Peli: Ratkaisun hetket

Pelin tiedot

Peli

( Otsikko Tarun käsialaa, nappasin ovelana sen ilman lupaa... :D )

<KlytaimnestraPapadopoulou> Mies oli naisen huoneeseen tullessa herättänyt tämän ja pienin vastusteluin Klytaimnestra oli suostunut nousemaan ylös. Kyllähän hän ymmärsi tilanteen vakavuuden ja kuinka se saattoi aiheuttaa ristiriitatilanteita kaikkien heidän kolmen välilleen, mutta ei se silti tarkoittanut, että hänen olisi pitänyt herätä epäinhimilliseen aikaan! Pukeuduttuaan nainen oli viimein lähtenyt miehen mukana alakertaan. Klytaimnestra oli edelleen toiveikas ratkaisun suhteen, sillä mikään tilanne ei voinut olla täysin toivoton, siitä hän oli vakuuttunut. Olohuoneeseen saapuessaan Klytaimnestran katse totta kai kohdistui ensimmäisenä tajuttomaan naiseen, joka tuntui ärsyttävän uhkaavalta jopa tiedottomana. Nyökkäsi nuoremmalle veljeksistä sanomatta vielä sanaakaan ja istuutui vapaaseen tuoliin.

<AdamGibbon> Adam istui lattialla Marelian lähellä, ei halunnut jättää naista. Aivan kuin se olisi ollut petos (suurempi kuin hänen tainnuttamisensa?). Kädessä puolityhjä vesilasi, jonka laski vierelleen kun Klytaimnestra tuli huoneeseen. Ei vastannut nyökkäykseen, se ei tuntunut tärkeältä eikä jaksanut olla kohtelias. Käänsi katseensa pois, väsytti.

<CainGibbon> Kulki yläkerrasta naisen perässä ja mietti heidän mahdollisuuksiaan. Kun saapui jälleen olohuoneeseen, katsahti Mareliaa ja veljeään ja jäi seisomaan lähelle näitä. Oli turha tuhlata aikaa. "Klytaimnestra, jotkin asioista joita sanomme saattavat järkyttää sinua, mutta yritä ajatella selkeästi. Tässä eivät puhu tunteet, vaan faktat." Oli jälleen hetken hiljaa. "Meidän täytyy ajatella monia asioita, ei vain sitä mitä haluamme. Jokaisella teollamme on seuraukset jotka on otettava huomioon." Miehen ääni oli vakaa. Hän tahtoi löytää ratkaisun, nyt, tarkoitti ratkaisu mitä tahansa. Hän ei halunnut jäädä vellomaan tähän turhuuden sysimustaan yöhön, vaan tahtoi päästä eteenpäin. Oli ratkaisu millainen tahansa, se olisi löydyttävä. "Eikä ratkaisu tule ikinä miellyttämään meitä kaikkia."

<KlytaimnestraPapadopoulou> Vaikka Klytaimnestra oli vasta istuutunut, ponkaisi hän pystyyn vastaten puolestaan hyvin epävakaan oloisena miehen sanoihin. "Minä tiedän, että on oltava ratkaisu, johon kaikki voivat tyytyä! Tiedän sen! Te kun ilmeisesti", nainen painotti viimeistä sanaa itselleen epätyypillisesti melkeinpä ivallisesti, "tunnette tämän varsin aggressiivisen naishenkilön, niin voittehan laittaa hänet kuvittelemaan vaikka mitä! Ei luulisi sen olevan kovin vaikeaa, kun sen perusteella, mitä minä huomasin, hänen ajatuksensa kulkevat melko lailla yhä reittiä: 'minä, minä, minä'!"

<AdamGibbon> Hymyili pienesti Klytaimnestralle ja pudisti päätään. "Onko ehdotuksia, mitä laitamme hänet uskomaan? Että olet kuollut, jolloin sinun täytyy lähteä pois Britanniasta?" En usko, että tahdot lähteä. "Tai ettei hän ole koskaan kuullutkaan suhteestanne? Rowle tietää ja hän takuulla menee sanomaan Marelialle asiasta uudelleen, kun mitään ei ole tapahtunut." Äänestä ei voinut lukea mitään kuten ei kasvoistakaan; sanoi asiat kuten ne olivat.

