Peli: Kuin 'tukkoista takkaa' leikkisi

Pelin tiedot

Peli

( Nimessä viittaus "rikkinäiseen puhelimeen". :D )

<MayAshen> May vaihtoi painoa jalalta toiselle hermostuneesti huultaan pureskellen ja koululle päin tuijotellen. Hän oli tullut paikalle aivan liian ajoissa (itselleen May vakuutti tämän johtuvan siitä, että hänellä vain yksinkertaisesti oli ollut tylsää, mutta pieni ääni päässä toitotti sen johtuvan malttamattomasta odotuksesta). Syy, miksi poika yleensäkään odotteli huispauskentällä harjoitteluvarusteissa, löytyi kyseisen päivän aikaisemmista tapahtumista. May oli ehtinyt märehtiä Driscollin kanssa tapahtunutta viikon verran, kunnes oli onnistunut tänään aamun ensimmäisten tuntien jälkeen törmäämään tyttöön käytävällä ja pysäyttänyt tämän hetken mielijohteesta. "Jos-- Torjuntasi on kamala. Tarkoitan siis, voisimme harjoitella-- jos siis haluat. Kuudelta", May oli höpöttänyt pikaisesti ja paennut kiireesti paikalta kirkkaanpunaisena hehkuen ennen kuin tyttö oli ehtinyt reagoida häneen yhtään mitenkään. Odotellessaan May kävi läpi kaikki mahdolliset vaihtoehdot, joiden takia koko juttu voisi mennä pieleen. Jos aloitettiin siitä, että tyttö ei välttämättä ollenkaan tulisi paikalle, saati sitten että tämä suhtautuisi häneen yhtä, kröhöm, positiivisesti kuin viimeksi... Vähän aikaa ahdistuttuaan kaikista mahdollisuuksista May oli jo hermoraunion partaalla ja valmiina pakenemaan jälleen, jos näkisi edes vilauksen tytöstä.

<WynneDriscoll> Oli viikon onnistuneesti vältellyt Mayta, mutta sitten, jostain kumman syystä, poika oli pysäyttänyt hänet käytävällä ja pyytänyt huispausharjoituksiin kanssaan. Ei oikein tiennyt, mitä ajatella siitä - meinasiko poika nyt tehdä selväksi, ettei halunnut olla missään tekemisissä tytön kanssa, kertoisiko hän sittenkin haluavansa olla tekemisissä tytön kanssa vai oliko hän vain niin auttamattoman huono huispaaja, että poika näki tehtäväkseen opettaa häntä? Niin tai näin, hän ei jaksanut velloa tässä omituisessa surun mielialassa ja päätti kuin päättikin lähteä pojan ehdottamiin harjoituksiin. Oli jo meinannut ilmoittaa lopettavansa koko huispauksen, mutta oli sitten päättänyt, että se oli vain teini-ikä joka puhui ja että hän pääsisi yli yhdestä pojasta aikanaan ja kiroaisi silloin hätiköityä päätöstään. Pukukoppiin pujahtaessaan tyttö ei vielä nähnyt poikaa ja oletti tämän tulevan vasta sovittuna ajankohtana. Hän vaihtoi vaatteensa nopeasti ja siirtyi kentälle, jossa poika jo odottelikin. Poika olikin tullut ajoissa! Ei oikein tiennyt miten reagoida tilanteeseen tai edes poikaan, vaan jäi seisomaan hieman sivummalle. Hän joutui pinnistämään, että uskalsi edes sanoa ääneen sen pienen vaivaisen tervehdyksen. ".. Hei."

<MayAshen> May kiepsahti pukuhuoneiden suuntaan huomatessaan sivusilmällä liikettä ja jäi ensin vain tuijottamaan tyttöä jännittyneenä. Kun Driscoll sitten tervehti, joutui poika ensin nielaisemaan - ja heti perään köhimään voimakkaasti, kun nielaisu olikin mennyt väärään kurkkuun - ja sai sitten vasta vain vaivoin pihisemällä ulos oman tervehdyksensä: "Ai sinä. Ei kun hei." ja lehahti saman tien punertavaksi poskipäiltään. Hän oli tosiaankin maailman pahin luuseri ja idiootti!

<WynneDriscoll> Tyttö näytti lähinnä tuijottavan poikaa, tietämättä mitä muutakaan tehdä. Toisen tervehdykselle hymyili varovasti ja puri sitten huultaan, ettei olisi näyttänyt liiankin toiveikkaalta ja hellältä, sillä toisen punastus sai tytön sydämen jättämään lyönnin väliin ja sitten kiihdyttämään ottaakseen menetetyn ajan kiinni. Ei oikein tiennyt mitä olisi tehnyt, joten typeränä vain seisoi paikoillaan katsellen poikaa.

<MayAshen> Maykin lähinnä vain tuijotti tyttöä paikoillaan eikä todellakaan tiennyt, mitä olisi pitänyt sanoa tai tehdä. Yskäisi jälleen, mutta tällä kertaa nolostuksesta. "No, umm, sinulla on siinä luuta ja minullakin ja tämä kaato, että eikös aloiteta?" poika yritti kysäistä muka huolettomasti, mutta loppuosa kohosi jotenkin luonnottoman ylipirteäksi ja hänen teki jälleen mieli lyödä itseään. "Niin että, ylös vaan, vai mitä, heh?" hän vielä jatkoi yrittäen korjata aikaisempaa, mutta onnistui kuulostamaan entistäkin oudommalta. Vastausta odottamatta hyppäsi luutansa selkään ja lähti kohoamaan ilmaan. Nyt oli parempi saada jotain toimintaa, sillä tuijottelu oli huono juttu, todella huono.

<WynneDriscoll> Tyttö huokaisi hiljaa: hänellä ei ollut laisinkaan sellainen olo että olisi jaksanut harjoitella ja toisekseen hän uskoi nyt, että ainoa syy miksi poika oli hänet tänne kutsunut, oli todellakin se että hän oli vain huono huispaaja ja poika halusi heidän voittavan seuraavan pelin. Kenties poika yritti osoittaa, ettei heistä ollut muuksi kuin silloin tällöin tapaamaan toisiaan huispauskentän laidalla. Siltikin teki niin kuin poika toivoi ja nousi luudan selkään. Hän pisti kaiken harminsa lentoon ja siitä syystä kohosikin päätä huimaavaa vauhtia ensin ylös ja ampaisi sitten vauhdilla maalisalkojen luo. Ei kai tässä muukaan auttanut.

<MayAshen> May seurasi hieman rauhallisemmin perässä, mutta oli pian itsekin salkojen lähellä. Kaato kainalossaan lähti heti yrittämään maalia ja demonstroimaan tytön klassista virhettä. Harhautus tytön oikealle ylös ja heitto tämän vasemmalta puolelta reunimmaista rengasta kohti. Keskittyminen oli kuitenkin hieman vaikeaa kahdestaan tytön kanssa ja pallo ei lähtenyt todellakaan parhaalla kierteellä... Poika puri huultaan.

<WynneDriscoll> Oli päättänyt harjoitella tosissaan, koska poika oli sitä toivonut, joten sulki mielestään kaikki muut tosiasiat kuin sen että hänen edessään lentävä poika yritti tehdä maalia. Onnistui siksi nappaamaan kaadon kiinni, varsinkin kun oli osannut odottaa pojan yrittävän tätä heti alkuun. Mitään sanomatta tai mitenkään elehtimättä heitti pallon takaisin pojalle. Ei antaisi toisen häiritä ajatuksiaan ottelussa, eikä edes harjoituksissa.

