Peli: Pakoehdotus

Pelin tiedot

Peli

<AngelicaCross> Angelica oli todennut syksyn aikana, että auroriksi kouluttautuminen oli oikeastaan melko ikävystyttävää. Ei mitään todellista pahiksien kanssa tappelun harjoittelemista, ainoastaan typeriä liian selvästi lavastettuja tilanteita ja opiskelijatovereiden tainnuttamista ynnä muuta yhtä tylsää. Hän halusi toimintaa, ja toimintaa hän tulisi hankkimaan itselleen. Oli mennyt setänsä pakeille ja räpytellyt söpösti ripsiään ja kertoillut koulutyöstä, jonka tekemiseen oli muka aivan täysin välttämätöntä päästä tapaamaan 'jotakuta satunnaista pimeyden velhoa kuten esimerkiksi Lestrangea'. Setä oli vaikuttanut ensin epäilevältä, mutta ketäpä eivät muutamat "Setä kiltti!"-niiskutukset ja alahuulen mutristelut olisi sulattaneet. Tyytyväisenä Angelica oli sopinut päivän ja painunut vihellellen matkoihinsa. Nyt sovittu päivä oli koittanut ja tyttö oli itselleen yllätyksellisesti hermostunut. Mitä jos se sekopää kuristaisi hänet hengiltä, tai raiskaisi tai löisi tai-tai-tai...koskisi edes? Edward-setä vaikutti huvittuneelta tytön hermostuksesta, mutta ei estellyt tämän aikomuksia. Sellin ovi aukesi ja mies astui edellä sisälle taikasauva valmiina, tyttö seurasi kintereillä.

<RabastanLestrange> Rabastan istui sellinsä perällä ja tuijotti tylsistyneenä hieman likaisia käsiään. Piru vie, hänen kätensä tärisivät! Eihän hän sitä itse jaksanut uskoa, mutta hän oli selvästikin tulossa vanhaksi, eikä tämä vankeudessa olo parantanut hänen vointiaan. Sellin ovi aukesi ja tuo kohotti hämmästyneenä katseensa. Oliko jollakulla muka asiaakin tänne!? Hetki sitten oli tultu valittamaan, että hänen vihaiset huutonsa kuuluivat ylempään kerrokseen...mitä ne nyt tällä kertaa haluavat? Nähdessään miehen hän oli jo valmis huutamaan kaiken vihansa päin tuon naamaa, mutta noustuaan ylös hän huomasi myös tytön tuon jäljessä. "Saanen kysäistä, mitä tällä kertaa!?" Hän karjaisi, eikä välittänyt siitä, että miehellä oli taikasauva kädessään. Hän olisi vain niin halunnut kuristaa tuon...

<AngelicaCross> "Pidäpä pienempää suuta, Lestrange, tai minun täytyy hiljustaa sinut", mies totesi huvittuneena ja pienellä taikasauvan heilautuksella sai kahleet ilmestymään vangin ranteiden ympärille ja kiinnittymään takana olevaan kivetykseen. Liikkumavaraa ei juuri jäänyt, sillä mies halusi varmistaa, että sukulaistytöllä oli mahdollisimman turvalliset oltavat. Mies kääntyi hiljaisena pysytelleen tytön puoleen: "Huuda, jos tarvitset jotain", mies vielä sanoi ja kääntyi sitten kannoillaan jättäen tytön kahdestaan vangin kanssa selliin. Ovi paukahti kiinni lähtijän perässä. Angelica seisoi vielä hetken paikoillaan sanomatta mitään, vain tarkastellen miestä miettiväisenä. Asteli sitten kuitenkin lähemmäs ja kaivoi taikasauvansa esille. "Valois", tyttö kuiskasi istahtaessaan lattialle parin metrin päähän miehestä pysytellen loitsusanoja lukuun ottamatta edelleen hiljaisena.

<RabastanLestrange> Rabastan tuhahti miehen ensimmäiselle kommentille ja ennen kuin hän ehti sitä kunnolla tiedostaakaan, oli hänet onnistuttu kahlitsemaan kylmään seinään. Hän oli varsin tietoinen siitä, ettei saisi kahleita irti vaikka kuinka tahtoisikin, mutta koettipa silti riuhtoa itseään irti. Ovi pamautettiin kiinni ja Rabastan jäi tuijottamaan haikeana ovea, joka oli hänen ainoa reittinsä ulos tästä sellistä. Jos hän olisi ollut nopeampi, hän olisi ehtinyt kumota molemmat sisääntulijat nurin ja juosta pakoon, mutta ei... Hiljaa kiroten Rabastan käänsi katseensa lähemmäs astelevaan tyttöön. "Mitäs sinä sitten haluat, hm?" Hän kysyi mielipuolisen huutamisensa jäljiltä käheällä äänellä ja jatkoi kahleiden kanssa tappelemista.