<CainGibbon> Cainin kasvojen ilme kiristyi kun nainen ponkaisi seisomaan. Nyökkäsi vahvistuksena veljensä sanoihin, katsellen tätä. "Istu, Klytaimnestra." Ääni oli painokas, muttei käskevä. Se antoi ymmärtää, että toisen oli turha alkaa riehumaan, sillä he olivat tässä tilanteessa aivan yhtä paljon kuin nainenkin. "Mitä luulet, onko todella niin helppoa uskotella toiselle mitä vain ikinä tahtookin? Hän on maannut täällä tuntikausia - mihin hän olisi käyttänyt nämä tunnit, jos Rowle ei olisi kertonut hänelle mitään? Emme voi tietää, emmekä voi jättää tätä tietoa täyttämättä hänen mieleensä. Häneltä katoaisi pätkä elämästä." Ja vaikka kuinka Cain olikin sitä mieltä, ettei häntä haittaisi Marelian leimautuminen mielensä menettäneeksi, ei voisi tehdä sitä veljelleen.

<KlytaimnestraPapadopoulou> Nainen siristi silmiään miehen ensimmäisille sanoille, joita nainen piti käskynä toisen äänensävystä huolimatta. Hampaitaan kiristellen kuitenkin totteli, vaikka mieli tekikin alkaa - miehen sanoin - 'riehumaan'. "Sitten kannattaa vain pysytellä mahdollisimman lähellä totuutta! Laittaa hänet uskomaan, että kyllä, hän oli tajuttomana, mutta syy ei ollut tainnuttaminen, vaan vaikkapa jotain niinkin älytöntä kuin kattoparrun tipahtaminen, jolloin me - tai te, jos niin haluatte - emme voineet asialle mitään!" henkäisi turhautuneena, miksi miesten piti tehdä tästä asiasta vaikeampaa kuin se oli... "Sitä paitsi, miten se idiootti Rowle liittyy tähän mitenkään?"

<AdamGibbon> Kattoparru tipahtaa päähän pihalle? Nerokasta! Kuinka me emme keksineetkään tuota. Puri huultaan eikä sanonut mitään. "Selvä, oletetaan että kattoparru tipahtaa Marelian päähän kirkkaalta taivaalta. Entä sitten? Hän on edelleen vihainen Cainille ja haluaa vieläkin tappaa sinut." Sulki silmänsä ja nojasi päätään taaksepäin.

<CainGibbon> Käänsi katseensa pois sekä veljestään että naisista, ja katseli mietteliäänä seinää. "Ajatus itsessään ei ole hullumpi", totesi ennen kuin nainen ehti vastaamaan mitään. "Jos Marelia ei koskaan kuullutkaan asiasta mitään, syystä tai toisesta. Mutta silti meille jää Rowle. Niin, Rowle tietää." Käänsi nyt terävän katseensa Klytaimnestraan. "Hän osasi yhdistää teidän keskustelunne oikeisiin asioihin. Eikä siten ole mahdotonta etteikö joku muukin osaisi tehdä niin." Äänessä ei ollut moitetta; näin oli päässyt käymään ja sille ei voinut enää mitään. Nyt tilanne oli vain korjattava. "Ja kuka muu mahtaa tietää? Seinilläkin on korvat." Pienen hetken Cain näytti epäröivän. "Haluaisitko elää tällaista elämää, Klytaimnestra? Haluaisitko salailla sitä mitä minä olen, mitä veljeni on, mitä perheemme on? "Olisitko valmis siihen?" Cainin kohdalla ei ollut enää kyse vain viattomasta ihastuksesta, pienestä ilottelusta, sillä hän seisoi naisen vuoksi elämässään kohdassa, jossa hän saattoi menettää kaiken entisen. Ei tiennyt ymmärsikö nainen tätä todella.