<MayAshen> "Jess!" ehti poika kiljaista, kun tyttö nappasi kaadon, ennen kuin tajusi, että hänen oli ehkä sopivampaa olla hieman pidättyväisempi, kun tyttökään ei tuntunut olevan ystävällisyys-tuulella. Kokeili samaa harhautusta uudestaan, ja uudestaan, ja uudestaan, kunnes viidennellä kerralla harhautti edelleen samalla tavalla, mutta jatkoikin harhautuksen suuntaan ja heitti kaadon tytön oikealta puolelta. Toivoi tytön onnistuvan, mutta samalla olisi halunnut itse olla parempi kuin tyttö, jotta...no, kai hän halusi kunnioitusta ja ihailua? Niiden haluaminen keneltä tahansa oli täydellisen normaalia.

<WynneDriscoll> Toisaalta osasi odottaa tätä, mutta sitten taas ei ollut aivan varma, joten jatkoi liikettään harhautuksen suuntaan, mutta kun huomasi pojan heittävänkin toista kautta, onnistui syöksymään kaatoa kohti. Ei saanut kaatoa kiinni, mutta onnistui tönäisemään sitä sen verran, ettei siitä tullut maalia. Salli itselleen pienen hymyn siitäkin huolimatta, ettei ollut täysin onnistunut. Mutta hymy katosi nopeasti. Wynne ei ollut lainkaan oma itsensä, vaikka poika ei sitä varmaan huomannutkaan. Vaikka harvoin hymyilikin kunnolla, hymyili normaalisti silti enemmän. Muutenkaan tyttö ei vaikuttanut urheilulliselta omalta itseltään ja näytti olevan normaaliakin sisäänpäin kääntyneempi.

<MayAshen> May kyllä huomasi, että tyttö vaikutti ottavan jutun vielä vakavammin kuin hän, mutta kuvitteli sen johtuvan vain siitä, että tyttö oli tosissaan haluamassa korjata pahimmat virheensä ja oli tullut tänne vain ja ainoastaan sitä varten. Ajatus sai pojan huokaisemaan ja tytön takaisin heittämä kaato meinasi lipsahtaa pojan käsistä. Nolona takertui paremmin kiinni siihen ja kohti salkoja jälleen kerran lentäessään viskasi sen puolihuolimattomasti vasemmalle reippaasti ohi renkaasta. Hän oli toivonut tytön kenties haluavan jutella tai jotain, mutta tämä tuntui keskittyvän niin kovasti harjoitteluun, että tuntui rikolliselta alkaa höpistä jotain heittojen ja torjumisten väliin.

<WynneDriscoll> Ei todellakaan arvannut, että poika olisi halunnut jutella, sillä useimmiten tuntui olevan niin että poika odotti innolla pääsevänsä eroon tytöstä. Lensi napatakseen kaadon kiinni ja niin tehtyään tuntui unohtuvan hetkeksi mietteisiinsä lentäessään takaisin maalisalkojen eteen, poikaa katsellen. Huokaisi ja käänsi katseensa pojasta heittäessään kaadon tämän suuntaan. Ei tiennyt jaksaisiko kovinkaan kauaa esittää edes näin pirteää. "Kuinka paljon meidän pitäisi saada pisteitä tulevassa pelissä?" Ääni ei välttämättä kantanut kovinkaan kauas, sillä puhui osittain itselleen.

<MayAshen> Toisaalta oli hyvä, että tyttö ei halunnut jutella, koska May ei olisi kuitenkaan saanut mitään järkevää suustaan. Nappasi kaadon ja pysähtyi vastatakseen tytölle. "Laskujeni mukaan ne idiootit saavat saada korkeintaan 40 pistettä ja te saisitte saada korkeintaan 180." Jotta luihuinen voittaisi. Poika ei siis suoranaisesti vastannut kysymykseen, mutta pääteltävissä oli, että jos korpinkynnen pisteet ylittäisivät mainitun määrän, olisi tiedossa tasapeli luihuisen kanssa tai jopa voitto, kunhan rohkelikko ei saisi enempää kuin 40 pistettä. Heitti taas kaadon, mutta yritti jälleen erilaista harhautusta.

<WynneDriscoll> Eli toisin sanoen, korpinkynsi tavoittelisi yli 180 pisteen tulosta. Tätä ajatellen ei meinannut ehtiä mukaan uuteen tilanteeseen ja poika onnistuikin saamaan aikaiseksi maalin. Wynne huokaisi eikä edes jaksanut kiirehtiä kaadon perään. Pyyhkäisi hihallaan silmäkulmaansa ja näytti vaipuvan kokoon luutansa päällä istuessaan. Oli aivan varma että he häviäisivät koko ottelun ja se olisi hänen vikansa!

<MayAshen> Mayn automaattinen reaktio maaliin oli tuuletus, mutta poika vakavoitu nopeasti edellisen tuuletuskerran muiston iskiessä. Rapsutti vaistomaisesti yhä arkaa kohtaa takaraivossaan ja puri huultaan. Oli ollut noloa - ja typerää! - keskittyä niin paljon yhteen ainokaiseen maaliin, että lyöjä oli päässyt iskemään ryhmyn häntä päin... Purkaakseen pahaa mieltään keskittyi kunnolla hyökkäykseensä, josta muodostui jopa aggressiivisempi kuin oli ollut tarkoitus.

<WynneDriscoll> Kun poika hyökkäsi uudelleen, tyttö näytti siltä kuin ei olisi ollenkaan ehtinyt mukaan - ehkä hivenen jopa siltä kuin ei edes yrittäisi. kun toinen onnistui aivan leikiten tekemään maalin, Wynne voihkaisi ja lähti liitämään takaisin kohti pukukoppeja. Hyppäsi luudan selästä jo ennen kuin pääsi turvallisesti maahan asti.

<MayAshen> May näytti ihmettelevän tytön yhtäkkistä laskeutumista ja kiirehti hieman jälkijunassa perään. "Mikä tuli? Anteeksi kun en keskittynyt kunnolla, lupaan yrittää kunnolla jatkossa! Driscoll!" poika huusi melkeinpä hätääntyneenä ollessaan vielä itse ilmassa ja tytön jo laskeuduttua. Kokiko tyttö, että hänen kanssaan harjoitteluun oli turha tuhlata aikaa? Ei se voinut olla niin, olihan hän saanut pari maaliakin...

<WynneDriscoll> Tyttö ei vastannut mitään, kiirehti vain askeleitaan päästäkseen nopeammin pukukoppiin, kuvitellen ettei poika seuraisi häntä sinne. Ihmetteli pojan sanoja: poikako ei muka keskittynyt kunnolla? Wynne olikin siis huonompi itse kuin uskoikaan - hänhän sentään yritti keskittyä ja poika sai niin helposti maaleja! Kyyneleet valuivat jälleen silmistä, eikä Wynne normaalisti edes ollut itkevää sorttia. Häntä hävetti olla tällainen. Oli aivan oikein, ettei poika pitänyt hänestä.

<MayAshen> Kaato oli tipahtanut jonnekin maalisalkojen taakse, mutta se tuntui nyt pojan murheista pienimmältä. Päästyään itsekin maahan May lähti juoksemaan tytön perään entistäkin hämmentyneempänä. Luulisi nyt edes, että Driscoll olisi vastannut vaikka jotain tyypillisen nenäkästä, mutta ei, tyttö vain pakeni paikalta ilman selityksiä. Pojalle ei tullut mieleenkään, että hänen sanansa oli saatettu ymmärtää väärin. "Driscoll! Pysähdy nyt kirottu vie!" sai May karjaistua ryntäämisestä hengästyneenä, mutta lisäsi vauhtia saadakseen tytön kiinni.

<WynneDriscoll> Heilautti kättään torjuvasti poikaa kohden, pysähtymättä. Pikemminkin lisäsi vauhtiaan. Kun pojan askeleet eivät tuntuneet pysähtyvän, parkaisi kyyneleisellä äänellä: "Jätä minut rauhaan!" Pyyhki kyyneleitään hihaansa. Miksi toisen piti kiusata häntä? Eikö yksi torjunta ollut riittävästi? Vaikka hän ei ollutkaan tytöistä tyttömäisin, kyllä hänelläkin oli silti tunteet! Niiskutus ja nopeat askeleet saivat tytön hengästymään.

