä, vaikka oli olevinaan niin fiksu lukutoukka.

Poika ei ollut osannut odottaa minkäänlaista yhteydenottoa tytöltä ja oli ensin ajatellut kirjeen olevan äidiltään, joka lähetteli typeriä kuulumistenkyselyviestejä aivan liian usein. Tupalaistensa antoi totta kai ymmärtää kirjeiden olevan joltain salaiselta ihailijalta, sillä kuka nyt olisi kehdannut myöntää äitinsä lähettävän lähes viikoittain kirjeitä... May olikin rehvastellen avannut kirjeen ja vilkuilut sitä vain välinpitämättömästi, kunnes oli tajunnut, keneltä kirje oli. Jack oli yrittänyt kysellä kirjeen sisältöä Mayn paneuduttua lukemaan sitä, mutta poika ei ollut vastannut toverilleen mitään ja lopulta tämä oli olkiaan välinpitämättömästi kohauttaen siirtynyt flirttailemaan jollekin alempiluokkalaiselle tytölle.

May istui selkä muiden tupien pöytien suuntaan ja hän joutui tekemään tosissaan töitä, ettei kääntynyt katsomaan, istuiko eräs tietty henkilö Korpinkynnen pöydässä... Rutisti kirjeen kasaan nyrkkiinsä ja vain nyökäten tovereilleen poistui Suuresta salista ja lähti kiertelemään päämäärättömästi käytävillä. May ei todellakaan tiennyt, mitä hänen olisi pitänyt tehdä. Hän ei ollut henkilö, joka saattoi jättää tuollaisen kirjeen vain huomioitta - sellaiseen oli aina reagoitava, oli se sitten ilkkumalla tai miten tahansa muuten. Hän ei kuitenkaan suoraa päätä uskaltanut vain marssia tytön luokse - mitä hän edes olisi sanonut? Huultaan pureskellen poika jatkoi haahuiluaan.