<KlytaimnestraPapadopoulou> "En tarkoittanut, että tämä Marelia ei tietäisi asiasta mitään. Juuri Rowlen - ei itse asiassa enää ihme, että hän yritti piirittää minua... - takia hänen pitää muistaa alun tapahtumat kuten ne olivatkin. Muutettaviin kohtiin tapahtumista...hänhän voisi saman tien vaikka kuvitella minun liittyneen teidän porukkaanne, vai mitä? Tai pelkästään tukijaksi... Vakoojaksi? Silloinhan hänellä ei olisi mitään syytä tappaa minua eikä olla sinulle vihainen. Olisihan se hänenkin etunsa mukaista saada lisää perässäkulkijoita." Nainen ei suoranaisesti tarkoittanut viimeistä sanaansa pahalla, mutta sellaisena hän näki veljekset suhteessa tähän naiseen: ilman mitään järkevää syytä he liehittelivät tätä murhanhimoista naista, jolle pienikin virhe merkitsi kuolemantuomiota.

<AdamGibbon> "...tiedätkö sinä yhtään mitään kuolonsyöjistä?" Mitä Cain on kertonut sinulle? Avasi silmänsä hetkeksi ja tuijotti kattoa. "Tai tiedätkö edes, miksi kuolonsyöjät alun perin syntyivät?" Vilkaisi naista sivusilmällä, mutta käänsi sitten katseensa takaisin kattoon. "Jos haluat teeskennellä liittolaista, vakoojaa, sinusta täytyisi olla hänelle oikeasti hyötyä." Muuten Marelia voisi epäillä jotain tai vain tappaa hyödyttömyyden tähden.

<CainGibbon> "Olisitko valmis tekemään mitä tahansa todistaaksesi halusi liittyä?" Cain jatkoi siitä, mihin Adam oli jäänyt. Ymmärsikö nainen mitä kaikkea he olivat elämänsä aikana tehneet? Puisti hieman päätään. "Jos hän käskisi, olisitko valmis kertomaan tietosi jostakusta ministeriöllä tietäen tämän johtavan kyseisen henkilön varmaan kuolemaan?" Vaikka nainen pystyisikin valehtelemaan sujuvasti Marelialle - jota Cain epäili - pystyisikö tämä myös vakuuttamaan sanansa teoillaan?

<KlytaimnestraPapadopoulou> "No eipä teillä tunnu olevan parempiakaan ideoita", nainen vastasi tuhahtaen ja näytti alkavan jopa mököttää hieman, kun hänen ehdotustaan ei selvästikään arvostettu vähääkään. Nuorempikin veljeksistä piti häntä täysin typeränä pyöritellessään silmiään. Mökötyksellään Klytaimnestra kuitenkin yritti peittää muilta ja itseltään omaa epävarmuuttaan; hän ei ollut ajatellut joutuvansa oikeasti saamaan kenenkään murhaa omatunnolleen. Ja kai tukijana saattoi olla, vaikka ei mitään todella pahoja tekoja saisikaan kontolleen? Mieskaksikko otti koko asian aivan liian vakavasti, tai niin nainen ainakin vakuutti itselleen.

<AdamGibbon> Ei pitänyt toista typeränä, vain hieman ajattelemattomana. Toinen ei ymmärtänyt asian vakavuutta oikeasti. "Huonoista vaihtoehdoista paras." Sanoi lähinnä itselleen, sulki uudestaan silmänsä, väsytti. "Kuolonsyöjänä oleminen on jotain sellaista, mistä ei pääse pois kuin ruumiina. Pelkkä tukeminenkin saattaa olla lopullista."

<CainGibbon> Koska tämä keskustelu näytti päätyneen loppusuoralleen ja vain hiertävän kaikkien välejä, Cain päätti palata aikaisempaan. "Mutta oletetaan, että Marelia tietää mitä on tapahtunut ja on jostakin syystä nyt tajuton. Jos Klytaimnestrasta ei tehdä meille tukijaa, mitä muita vaihtoehtoja meillä on? Alku on hyvä ja ajattelemisen arvoinen. Miksi Marelia esimerkiksi tukisi minun tunnustustani?" Päätti palata ajatukseen joka oli herännyt aiemmin keskustellessaan Adamin kanssa. "Olisinko minä nyt Marelian vakooja - minä, tunnustanut, maailmalle petturi, jolla on suhde ministeriön työntekijän kanssa. Minulla on motiivi - rakkauteni Klytaimnestraan, uusi alku - mutta tätä kautta myös uusia tarpeellisia yhteyksiä." Katsahti Adamiin; saisiko tästä jotakin aikaiseksi?