<MayAshen> May pysähtyi kuin seinään tytön sanojen päästyä ymmärrykseen saakka. Huohottaen tuijotti nyt Driscollin perään entistäkin enemmän ihmeissään. Tytön käyttäytymisessä ei ollut mitään logiikkaa! Ensin tämä sanoi tykkäävänsä ja hetken päästä käski jättämään rauhaan! Luuta tipahti Mayn kädestä maahan, mutta poika ei kiinnittänyt siihen huomiota. Miksi hänestä tuntui näin avuttomalta nyt? Tämä oli täysin epäreilua!

<WynneDriscoll> Päästyään pukuhuoneeseen iski oven kiinni kaikella voimallaan ja lyyhistyi istumaan ja itkemään suureen ääneen. Hän nikotteli ja itki hetken aikaa. Päästyään pahimmasta eroon alkoi hävetä vollotustaan, jota ei kuitenkaan saanut loppumaan. Yhä nyyhkien ja nikotellen alkoi vaihtaa päälleen tavallisia vaatteitaan, mutta päätyi vain istumaan löysissä housuissaan ja hihattomassa paidassaan penkille, tuijottamaan tyhjyyteen huppari käsissään. Oli hetken kuvitellut jo aivan muuta. Sulki silmänsä ja nojasi selkänsä seinään, huokaisten kivuliaasti syvään. Toivoi ettei olisi tullut paikalle ollenkaan.

<MayAshen> May tuijotti tytön perään niin kauan kuin vielä ehti ennen kuin tämä pamautti pukuhuoneen oven kiinni. Ääni sai pojan kuin heräämään horroksesta ja hän lähti kiirehtivin askelin, muttei enää juosten, kohti ovea, jonka taakse tyttö oli kadonnut. Driscoll oli sentään velkaa selityksen hänelle! Kyllä tytön olisi pitänyt tietää hänen tasonsa, joten miksi tämä edes oli saapunut paikalle ollenkaan, jos tätä ei huvittanut harjoitella hänen kanssaan! Tönäisi vauhdilla pukuhuoneen oven auki ja törmäsi sisään. "Driscoll, miksi kirotussa--" poika aloitti ennen kuin tajusi tytön poskia raidoittavat kyyneleet. Näytti taas kerran siltä kuin joku olisi tyrkännyt hänet alas luudalta. "Häh? Mikä sinua vaivaa?" poika tokaisi pienen tauon jälkeen.

<WynneDriscoll> Hätkähti kun poika tönäisi oven auki ja yritti nähtävästi piilottaa itsensä suuren paitansa taakse, nostamalla nyrkkien väliin mytätyn paitansa rintakehänsä suojaksi. Tuijotti poikaa kuin tämä olisi pudotellut suustaan pelkkiä sammakoita. "Ai mikäkö minua vaivaa?! Sinä!" Tyttö kirkaisi ja sai jälleen voimaa itselleen, vetäisten vihaisena pitkähihaisen paitansa päälleen, peittämään hihatonta aluspaitaa joka paljasti tytön täydellisen kuihtuneen olemuksen. "Sinä, senkin idiootti! Kuvittelin, että haluaisit kenties jotakin muuta, kuin muistuttaa minua siitä kuinka huono huispaaja olen!" Ponkaisi penkiltä seisomaan ja raivokkaasti työnsi tavaroitaan kassiinsa. Raivosta huolimatta kyyneleet alkoivat jälleen valua. "Kuvittelin, että sillä mitä viimeksi sanoin, olisi ollut jotain merkitystä! Olen niin typerä!" Viimeisen lauseen totesi kyyneleisenä vain itselleen, pysähtyen katselemaan laukkuaan, kietoen omat kätensä ympärilleen, ikään kuin maailmassa ei olisi ketään muuta, joka haluaisi tehdä niin.

<MayAshen> May otti askeleen taaksepäin kuin tytön raivon työntämänä ja vain toljotti toista tämän melskatessa. "Mut-mut-- Sinähän torjuit kaikki, jotka yritit!" Poika astui varovaisesti askeleen lähemmäs kuin peläten, että tyttö saattaisi puraista häneltä pään irti. "Ja sinä se et puhunut mitään ja tunnuit haluavan vain harjoitella loputtomiin, kunnes sitten yhtäkkiä vain karkasit! Käytöksessäsi ei ole mitään järkeä!" poika uskaltautui sanomaan, mutta vaikutti silti valmiilta juoksemaan karkuun, jos tyttö paljastaisi kulmahampaansa.

<WynneDriscoll> Tuijotti vain hiljaa kassiaan, kunnes aivan hiljaa kuiskasi: "Et puhunut sinäkään." Irrotti otteensa itsestään ja keräsi loputkin tavaransa lähteäkseen pois. Ei näyttänyt tajuavan että poika puolusteli tekojaan - eikä täten ymmärtänyt että poika piti tyttöä syyllisenä siihen, että olivat vain harjoitelleet. Kääntyi kohti poikaa, mutta ei katsonut tähän. Jäi vain odottamaan, että toinen väistyisi ja tyttö pääsisi pois.

<MayAshen> Poika vain seisoi paikoillaan tuijottaen epätoivoisesti tyttöä, joka selvästi ei olisi voinut vähemmän haluta olla hänen seurassaan. Hän oli jo ehtinyt viikon aikana kuvitella vaikka mitä, joten täytyi antaa Driscollille tunnustusta siitä, että tämä oli erittäin onnistuneesti saanut huijattua häntä. Kai se oli ollut tytön tarkoituskin alun perin.

<WynneDriscoll> Odotti että poika siirtyisi ja odotellessaan sulki silmänsä. Kun mitään ei tuntunut tapahtuvan, Wynne huokaisi. "Uskotaan jo, meistä ei voi tulla ikinä mitään, ei edes ystäviä. Onko sinun pakko vielä kiusata minua?" Katsahti nopeasti poikaan, mutta sulki jälleen silmänsä. "Odotatko tupakavereitasi, oliko tämä jokin sellainen juttu? Ovatko he tulossa pilkkaamaan "typerää pikku lesboa, joka osoittautuikin biseksuaaliksi ihastuessaan väärään poikaan?" Antaisit olla." Äänestä pystyi miltei maistamaan luovutusmielialan, jossa Wynne majaili.

<MayAshen> May tuijotti suu auki ja kulmat kurtussa tyttöä. "Mitä ihmettä oikein selität?" oli ainoa, mitä poika ensin suustaan sai ulos. Hän ei todellakaan käsittänyt, mitä tyttö oikein ajatteli! Katsoi tätä epäluuloisena. "Et kai sinä ole juonut vanhentunutta amortentiaa? Olen kuullut, että se voi saada aikaan tuollaista epäloogista käytöstä." Vilkaisi tyttöä päästä varpaisiin kuin tehden tarkastusta. Amortentia tosin oli kiellettyä, mutta jos tyttö olikin saanut sitä vahingossa... Tuijotti.

<WynneDriscoll> Kuunteli toisen pilkkaa pitäen yhä silmiään suljettuina, joskin ripset näyttivät kostuvan mitä pidemmälle poika sanoissaan pääsi. Räpytteli päättäväisesti silmänsä kuivaksi, edelleenkään poikaan katsomatta. "Jos et kerran halua minua lähellesi, miksi kutsuit minut tänne? Pilkataksesi? Eiköhän tässä olisi sitten jo tarpeeksi.." Ääni hiipui loppua kohden olemattomiin. Wynneä väsytti niin kovasti. Kääntyi poispäin Maysta ja palasi penkille istumaan. Laski tavaransa maahan, nojasi kyynärpäänsä polviinsa ja päänsä kämmeniinsä. Siinä istuessaan, löysissä vaatteissaan, lyhyet hiukset tuulen tuivertamina, näytti enemmän pojalta kuin tytöltä. Erittäin heiveröiseltä pojalta, mutta pojalta kuitenkin. Ei jaksanut kohottaa katsettaan ja odotti että poika kyllästyisi ja lähtisi pois.