<AngelicaCross> Tyttö seuraili miehen riuhtomista vähäisellä mielenkiinnolla ja näytti siltä, kuin olisi ollut syvissä mietteissä. Ei oikein tiennyt, miten olisi aloittanut. Toisaalta, ei oikeastaan tiennyt, mitä yleensäkään teki koko sellissä, mutta tietämättömyys nyt harvoin oli esteenä tytön toimille. "On varmaan hauskaa olla täydellinen epäonnistuja. Kuinkas mones kerta tämä nyt olikaan jo, kolmas, vai neljäskö jo?" Pientä ilkikurisuutta ja pilkkaavuutta äänessä. Ha, oli niin suunnattoman mukavaa olla niskan päällä.

<RabastanLestrange> "Ihan vain tiedoksesi tämä on...", Rabastan mutisi ja unohtui hetkeksi laskeskelemaan, vaikkei häntä sinänsä kiinnostanutkaan monettako kertaa hän täällä jumitti, tärkeintä oli pois pääsy, "...viides kerta?" Hän tuijotti vihaisena vastapäistä seinää ja koetti estää itseään sanomasta sitä kaikkea, mitä hänen juuri nyt teki mielensä huutaa tuolle tytölle. "Minä olen epäonnistunut täydellisesti vasta sitten jos kuolen tänne ja niin ei käy", Rabastan väitti vastaan, vaikka hänestä koko keskustelu tuntui turhalta. "Kakista ulos nyt...miksi olet täällä? Ehkä se on hauskaa pilkata minua nyt, mutta odotas vaan kun pääsen pois täältä!" Hän alkoi kuulostaa mielestään jo hieman liiankin mielipuoliselta ja sulki suunsa ja käänsi katseensa kattoon, jottei näkisi tyttöä.

<AngelicaCross> Tyttö naurahti. "Aliarvioin siis epäonnistumiskykysi, suuret pahoittelut." Tuikkivat silmät, asetteli röyhelöisiä helmojaan siistimpään asentoon. "Serkku ei taitaisi tykätä, jos loitsusi lipsahtaisi vahingossa minuun..." vastasi miehen uhkailuihin keveän huvittuneella äänellä. Ei tiennyt tunnistiko mies häntä, sillä tämä kuitenkin eli aikamoisessa pimennossa kaikelta maailmassa tapahtuvalta. Oli kuitenkin kerran nähnyt miehen aikaisemminkin vilahdukselta Crossin kartanolla ensimmäisen Azkabanin paon jälkeisenä aikana. Totta kai tyttö oli ollut vuosia nuorempi, joten mies ei häntä varmastikaan muistanut. Tyttö kuitenkin muisti miehen ja se nyt oli tärkeintä tässä tilanteessa. Leikitteli yhdellä irtonaisella hiuskiehkuralla ja osoitti kaikin tavoin, että tilanne oli hänelle vain huvitusta.

<RabastanLestrange> "Serkku?" Rabastan koetti penkoa muistiaan. Tuon tytön sanoista päätellen hän varmaankin tuntisi tuon serkun ja... Hän kohdisti katseensa tyttöön ja siristi silmiään koettaessaan muistaa. "Väitätkö että olet Crossin sukua vai? Ja miten pirussa sinä olet...ai, teetkö töitä Ministeriölle? Opiskelet kenties auroriksi, verenpetturi?" Rabastan puhe katkeili hieman, koska hänen muististaan vaikutti kadonneen edellisen Azkabanissa istumisensa jäljiltä, "Äläkä sinä leiki minun kanssani..." Hän kieltäytyi jälleen katsomasta tyttöä sen tarkemmin. Hän menettäisi pian viimeisetkin järkensä rippeet tuon tytön takia...

<AngelicaCross> Odotteli hymyillen miehen höpinöiden päättymistä ja lausahti sitten naureskellen: "Angelica Cross, mukava tavata. Tunnet varmasti myös enoni, jota kuitenkaan ette ilmeisesti pidä kovinkaan suuressa arvossa. Ja mitä verenpetturuuteen tulee, yhtä verenpetturi kuin Yaxley ja Rookwoodkin. Vai väitätkö, että paras tapa asioiden hoitamiseen on istua ojanpohjalla - tai vankilassa, kuten sinä näytät tekevän - valittamassa?" Inhottava hymy, asettautui mukavampaan asentoon, jalat koukussa sivullaan ja nojaten kädellä kivilattiaan. "Ja sinä et ole mikään sanomaan, mitä minä saan tai en saa tehdä. Eihän kukaan varmasti edes halua saada sinua tukijakseen, kun kaikki tietävät, että olet taas seuraavan iskun jälkeen telkien takana."