<KlytaimnestraPapadopoulou> Kaikki olisi ollut helpompaa, jos nuorempi veljeksistä ei olisi ollut niin ärsyttävän rakastunut tuohon murhanhimoiseen eukkoon. Ei kommentoinut mitään veljesten viimeisiin puheisiin, sillä oli edelleen melko loukkaantunut siitä, että hänen apunsa ei ollut kelvannut kummallekaan. Katseli paljasta seinää kädet puuskassa ja pää poispäin muista huoneessa olijoista. Kuunteli kuitenkin keskustelua, vaikka esittikin poissaolevaa.

<AdamGibbon> "Se voisi toimia, mutta Marelia olisi edelleen vihainen siitä, ettet kertonut hänelle itse." Puri huultaan mietteissään. "Melkein pitäisi olla niin, että Marelia luulisi sen olevan hänen oma ideansa."

<CainGibbon> Käveli lähemmäs Klytaimnestraa huomattuaan tämän todellakin hieman loukkaantuneen tapahtumien kulusta. Laski kätensä hellästi tämän olkapäälle, silittäen kuin lohduttavasti. Sanattomasti pyrki sanomaan, että nainen oli todellakin ollut tarpeen tässä keskustelussa - ja tottahan se olikin, eivät veljekset olisi päässeet näin pitkälle ilman naista. Nyökkäsi veljensä sanoille. "Olet oikeassa. Miten ikinä saisimme hänet luopumaan sokeasta raivostaan ja näkemään tilanteen mahdollisuudet?" Sillä sitähän tämä oli: ei ollut olemassa mitään niin huonoa etteikö siihen sisältyisi jotain hyvääkin.

<KlytaimnestraPapadopoulou> Naisen loukkaantuneisuus tuntui sulavan pois, kun sai huomiota tämän hetken tärkeimmältä ihmiseltä. Kääntyi tämän puoleen nostaessaan vastakkaisen kätensä miehen käden päälle ja rutisti melkeinpä kiitollisena hymy pitkästä aikaa huulillaan. Ei kuitenkaan edelleenkään sanonut mitään, häntä kun ei keskustelussa tunnuttu kaipaavan.

<AdamGibbon> Vilkaisi Cainia, mutta käänsi katseensa sitten pois, takaisin kattoon. "Hänen pitäisi saada purkaa ensin raivonsa johonkin. Mutta luultavasti vain kiduttaminen toimisi..." Mutta mitä sitten sen jälkeen? Yhtäkkiä vain loistava idea käyttää Klytaimnestraa tietolähteenä? Ja sitten putosi Klytaimnestran ehdottama kattoparru. Tuntui, että melkein olisi helpompaa vain herättää Marelia ja katsoa mitä tapahtuu. Ei mikään paras idea, mutta helpoin.

<CainGibbon> Kylmät väreet kulkivat Cainin selkäpiitä pitkin kun ajattelikin antautumista kidutuskiroukselle jälleen. Sulki hetkeksi silmänsä päästäkseen eroon epämiellyttävästä tunteesta jonka ajatus nostatti. Niin paljon kuin Marelia häntä haluaisi kiduttaa hän ei varmaankaan kestäisi. Yritti päästä eroon tunteesta, mutta sen kylmyys tuntui jääneen lopullisesti. Avasi silmänsä ja yritti keskittyä tilanteeseen. "Marelia tuskin olisi kovinkaan onnellinen, vaikka se olisinkin ollut minä, joka hänet tainnutin. Jo ennen kuin hän ehti tekemään mitään enempää? Tainnutin kertoakseni totuuden..." Cain mietti ääneen, katsellen Klytaimnestran kättä omansa päällä.