<MayAshen> "Mut-mut, haluanhan minä, sinä se vain et tunnu haluavan!" poika protestoi tytön istuutuessa takaisin penkille. "Tai välillä haluat ja hetken päästä et haluakaan! Puheissasi ei ole järjen hiventäkään!" May käveli lähemmäs puhuessaan ja vastusti halua tarttua tyttöä olkapäistä ja ravistella tätä. Pysähtyi tytön eteen ja väänteli käsiään kuin ei olisi tiennyt, millä saisi tytön tajuamaan oman epäloogisuutensa.

<WynneDriscoll> Istui hetken hiljaa paikoillaan, ennen kuin kohotti ihmettelevän katseensa toiseen. "Sinähän sanoit viimeksi, että on parempi jos lähden? Sinä se olet kerran jos toisenkin viitannut minun vain sekaantuvan sinun asioihisi?" Katseli poikaa ihmeissään. Kuka täällä oli epälooginen? Oli varma että poika valehteli. Puisti toiselle päätään, uskomatta toisen sanoja.

<MayAshen> May näytti hämmentyneeltä. "Se viimeviikkoinen oli vahinko, kyllähän sinun nyt se olisi pitänyt ymmärtää! En kai minä nyt muuten olisi nolannut itseäni anomalla sinua tulemaan tänään tänne! Ja jokaisella kerralla kun olen sanonut sinun sekaantuvan asioihini, olet törmännyt väärään aikaan paikalle!" Näytti epätoivoiselta, miten tyttö oli niin tyhmä, ettei tajunnut? Tai ei halunnut tajuta, mistä hän sitä tiesi. Tai sitten tyttö vain nautti hänen nöyryyttämisestään pitkällä linjalla...tosin May ei uskonut Driscollin kykenevän niin juonikkaaseen suunnitelmaan. Toljotti tyttöä epätoivoisena.

<WynneDriscoll> "Vahinko? Särjit sydämeni ihan vain vahingossa? Anomalla? Anomiseen liittyy mielestäni useita uikuttavia pyyntöjä ja mahdollisesti polvillaan rukoilemista.." Jos olisi tiennyt mitä poika ajatteli, olisi lähtenyt saman tien. Jos toinen tosiaan piti tyttöä niin tyhmänä, niin miksi sitten viitsi vaivautua? Katseli poikaa epäuskoisena. Oli saattanut tehdä elämänsä suurimman virheen antaessaan itsensä ihastua toiseen.

<MayAshen> May aukoi suutaan kuin kala kuivalla maalla tytön sanojen ajan. Hetken hiljaisuuden jälkeen ainoa, mikä tuntui lopulta oleelliselta tytön sanoissa, sai pojan ihmettelemään toiveikkaasti: "Särjin sydämesi?" May tiesi, että toiveikkuus oli varsin huono reaktio tytön sanoihin, mutta ei voinut itselleen mitään. Oliko tyttö oikeasti tosissaan? Mayn teki mieli vajota lattialle halaamaan tytön jalkoja ja samalla juosta karkuun minkä jaloistaan pääsi.

<WynneDriscoll> "Niin!" Katsoi poikaa kuin vähäjärkistä. "Luuletko että huvikseni halailin sinua? Tai niin, huvikseni kai..." Näytti keskittyvän hetken sanojensa typeryyteen enemmän kuin poikaan. Keskittyi sitten jälleen katsomaan poikaan. Oliko toinen ihan aasi, kun ei tajunnut, ettei tyttö ollut sellaista tyyppiä, joka valehtelisi tämänkaltaisista asioista?

<MayAshen> Poika ei saanut estettyä hymyn nousemista huulilleen, vaikka kulmat edelleen olivatkin hämmennyksestä kurtussa. "Mutta sinä aina olet aina niin ilkeä lopulta - paitsi viimeksi tietysti - ja-- Miksi? Miten? Tai siis, olet outo, tiedäthän?" Kyse ei ollut siitä, että poika olisi uskonut juuri tytön olevan valehtelevaa tyyppiä; hän vain oli tottunut olemaan loppupeleissä luottamatta kenenkään rehellisyyteen varsinkaan näin henkilökohtaisissa asioissa.

<WynneDriscoll> Pyöräytti silmiään pojan sanoille. "Niin olet tainnut kertoa kerran jos toisenkin. Et sinäkään ihan normaali ole. Minä olen ilkeä?" Joutui ihmettelemään poikaa yhä enemmän. "Itse olet! Ja miksi en pitäisi?" Puraisi itseään kivuliaasti huuleen ettei jatkaisi. "Itse olet outo", tyttö mumisi ja imeskeli kohtaa jota juuri oli puraissut. Miksi toinen oli tuollainen... toope?

<MayAshen> Tuijotti tyttöä ensin virnistellen typerästi ja valahti sitten istumaan lattialle. "Jos leikitään, että tuossa oli jotain järkeä, niin äskeisessä karkuun juoksemisessasi ei ainakaan ollut!" May syytti, mutta hymy pyrki silti huulille takaisin, vaikka hän sitä parhaansa mukaan yrittikin pitää aisoissa. Toinenhan saisi hänestä ihan typerän kuvan, jos hän vain virnuilisi kuin heikkopäinen! Katseli hämmennyksen vallassa tyttöä.

<WynneDriscoll> Ei voinut ajatukselle mitään, että toinen oli suloinen siinä virnistellessään. Yritti pitää oman hymynsä aisoissa, joka pyrki nousemaan pintaan katsellessa pojan hymyä. "Luulin että halusit vain harjoitella - halusitko? Oliko se ainoa syy, miksi kutsuit minut tänne? Ihan vain treenataksesi minua, että voisitte voittaa mestaruuden?" Nyt hymy unohtui jonnekin mielen sopukoihin. Sano ettei se ollut ainoa syy, ole kerrankin rohkea, ja sano!

<MayAshen> May tuijotti. "Tyhmäkö olet? Miksi minä vaivautuisin anelemaan sinua kahdenkeskisiin harjoituksiin, jos haluaisin vain treenata? Joukkueharjoitukset ovat sitä varten." No, tytön tyhmyys oli tullut todistettua jo aikaisemmin, kun tämä ei tajunnut, vaikka sanoi melkein suoraan. Ehkä hän vain joutuisi kestämään sitä. Tai joutuisi ja joutuisi. Virnistys karkasi huulille jälleen.

<WynneDriscoll> Ei voinut sille mitään että naurahti toisen sanoille. "Taidan sitten olla tyhmä." Kurotti kättään poikaa kohden, koskettaen varovaisesti tämän poskea. "Mutta toivottavasti siedät tyhmyyttäni. Minä lupaan sietää sinun outouttasi." Virnisti äärimmäisen kiusaavasti ja laskeutui penkiltä polvilleen pojan eteen.

<MayAshen> Poika jännittyi ensin tytön koskettaessa, tilanne oli jälleen niin vieras, vaikka nyt se tuntuikin levollisemmalta kuin aikaisemmin. Rentoutui kosketuksessa ja hetken epäröityään käänsi kasvonsa hetkeksi tytön käden suuntaan hipaistakseen sitä huulillaan kääntäen heti sen jälkeen katseensa takaisin tyttöön kuin varmistaakseen, että reaktio olisi positiivinen. Mieli teki protestoida, että tyttö se oli outo, ei hän! mutta se ei tuntunut enää niin oleelliselta, että se olisi oikeasti pitänyt sanoa ääneen.

<WynneDriscoll> Hymyili hellästi kun poika käänsi katseensa takaisin tyttöön. Toisen varovainen hipaisu sai väreet kulkemaan tytön vartalossa. Siirsi kättään poskelta pojan hiuksiin ja antoi sormenpäiden kevyesti kutitella Mayn niskaa. "Oletko aivan varma, että haluat näyttäytyä kanssani kenties jonakin päivänä julkisestikin?" Ei voinut pelolleen mitään, vaikka ei vielä odottanutkaan liikoja. Entä jos pojan kaverit nauraisivat tälle ja saisivat hänen mielensä muuttumaan? Entä jos he pilkkaisivat tätä Wynnen vuoksi?

<MayAshen> Hymy katosi pojan huulilta ja hän painoi katseensa lattiaan. "Minä...en tiedä", May vastasi hiljaa, melkeinpä tukahtuneesti. Eikä hän todellakaan tiennyt; ajatus ei ollut käynyt pojan mielessä kertaakaan, ja kun se näin - niin pojasta tuntui - läimäistiin päin hänen kasvojaan, oli tunne tukahduttava. Ja totta kai tyttö ymmärtäisi hänen sanansa taas kerran väärin ja lähtisi ovet paukkuen tiehensä. May huokaisi eikä uskaltanut vilkaista tyttöön, sillä oli varma näkevänsä tämän kasvoilla vain halveksuntaa, sillä toinen oli jo moneen otteeseen tehnyt selväksi, että hän oli typerä halutessaan kavereidensa arvostusta.

<WynneDriscoll> Katui oikeastaan että oli kysynyt mitään, sillä eihän se ollut mitenkään tärkeää tällä hetkellä eikä tyttö halunnut mennä asioissa liian pitkälle. Hymyili vain pojalle, siirtyen aavistuksen lähemmäs ja jatkaen pojan niskan silittelyä. "Unohda koko juttu, ei sillä ole väliä." Ääni oli pehmeä ja kasvot hymyilevät. Toinen vain oli erilainen kuin hän: hänellä ei edes ollut ystäviä joiden arvostusta tavoitella.

<MayAshen> May säpsähti katsomaan tyttöä tämän sanojen ja äänensävystä kuuluvan hymyn takia. Oliko tyttö sittenkin oikeassa ja hän oli vain keskenkasvuinen idiootti, joka tajusi loppupeleissä vielä vähemmän tytön ajatuksista kuin kuvitteli? Ilmeisesti. Ei voinut olla hymyilemättä varovaisen helpottuneesti. Miksi tähän tilanteeseen päätyminen oli ollut niin kauhean työn ja tuskan takana? Ei voinut kuin katsella tyttöä hämmästyneenä ja uteliaana. Oli ollut aivan varma, että tämän reaktio olisi ollut vähintäänkin repiä häneltä silmät päästä ja haukkua hänet maanrakoon. Ja siinä toinen käski unohtamaan asian. "Ehkä", totesi hiljaa vastauksena tytön aikaisempaan kysymykseen.

<WynneDriscoll> Toisen varovainen myöntyminen sai tytön sulkemaan silmänsä tyytyväisenä. Hän hymyili hieman leveämmin ja puisteli päätään pienesti. "Ei se ole tämän ajan murhe." Katsoi nyt jälleen pojan kasvoja. Tuntui hurjalta olla tässä toisen lähellä kaikkien niiden itkuisten ja kiukun täyttämien hetkien jälkeen. Veti kätensä Mayn hiuksista ja laski sen pojan rintaa vasten, sydämen päälle, tarkkaillen koko ajan pojan ilmettä.

<MayAshen> Poika katseli tyttöä hiljaisena hymy huulillaan. Häntä hermostutti ja osa - tosin pieni - hänestä halusi edelleen päästä helpolla ja vain paeta paikalta. Kun tyttö laski kätensä Mayn rinnalle, poika vilkaisi sitä ensin hämmentyneenä, tuntui sitten tajuavan jotain ja siirsi oman kätensä sen päälle ja piteli kevyesti kiinni. Ehkä hän tosiaan oli se tyhmä... Ei voinut olla virnistämättä tytölle, kaikki se aikaisempi sekasotku tuntui niin liioitellulta tässä tilanteessa.

<WynneDriscoll> Naurahti hieman pojalle. Kaikki se mennyt todellakin tuntui menneeltä ja tässä heidän istuessaan tyttö tunsi saman jännityksen, kuin viikko sitten. Yhtäkkiä toinen oli siinä lähellä. Tällä kertaa tosin ei joutunut pelkäämään sitä, että poika sysäisi hänet kauemmas itsestään, nauraen päälle. "Tule lähemmäs", kuului hiljainen kuiskaus, kun tyttö kallisti päätään katsellessaan poikaa. Älä jää niin kauas.

<MayAshen> Poika totteli käskyä innokkaasti ja mielellään ja könysi lattialla hermostuneen kömpelösti ne muutamat tuumat, jotka kaksikon välillä vielä oli jäljellä, jääden nyt jalkojensa päälle istumaan. Jos tyttö tarkoitti lähemmäs tulolla jotain vielä enemmän, tämän täytyisi sanoa se suoraan, sillä May oli melkein pyörtymiskunnossa jo nykyisestä läheisyyden määrästä. Ohjat tuntuivat olevan tytön käsissä eikä May ollut varma, pitikö siitä, mutta hänellä ei siltikään ollut uskallusta kaapata niitä itselleenkään.

<WynneDriscoll> Tyttö siirtyi itse hieman eri asentoon, tuoden jalkansa molemmin puolin poikaa. Katseli pojan kasvoja hieman matalammalta kuin vielä hetki sitten ja hymyili. Kun poika ei näyttänyt tekevän mitään, otti tyttö pojan kädestä kiinni ja nosti sen poskeaan vasten, painaen varovaisen suukon pojan ranteelle. Nosti sitten jälleen katseensa pojan silmiin, yhä tämän kädestä kiinni pidellen. Onko näin hyvä?

<MayAshen> May näytti samanaikaisesti suunnattoman onnelliselta ja kauhistuneelta tytön siirtyessä melkein hänen syliinsä. Änkytti jotain epämääräistä tytön suukotettua kättä. Ei oikein tiennyt mitä olisi tehnyt toisella kädellään, mutta uskaltautui nostamaan sen tytön lanteelle - ja vetäisi sen saman tien pois kääntäen katseensa hätääntyneenä takaisin tytön kasvoihin.

<WynneDriscoll> Tyttö tuntui vain hymyilevän pojan hädälle. "Ei sinun minua tarvitse pelätä." Ei ainakaan enää. Otti toisella kädellään kiinni pojan vapaasta kädestä ja nosti sen takaisin siihen, mistä poika oli sen juuri vetänyt pois. Sulki kyyneleistä väsyneet silmänsä ja ikään kuin kiehnäsi poskeaan pojan kättä vasten. Olo oli jotenkin niin onnellisen raukea, että olisi voinut painautua toista vasten ja rauhoittua ja nukahtaa siihen.

<MayAshen> Poika naurahti hermostuneesti tytön sanoille, mutta yritti vaikuttaa rennommalta, vaikkei sitä todellisuudessa ollutkaan. Ja oli sitä paitsi epäkohteliasta naureskella toisen hädälle! Antoi kätensä olla tytön kiehnättävänä, kun ei oikein tiennyt, mitä muuta olisi voinut tehdä ilman vaaraa, että tökkäisi tyttöä silmään tai tekisi jotain muuta yhtä tilanteeseen sopimatonta. Hänen olisi vain pitänyt nauttia tilanteesta ja jättää varautuneisuus pois mielestä, mutta se oli helpommin sanottu kuin tehty. Silitteli tyttöä lantiolta vyötärölle arasti.