<KlytaimnestraPapadopoulou> Klytaimnestra piteli edelleen miehen kättä kädessään, vaikka katse oli taas siirtynyt poispäin, tällä kertaa lattiaan. Koska naiselle oli jäänyt edellisen ehdotuksensa saamista reaktioista tunne, että hänen ideoitaan ei arvostettu, koki oikeutetuksi pysyä hiljaa ja pitää loistavat ideansa itsellään. Pohti myös, että loppupeleissä ei pitänyt Adamista kovinkaan paljon. Tämä oli liian itsekäs ja piti veljeään liian tiukasti talutusnuorassa. Tai sitten hän vain oli mustasukkainen Cainin huomiosta.

<AdamGibbon> "Tainnutit kertoaksesi jotain suurta, jonka Klytaimnestra oli kertonut sinulle?" Kääntyi katsomaan Cainia. "Mutta mikä olisi niin suuri tieto, että Marelian mielestä olisi järkevintä jättää Klytaimnestra eloon?" Tajusi puhuvansa kuin nainen ei olisikaan huoneessa. Vilkaisi nyt Klytaimnestraa, mutta käänsi sitten katseensa pois.

<CainGibbon> Mumisi hyväksyvästi veljelleen, kääntyen nyt katsomaan tätä nyökäten. "Mitä Marelia haluaa ehdottomasti tietää? Hän haluaa tietää, miten paljon ministeriö tietää hänen olinpaikastaan. Hän haluaa tietää etsitäänkö häntä aktiivisesti. Mitä muuta? Jotakin muista kuolonsyöjistä?" Puristi hellästi naisen kättä. "Pystyisitkö ottamaan selvää jostakin tällaisesta asiasta? Tämän päivän aikana? Mahdollisimman nopeasti." Menisikö siihen liian kauan? Pitäisikö heidän keksiä jotakin ja pistää niin tapahtumaan?

<KlytaimnestraPapadopoulou> Nainen hymyili Cainille ja silitti peukalollaan tämän kättä. "Eräs ystäväni työskentelee Taikalainvartijaosaston puolella ja hän nauttii työasioistaan juoruilemisesta, joten en uskoisi sen olevan kovin vaikeaa. Nathaliaa tosin pidetään ehkä hitusen epäluotettavana, joten en usko mitään suuria salaisuuksia saavani selville, mutta jotain kuitenkin", vastasi päättäväisen oloisena. Ilmeisesti hänen apunsa kelpasi sentään miehelle, hyvä niin. Loi epämiellyttävän katseen tämän veljeen, joka ei ilmeisesti pitänyt häntä minkään arvoisena tässä asiassa, kun tämä oli koko ajan suhtautumassa aivan liian negatiivisesti kaikkeen, mikä liittyi naiseen.

<CainGibbon> "Hyvä. Ota selville kaikki minkä saat, mistä tahansa asiasta liittyen kuolonsyöjiin." Kumartui hieman ja painoi hellän suukon naisen ohimolle. "Pidä kiirettä." Päästi irti naisesta ja hymyili tälle. Kääntyi sitten katsomaan Adamiin, mutta ei sanonut mitään. Keskustelu ei kuitenkaan ollut vielä päättynyt, heillä oli paljon hiottavaa suunnitelmassa.

<KlytaimnestraPapadopoulou> Klytaimnestra nousi paikoiltaan miehen painettua suukkonsa ja astui tämän luokse antaen suukon ihan huulille. "Teen parhaani", nainen vastasi irrottauduttuaan ja suuntasi ovelle aikomuksenaan lähteä suoraa päätä töihin, vaikka hiukset olivat edelleen samassa kunnossa kuin ne olivat naisen herätessä. Ulkonäkö ei vain tuntunut niin tärkeältä asialta juuri nyt, että siihen olisi kannattanut panostaa yhtään enempää. Poistui rakennuksesta pihalle heitettyään viitan hartioilleen ja pujotettuaan saappaat jalkaansa ja kaikkoontui Ministeriölle.