<WynneDriscoll> Tyttö olikin aina uskonut ajatukseensa siitä, että poika oli vain pohjimmiltaan ujo. Halusi silti vakuuttaa pojan siitä, ettei tämän tarvinnut pelätä häntä tai hermoilla hänen läsnäoloaan. Siksi painoi pienen suukon vielä toisen ranteelle ja sen enempiä selittelemättä nousi seisomaan ja kiersi istumaan pojan taakse. Näin pojan ei tarvinnut keskittyä häneen, ei tarvinnut pelätä laittavansa kätensä jonnekin sopimattomaan paikkaan tai loukkaavansa tyttöä. Painautui kiinni toisen selkään, jalat molemmin puolin poikaa ja kietoi kätensä tämän ympärille tämän käsien alta. Painoi vielä poskensa tämän selkää vasten ja sulki silmänsä. Oli melkein kuin tyttö ei olisi koskaan viikko sitten lähtenytkään.

<MayAshen> Inahti vastustellakseen, kun tyttö nousi ja poika jo ajatteli tämän karkaavan kokonaan. Kuikoili olkansa yli hämmentyneenä, kun tyttö painautui vasten selkäpuolelta ja tunsi jälleen lihaksiensa jännittyvän läheisyyden tuomasta hermostuneisuudesta. Rentoutui kuitenkin, kun mitään enempää ei tapahtunut ja päästi hieman pettyneen huokauksen; tässäkö se nyt oli? Jotenkin...ei hän nyt ollut odottanut, ennemminkin toivonut jotain hieman enemmän. Mutta tyttö oli ohjaksissa ja jos vauhtia hiljennettiin, niin sen oli vain sovittava pojalle, jos hän ei uskaltanut valittaakaan.

<WynneDriscoll> Hymyili itsekseen tuntiessaan pojan rentoutuvan. Toisen päästyä huokaisemaan tyttö veti toisen kätensä pois pojan ympäriltä, kuljettaen sormenpäitään pitkin pojan niskaa, kynnet vasten ihoa. Suoristautui varovaisesti suukotellakseen pojan niskaa ja upotti nyt sormensa tämän hiuksiin, melkein kuin pitääkseen pojan otteessaan. Oli niin kauan jo tietämättäänkin halunnut olla Mayn lähellä, eikä siksi halunnut pilata hetkeä hyökkäämällä suin päin tämän syliin, ilman että jättäisi toisen vielä odottamaan jotakin.

<MayAshen> Köyristi niskansa nautinnollisesti kuin antaakseen enemmän alaa suukoille eikä mieleenkään tullut enää valittaa. Vaikka tietysti hän olisi halunnut tytön syliinsä... Ja hän vihasi odottamista! Mutta osaansa tyytymiseksi pojan tilaa ei kuitenkaan voinut kutsua, niin uudelta ja kiihkeältä tytön läheisyys tuntui. Huokaisten melkein jokaisen suudelman saadessaan poika puristi silmänsä kiinni ja unohti varautumisensa ilman että piti enää edes yrittää.

<WynneDriscoll> Piteli toista kättään yhä toisen ympärillä, jossakin vatsan tietämillä ja painautui tiiviimmin poikaa vasten, mitä enemmän tämä huokaili. Suukot niskassa tuntuivat käyvän kuumemmiksi tytön hiljalleen hengittäessä pojan ihoa vasten. Aivan varovasti näykkäsi pojan niskaa, hymyillen itsekseen ja suuteli sitten näykkäyskohtaa. Poika saisi odottaa, jos tämä ei uskaltautuisi tekemään mitään asian suhteen. Veti nyt kätensä Mayn hiuksista, kuljettaen jälleen sormiaan pitkin niskaa, aina alas selälle, pitkin selkärankaa. Siitä taas käsi jatkoi matkaansa pojan olkapäälle, ikään kuin hieman painaen poikaa taaksepäin, jolloin tyttö pääsi painamaan suukkoja uusiin kohtiin pojan iholla.

<MayAshen> Poika totteli jokaista vetoa, kosketuksia ja suukkoja vasten tuntui melkeinpä painautuvan. Toinen oli totaalisesti tilanteen hallinnassa, mutta enää poikaa ei tuntunut vaivaavan se. Jos hänelle olisi tyrkätty ohjat, ei hän olisi varmaankaan osannut kuin tuijottaa. Hengitti raskaasti suukkojen kuumetessa ja kulkiessa muualle kaulaan. Nosti toisen kätensä melkein vaistonvaraisesti tytön hiuksiin ja osaksi jopa painamaan tämän kasvoja lähemmäs pojan kaulaa.

<WynneDriscoll> Nautti siitä, että poika tuntui nauttivan hänen läheisyydestään. Se jo itsessään oli enemmän kuin oli uskaltanut toivoa. Tytön teki mieli kaataa poika syliinsä ja antaa tapahtua kaiken, mitä sitten tapahtuisikaan, mutta jäi yhä vain suutelemaan toisen kaulaa. Suudelmat kävivät pikkuhiljaa nälkäisemmiksi; enää ne eivät olleet pieniä viattomia suukkosia, vaan enemmänkin himoitsevia näykkäisyjä. Pojan käsi tytön hiuksissa sai tytön hetkeksi hymyilemään vasten pojan ihoa. Ei ollut tottunut siihen, että kukaan haluaisi osoittaa hänelle minkäänlaista hellyyttä - siksi hiuksiin uppoavat sormet tuntuivat miltei taivaallisilta.

<MayAshen> Jos jokin sai ujouden kaikkoamaan, oli se himo, jota poika nyt tyttöä kohtaan tunsi. Vääntäytyi - joskin epäröiden - irti tytön otteesta ja könysi ympäri vetäen tämän heti itseään vasten, aivan kuin yrittäen saada kiinni sen ajan, mitä oli tullut viettäneeksi erossa tästä. Kädet pitelivät kiinni tytön vyötäisiltä ja huulet hakeutuivat tämän huulille yllättäen pojan itsensäkin rohkeudellaan.

<WynneDriscoll> Miltei voihkaisi kun poika irrottautui otteesta ja inahtikin hieman pojan vetäessä tytön takaisin kiinni itseensä. Sulki silmänsä ja keskittyi täysin maistelemaan pojan huulia. Tätä hän oli halunnut, tätä hän oli salaa toivonut jo pitkän aikaa! Vei toisen kätensä jälleen pojan hiuksiin, pystyen näin pitämään pojan tiukemmin kiinni itsessään. Toisen käden kietoi toisen ympärille. Miten hyvältä toisen syli ja suudelmat nyt tuntuivatkaan, kaikkien niiden riitojen ja huutojen jälkeen! Ei voinut itselleen mitään, kun onnenkyyneleet kostuttivat tytön silmäkulmia. Hänen teki samaan aikaa mieli nauraa onnesta toisen sylissä, mutta ei malttanut irrottautua tämän suudelmista.

<MayAshen> Joko May kuuli nyyhkäyksen tai onnistui kerrankin vaistoamaan jotain muista ihmisistä, yhtä kaikki hän puristi tytön melkeinpä kivuliaalla voimalla tiukemmin syleilyyn ja suuteli entistäkin ahnaammin tätä. Toinen käsi livahti selän taakse tukemaan, toinen puolestaan seikkaili arasti tytön paidan alle vatsaa hivelemään. Pojan olisi aivan suunnattomasti tehnyt mieli kipata tyttö lattialle ja repiä tältä vain vaatteet pois ja antaa vaistojen hoitaa loput.

<WynneDriscoll> Huokaisi onnellisena pojan huulia vasten, yrittäen samalla vastata nälkäisiin suudelmiin ja kestää toisen aiheuttamaa hengästystä. Käsi paidan alla sai tytön jälleen inahtamaan ja värähtämään kosketuksesta. Vatsalihakset jännittyivät sormien alla ja tuntuivat selkeinä ihon alla. Sormet takertuivat pojan hiuksiin ja kädet painoivat tätä lähemmäs vaikka tiesikin, ettei toinen enää lähemmäs voisi tulla. Onnenkyyneleet valuivat vapaina, pudoten tytön paidalle. Jos toinen olisi todella vain kaatanut hänet lattialle, ei hän olisi tehnyt mitään vastustaakseen.