<AdamGibbon> Piti silmiään kiinni ja pysyi vaiti. Odotti, että nainen oli poistunut talosta ja avasi sitten silmänsä. Halusi sanoa jotain, muttei oikeastaan tiennyt mitä. Ei ollut mitään sanottavaa. Huokaisi ja käänsi päätään sitten Cainin suuntaan, odottaen toisen sanovan jotain.

<CainGibbon> Katseli veljeään seisten yhä samassa paikassa kuin naisen lähtiessä. "Toivottavasti hän saa kaivettua esille jotakin tarpeellista. Mutta entä jos ei saa? Mitä kerron Marelialle?" Hieroi otsaansa mietteliäänä, laskien samalla katseensa lattiaan. "Ja kun olen kertonut, Marelia varmaankin haluaa kiduttaa minua jälleen. Lupaatko pitää huolta siitä, ettei hän tee sitä liian kauaa?" Toinen tiesi mitä tarkoitti: ei halunnut menettää mielenterveyttään Marelian takia eikä kärsiä enempää kuin oli pakko, jotta Marelia olisi edes hädin tuskin tyytyväinen.

<AdamGibbon> "Silloin täytyy vain keksiä jotain uutta." Vale tai sitten kokonaan uusi suunnitelma. Palaisimme taas kaiken alkuun. "Lupaan tehdä parhaani." Marelia ei aina kuunnellut, ei ainakaan ollessaan raivoissaan. "Luuletko tämän oikeasti toimivan?"

<CainGibbon> Katseli veljeään ja hymyili tälle hieman. Toisen lupaus, kävi sen kanssa miten tahansa, helpotti Cainin oloa. "En tiedä, mutta toivon niin. Tämä on paras ehdotus tähän mennessä. Jos se ei toimi, meillä on käsissämme likainen vyyhti asioita joita on vaikea lähteä korjailemaan." Mutta oli valmis ottamaan riskin, sillä oli se parempi vaihtoehto, kuin herättää Marelia nyt ilman mitään suunnitelmaa.

<AdamGibbon> "Paras huonoista vaihtoehdoista." Oli sanonut sen aikaisemminkin. "Tiedätkö, Klytaimnestra ei tainnut ajatella, että hän toimii nytkin vakoojana." Ja hänen tietojaan saatetaan käyttää jotakuta vastaan. Se nainen ajatteli niin lyhyen matkan päähän.

<CainGibbon> Nyökkäsi veljelleen, eikä voinut olla hieman virnistämättä, vaikka ei millään tavalla pahaa halunnutkaan naiselle. "Tiedän. Ja parempi niin ettei hän tajuakaan. Hänen vain pitäisi löytää luotettavampia lähteitä.." Sillä jos näki kaiken tämän vaivan, olisi hyvä että tästä todella olisi jotakin hyötyäkin. Tietysti heidän tallinsa suhteen tällä saattoi olla positiivisia vaikutuksia, jos kaikki toteutuisi veljesten tahdon mukaisesti. Ennen heitä epäilleet saattaisivat huokaista helpotuksesta tämän kuolonsyöjäasian suhteen ja käyttää vapaasti heidän palveluksiaan. Ei olisi väliä, vaikka heillä tiedettäisiin olevan piirrot. Ja mikäli Marelia olisi todella heidän suunnitelmansa kannalla, jättäisivät toiset kuolonsyöjät heidän petturisyytteensä sikseen ja pystyisivät hekin hyötymään heidän tilanteestaan, kuka milläkin tavalla. Loppuen lopuksi heidän suunnitelmansa vaikutti hyvältä.

<AdamGibbon> Hymyili toisen virnistykselle. "Toivotaan, että hän onnistuu joskus tutustumaan tärkeämpiinkin henkilöihin." Muihinkin kuin pelkkiin naisiin, joilla oli löyhät kielenkannat. Asiat vaikuttivat nyt paljon valoisammilta kuin hetki sitten. Tuntui oudolta, että näinkin suuri asia saattoi yhtäkkiä ratketa.