<MayAshen> Ei uskaltautunut viemään kättään pidemmälle, joten päätyi vain silittelemään ja hieromaan tytön vatsaa. Irrottautui suudelmasta katsoakseen tytön kasvoja ja pyyhkäisi hellästi kyyneleen tämän poskelta ja samalla pojan tajuntaan iski tilanteen outous: siinä hän muhinoi Driscollin kanssa eikä olisi voinut haluta muuta. Ei kuitenkaan voinut pysytellä kauaa vain tuijottelemassa ja palasi tytön huulille, välillä näykkien kevyesti.

<WynneDriscoll> Pojan irrottauduttua hetkeksi huulilta tyttö veti syvään henkeä ja avasi silmänsä. Hymyili pojan hellälle kosketukselle, katsellen hetken onnesta sanattomana tämän silmiin. Sulki silmänsä kuitenkin jälleen keskittyen toisen näykkiviin suudelmiin. Toi kätensä toisen ympäriltä omalle vatsalleen, pojan käden päälle. Kuljetti sormiaan kevyesti toisen sormien lomassa ja hellästi vei pojan kättä ylemmäs. Tahtoi osoittaa ettei häntä haitannut vaikka poika koskettaisi häntä muualtakin. Veti sitten kuitenkin kätensä pois, sillä poika sai itse päättää, kuinka rohkealla tuulella oli. Laski kätensä lepäämään pojan rintakehälle, sormien hellästi silitellessä pojan vaatteiden pintaa.

<MayAshen> May keskeytti suudelman ja nielaisi kuuluvasti tytön siirtäessä hänen kättään, mutta tytön irrottaessa otteensa lähestulkoon antoi sen taas tipahtaa. Huulet kevyesti irrallaan tytön omista ja hengitysten sekoittuessa toisiinsa poika varovaisesti ja hyvin arasti liikutti kätensä tytön toisen rinnan päälle. Kosketus oli kevyt, mutta se sai pojan hönkäisemään voimakkaasti ja melkein nappaamaan kätensä takaisin itselleen. Tytön kosketus tuntui taivaalliselta jopa vaatteiden läpi, joten poikaa heikotti ajatus siitä, miltä se tuntuisi paljaalla iholla... Kylmät väreet kulkivat jo nyt pitkin selkää ja hengitys melkein salpautui.

<WynneDriscoll> Vatsanpohjassa kutitteli kiusaava jännityksen tunne, kun poika irtosi suudelmasta. Tunsi kuitenkin toisen hengityksen huulillaan ja kun viimein pojan käsi kosketti häntä jälleen, tyttö hengähti hiljaisen huokauksen siivittämänä. Hymy kohosi jälleen huulille. Ei ollut todellakaan pilattu muodoilla, kenties osittain siitäkin syystä ettei tytöltä löytynyt rasvakudosta turhaksi asti mistään. Hänen luunsa kuulsivat selkeinä ihon alla. Hyvin varovaisesti painautui lähemmäs - pakottaen samalla kevyen kosketuksen vahvemmaksi - ja näykkäsi pojan alahuulta. Sekunnin murto-osan pelkäsi että olisi riittämätön toiselle: ei uskonut vartalonsa kauneuteen, joten peitti sen suuriin vaatteisiin eikä antanut kenenkään nähdä laihuuttaan. Ajoi ajatuksen kuitenkin yhtä nopeasti pois. Se oli pojan päätettävissä. Jos poika ei pitäisi, tämä kaikki olisi ollut turhaa.

<MayAshen> Poika lähinnä vain piti kiinni, sillä ei oikein tiennyt, mitä sen jälkeen olisi pitänyt tehdä. Millainen tahansa vartalo kelpasi Maylle, kiihkeässä tilassa liiallisilla tai liian vähäisillä muodoilla ei ollut mitään väliä, sillä tärkeintä oli vain, että yleensäkään oli keho jota sivellä ja johon tarttua. Naurahtaen poika näykkäsi vuorostaan tytön alahuulta ja syvensi kosketuksen heti perään kunnon suudelmaksi.

<WynneDriscoll> Ei voinut olla hymyilemättä pojan hellyydelle ja leikkisälle näykkäisylle. Silitteli pojan hiuksia, samalla kun toinen käsi silitteli yhä pojan vaatteita. Irtautui pienen hetken päästä toisen huulilta, painautuen hieman taaksepäin toisen syleilyssä. Muutti asentoaan hieman, niin, että pystyi nyt vetämään pojan päälleen lattialle. Katseli poikaa silmiin vetäessään tätä varovaisesti itseään kohden. Hymyili rohkaisevasti pojalle.

<MayAshen> Mayn silmät rävähtivät auki tytön painautuessa kauemmas ja sen jälkeen vetäessä hänet päälleen. Hän meinasi ensin älähtää yllättyneenä, mutta päätyi sitten vain katselemaan tyttöä allaan, kunnes ei enää saanut pidettyä itseään erossa tytön huulista, jotka vetivät kuin kutsuloitsu puoleensa. Aikaisemmin satunnaisesti eri paikkoja silitellyt käsi nousi tytön poskea vasten tukemaan, kun May syventyi entistäkin kiihkeämpään suudelmaan.

<WynneDriscoll> Ei olisi uskonut kiihkeämmän olevan edes mahdollista, ennen kuin May osoitti sen todeksi. Koukisti polvensa molemmin puolin pojan vartaloa, onnistuen näin tavallaan lukitsemaan pojan lähelleen. Vei kätensä Mayn käsien alta tämän selälle ja painoi poikaa kevyesti itseään vasten. Huokaisi vasten suudelmaa, erittäin onnellisena siitä, että oli saapunut paikalle. Miten oli saattanut ajatellakaan muuta? Oli todellakin ollut typerä.

<MayAshen> May hönkäisi kuuluvasti tytön lukitessa hänet jaloillaan kiinni itseensä ja kiihkon ja jännityksen sekaisesti vapisi tämän otteessa. Hän ei uskaltanut tehdä enempää, ja vaikka olisi uskaltanutkin, ei olisi tiennyt, mitä tehdä. Mukaili tytön liikkeitä melkeinpä vaistomaisesti ja keskittyi suudelmaan, jotta ei olisi tarvinnut miettiä mitä tehdä yhtäkkiä aivan liian kömpelöiltä tuntuvilla raajoillaan. Tytön rintaa pitelevä käsi puristi melkein liiankin kovaa ja poskea vasten oleva käsi tuntui tahmealta, kun hermostuneisuus sai kämmenet hikoamaan.

<WynneDriscoll> Tytön kädet kulkivat pitkin pojan selkää hellin liikkein, muuten tytön keskittyessä täysin pojan huuliin. Alitajuisesti taisi odottaa että poika olisi se, joka uskaltautuisi viemään asiaa eteenpäin, jos niin tahtoi tapahtuvan. Hiljalleen Wynnen mieleen hiipi ajatus siitä, ettei poika kenties tuntenutkaan oloaan kotoisaksi tilanteessa siinä määrin, että haluaisi tilanteen menevän pidemmälle. Yritti heittää ajatuksen pois mielestään - kyllähän poika sanoisi tai lähtisi jos niin olisi? Toisaalta toinen oli ylpeä... Lopulta ajatus kasvoi sen kokoluokan möröksi tytön mielessä, että varovaisesti irrottautui suudelmasta, avaten silmänsä katsoakseen poikaa silmiin, hymyillen hellästi. Johtuiko pojan ujous epävarmuudesta koko tilannetta kohtaan? Jos toinen ei tuntenutkaan oloaan varmaksi.