<CainGibbon> "Toivotaan, todellakin." että muutkin näkisivät hänestä olevan jotakin hyötyä, muutenkin kuin Cainin pitäminen onnellisena. Oli todellakin outo tunne löytää ainakin jonkinlainen ratkaisu, varsinkin sellainen joka vaikutti hyvältä. Olihan heillä vielä paljon tekemistä, mutta nyt kun pahin pelko huomisesta oli ohi, saattoivat hieman rauhoittua. "Pystyisitkö nukkumaan, jos minä vahdin Mareliaa?"

<AdamGibbon> Naurahti. "Näytänkö niin väsyneeltä?" Pieni hymy huulilla. Oli väsynyt, myönsi sen, mutta oli työntänyt sitä koko ajan syrjään kun ei ollut aikaa lepäämiselle. Koskaan ei tuntunut olevan aikaa. Tiesi itsekin, ettei ollut tervettä valvoa kauan ja nukkua pätkittäin, mutta jotenkin kaikki tuntui helpommalta tällä lailla. "Näin yöllä unta, että Marelia oli kuollut." Oli herännyt uneen ja sen jälkeen ei ollut nukkunut. Käänsi katseen pois Cainista.

<CainGibbon> Nyökkäsi toisen kysymykselle hymyillen. Kun toinen sitten kertoi unestaan, Cainin hymy katosi. "Mutta niin ei ole käynyt eikä tule käymään, ainakaan jos asia on meistä kiinni." Isoveljen vakuuttavan lempeä ääni toi toivottavasti rohkeutta Adamille. "Adam, teen parhaani että kaikki päättyy onnellisesti." Katseli Mareliaa ja huokaisi. Jos vain voisivat herättää hänet heti ja kertoa hänelle jotakin suuria uutisia. Askarteli yhä mielessään kysymyksellä siitä, mitä Marelia todella haluaisi kuulla.
<AdamGibbon> Hymyili pienesti. Se oli varmaankin aika surkea hymy. "Tiedän, että teet. Ainahan sinä." Mutta kaikki riippuu siitä, millaista tietoa Klytaimnestra onnistuu hankkimaan. Nousi varovaisesti seisomaan ottaen sohvan reunasta tukea.

<CainGibbon> Kaikki todellakin riippui nyt Klytaimnestrasta. Toivottavasti hän toisi tarpeeksi lihavia uutisia, jotta saisivat tyydytettyä Marelian suunnattoman kostonhimon. "Jos haluat, voit nukkua. Tai syödä. Voin olla tässä niin kauan kuin tarvitset aikaa itsellesi. Pian meidän täytyy olla jälleen virkeitä." Edessä oli vielä paljon synkkiä hetkiä, oli siitä varma.

<AdamGibbon> Katsoi veljeään ja hymyili taas. "Kiitos." Ei kiittänyt pelkästään siitä, että toinen tarjoutui jäämään Marelian kanssa. Se yritti olla kiitos kaikesta, toisen pelkästä olemassaolosta. Joskus syytti itseään, että Cainkin oli tässä kaikessa sotkussa vaikkei oikeasti haluaisi. Kietoi kätensä ympärilleen ja katseli ikkunasta ulos. "Taidan yrittää sitä unta.." Jos unet olisi parempia, kun ratkaisu oli löytynyt.

<CainGibbon> Ymmärsi toisen kiitoksen, nyökkäsi sille. "Kiitos itsellesi." Uskoi veljen ymmärtäneen, ettei hänkään kiittänyt vain siitä että veli oli auttanut häntä tässä asiassa, olihan tämä lopultakin hänen sotkunsa. Ei tiennyt mitä tekisi ilman veljeään. Nyökkäsi jälleen, ikään kuin toivottaen kauniita unia ja istuutui paikalle, josta Klytaimnestra oli lähtenyt. Siitä hän näki hyvin Marelian.

<AdamGibbon> Vilkaisi vielä Mareliaa ikään kuin pahoitellen poistumistaan ja lähti pois huoneesta. Mennessään Cainin ohitse, kosketti tämän olkapäätä kuin kiittäen vielä kerran kaikesta. Ei kuitenkaan sanonut enää mitään ja hiljaisena käveli huoneeseensa, melkein suoraan vuoteeseen. Kesti kuitenkin aikansa ennen kuin antoi itselleen luvan nukkua.