<MayAshen> Poika avasi nopeasti silmänsä heti tytön alkaessa irrottautua suudelmasta. Tutki hätääntyneenä katseellaan tytön kasvoja, nytkö se sitten sanoisi, että ei nyt vielä, en ole valmis? Tytön hymy sai tilanteen tuntumaan jollain lailla vieläkin epävarmemmalta, sillä ei tiennyt yhtään, miten kieltoon pitäisi reagoida. Jos hän sanoisi osaltaan helpottuneena vain 'okei', tulkitsisiko tyttö sen taas väärin, niin että hän ei halunnutkaan mitään? Toisaalta, jos hän reagoisi harmistuneesti, tyttö ihan varmana ymmärtäisi senkin jotenkin oudosti. Tuijotti tyttöä takaisin kulmat kurtussa ja pohti kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja, joilla äsken löytynyt yhteisymmärrys voisi mennä pirstaleiksi.

<WynneDriscoll> Tietämättä pojan sekavista ajatuksista tyttö vain hymyili ja kohottautui painamaan kevyen suukon pojan poskelle. "Ei meillä ole kiire", Wynne kuiskasi hiljaa ja katseli jälleen poikaa. Kädet silittelivät yhä tämän selkää. Ei halunnut, että toinen luulisi, ettei häntä kiinnostanut, mutta tahtoi myös, ettei poika joutuisi myöhemmin katumaan huonoja päätöksiään. Oli valmis menemään pojan päätöksen mukaan, sanoi tämä mitä tahansa.

<MayAshen> May katseli tyttöä ensin sanomatta mitään lähes tyhjä ilme kasvoillaan, mutta nousi sitten hitaasti ja kankeasti tämän päältä. "Aijaa", totesi hiljaa; pojasta tuntui kuin joku olisi kipannut saavillisen kylmää vettä hänen niskaansa. "Okei" oli seuraava, mitä May sai suustaan, ja se tuli oikeastaan jollain lailla helpottuneena. Nyt ei tarvinnut stressata siitä, mitä pitäisi tehdä, kun ei saanut tehdä mitään. Pääsi pois tytön läheltä ja nousi seisomaan katse kaikkialla muualla paitsi tytössä. Olo tuntui todella vaivaantuneelta, mitä tässäkin tilanteessa nyt piti tehdä?

<WynneDriscoll> Wynnen katse muuttui miltei hätääntyneeksi kun poika nousi hänen päältään. Ei hän tarkoittanut loukata mitenkään. Katsoi pojan nousemista huulet säikähtäneessä mutrussa. Nousi pian pojan perässä ja tuli lähemmäs. "En minä sitä niin tarkoittanut..." Ääni oli hiljainen ja siitä kuulsi anteeksipyyntö. "Tarkoitin.. Ettei meidän.. Tarvitse jos et halua tai.." Kohotti kättään koskettaakseen pojan kättä, katsellen mieluummin tätä tapahtumaa kuin pojan kasvoja. Puna hiipi poskille. "En minä vastaankaan olisi laittanut, ajattelin vain.."

<MayAshen> "Ei se mitään, ei tarvitse selittää, kyllä minä ymmärrän", May mutisi hiljaa, mutta kuulosti silti loukkaantuneelta. Poika ei ollut edes tajunnut, kuinka korkealle hänen odotuksensa olivat lyhyessä ajassa nousseet, ja sitä inhottavammalta tuntui nyt tipahtaa alas. Ei reagoinut tytön kosketukseen muuta kuin huokaisemalla ja lempeästi irrottautui tämän otteesta. "Ehkä on parempi, että lähden nyt", jatkoi mutinaansa ja vilkaisi pikaisesti varautuneena tyttöä. Yskäisi vaivaantuneesti. "Nähdään taas."

<WynneDriscoll> Päästi irti tämän kädestä ilman että tämän piti erityisemmin irrottautua. Oli jo ehtinyt vajota samaan synkkyyden suohon uudelleen josta oli rämpinyt harjoituksiin tänään. Eli kyseessä taisi todellakin olla vain jokin hauska pila. Tunsi itsensä likaiseksi. Ei katsonut enää poikaan eikä reagoinut nähtävästi mitenkään tämän sanoihin, vaan puhui enemmänkin itsekseen: "Kuvittelin että välitit oikeasti, että olisit halunnut minut muualla kuin pukuhuoneen lattialla. Ei sillä, etteikö sekin olisi käynyt, jos olisin tiennyt että kaikki on siitä kiinni." Kääntyi poispäin pojasta ja puisteli päätään itsekseen. Ehkä tosiaan olisi parempi, että toinen lähtisi.

<MayAshen> Samalla hetkellä kun tyttö kääntyi poispäin hänestä, May kääntyi tytön suuntaan. "Välitänhän minä, mutta en ymmärrä miten se liittyy nyt tähän tilanteeseen! Teet kaikesta aina hankalampaa kuin se oikeasti on. Ähh, ihan sama!" poika totesi ärtyneesti ja jalkojaan lattiaan kiukuttelevasti tömistellen asteli ovelle. Tarttuessaan ovenkahvaan vilkaisi vielä kerran tyttöä, mutta päätään pudistellen työnsi oven auki. Mieli teki vielä sanoa jotain inhottavaa ihan vain peitelläkseen sitä, että oli jonkinlaisen itkuparkuraivarin partaalla. Tyttö teki yksinkertaisista asioista aina ihan liian monimutkaisia.

<WynneDriscoll> Ei sanonut mitään eikä tehnyt elettäkään estääkseen pojan lähtemistä, vaan otti tukea naulakosta kun silmissä alkoi hämärtyä. Horjahti näin tehdessään, painoi toisen kätensä kasvoilleen. Jos hän viimein oppisi läksynsä, hänen ei enää ikinä tarvitsisi ajatella Mayta. Yritti nielaista pahan olonsa ja pyörrytyksensä pois, mutta olo ei helpottanut, eikä se helpottuisi ennen kuin poika lähtisi joko pois, tai pitäisi häntä lähellään.

<MayAshen> Teki pienen eleen kuin aikoakseen astahtaa tukemaan tyttöä tämän horjahtaessa, mutta alahuultaan puraisten pysäytti liikkeensä. Tyttö ei viitsinyt edes vilkaista häntä, saati sitten sanoa mitään! Huokaisi harmistuneena ja astui ulos kiirehtien ennen kuin tekisi taas itsestään naurettavan. Hänen olisi alun perinkin pitänyt pysyä kaukana tytöstä, mutta mistä hän olisi voinut aavistaa, että siitä seuraisi tällaista? Tyttö oli syyllinen, ei hän. Pamautti oven perässään kiinni ärtymystään purkaen ja laahusti maahan jättämänsä luudan luo. Hän oli anellut tyttöä tulemaan paikalle, ja mihin se olikaan johtanut? Nöyryytykseen ja sydänsuruihin. Asettautui luudalleen ja murahtaen nousi ilmaan lähtien etsimään jonnekin maalisalkojen taakse pudonnutta kaatoa. Hän oli ollut typerä sekaantuessaan Driscolliin.

<WynneDriscoll> Käänsi katseensa pojan suuntaan kuullessaan tämän askeleet, mutta poika vain lähti vihaisena pois, huomaamatta enää häntä. Huokaisi ja keräsi tavaransa kokoon. Hänen olisi parempi olla poissa täältä, ennen kuin poika tulisi takaisin. Enää hän ei pyytelisi anteeksi, enää hän ei tunnustaisi tälle tunteitaan, enää hän ei yrittäisi selitellä. Se kaikki oli aivan turhaa toisen kohdalla. Olisi parempi niin että keskittyisi nyt vain huispaukseen. Sen asian saatuaan päätökseen kunniallisesti hänen ei enää tarvitsisi nähdä poikaa ennen kesää ja kesäloman aikana hän unohtaisi pojan. Niin Wynne ainakin uskotteli itselleen.