<RabastanLestrange> "No, minä en valinnut täällä istumistani, olen vain hidas reagoimaan...", Rabastan pani hanttiin ja toivoi todella, että tuo tyttö tultaisiin pian hakemaan pois täältä. Hänellä alkoi olla jo varsin tukalat paikat tuon tytön puheiden jälkeen, eikä hänen pinnansakaan enää kauaa kestäisi. "Ehkei se kuulu minulle, mitä sitten? Jos sinulla ei ole tupakkaa, niin sano asiasi ja lähde menemään, että pääsen kehittelemään pakosuunnitelmaani", Rabastan murahti vihaisena ja myönsi karvaasti tappionsa sanataistossa Angelicaa vastaan. Hän ei olisi lainkaan tahtonut nähdä sitä hymyä, joka tytöllä tällä hetkellä oli kasvoillaan. Rabastan painoi huulensa tiukasti yhteen ja vannoi, ettei sanoisi enää mitään, vaikka toisaalta tiesi pian taas puhuvansa suunsa puhtaaksi.

<AngelicaCross> "On hyvä tiedostaa tappionsa. Tai jotain muuta yhtä kliseistä", tyttö hihitteli, mutta näytti vakavoituvan pian edes hitusen. "Haluatko apua? Pako voisi olla ihan hauskaa viihdykettä, ehkä minun ei sitten tarvitsisi tehdä kotiläksyjä." Miestä tapaamaan tuleminenhan oli ollut hyvä idea, tämähän oli suorastaan huvittava tyyppi. Tyttö ei ilmeisesti tosiaan osannut suhtautua mihinkään vakavasti. No, mies ainakin tarvitsi kylvyn, haju ei ollut miellyttävä.

<RabastanLestrange> "Sinä tarjoat minulle apua?" Rabastan katsoi Angelicaa hetken, "Enpä tiedä luotanko sinuun... Koetatko kenties hankkia minulle lisää vuosia? Ikävä pahoittaa mielesi, mutta minulla on jo elinikäinen vankeus..." Hän katsoi tyttöä kohottaen huomaamattaan kulmiaan. Toisaalta, jos hänellä oli jo elinikäinen, niin ei tuo tyttö sitä ainakaan pahemmaksi voisi enää saada. Ellei Ministeriö sitten ollut jo saanut ankeuttajia takaisin vartioimaan..."Oletko tosissasi?"

<AngelicaCross> "No, jos ei kelpaa, niin mikäs siinä, kyllä minä muutakin tekemistä keksin." Ainakin sen hölmön Wellsin kiusaamista. Ei vastannut muihin miehen sanoihin mitään noustessaan paikoiltaan tehostaakseen sanojaan ja kääntyi oven suuntaan. Jokainen liike oli kuin hidastettu, sillä odotti miehen kutsuvan takaisin millä hetkellä hyvänsä. Tämä oli oikeasti hauskaa, pahikset olivat herttaisia. Ei uskonut Ministeriön tulevan käyttämään ankeuttajia enää, sillä porukka oli viimeinkin oppinut, ettei niihin voinut luottaa.

<RabastanLestrange> "Argh... Sinä olet...tuo on kieroa...saada minut pyytämään sinua palamaan...hmph...", Rabastan mumisi hiljaa itsekseen, mutta hän sai todeta kaiken ylpeytensä jo muutenkin kadonneen, joten hänen ei auttanut muuta kuin... "Hyvä on, hyvä on! Autatko minut ulos täältä?" Rabastan laski katseensa lattiaan ja tunsi poskiensa suorastaan helottavan punaisina häpeästä. Juuri niin, no siinä meni ne pienet rippeetkin hänen ylpeydestään...

<AngelicaCross> Tyttö käännähti takaisin yhä edelleen hidastellen, kasvoilla hehkui suunnattoman voitonriemuinen virnistys. "Viitsisikös sitä enää, kun ei heti kelvannut..." Sanat olivat vain kiusoittelua, ei mikään todellinen kysymys. Viivytellen palasi takaisin entiselle paikalleen istumaan. "Lähdetään liikkeelle siitä, kun sanoit, että olet kehitellyt joitakin suunnitelmia." Tyttöä epäilytti, että miehen pakosuunnitelmista uhoaminen oli ollut vain sanahelinää. Sellistä sisältä oli melkoisen hankala mitään saada aikaiseksi. Vartijan kolkkaaminenkaan ei olisi mitään auttanut, sillä vastassa olisi ollut vielä monta muuta estettä. "Ja vielä tärkeämpi kysymys, mitä minä saan tästä?"

<RabastanLestrange> "Hieman vaikea kai sitä on mitään kehitellä tässä läävässä!" Rabastan valitteli, "Tosin tällä puolen käytävää vartiointi on aika laiskaa..." Hän mutisi ja muisti pari kertaa jääneensä ilman ruokaa monen muun tällä käytävän osalla kituvien kanssa. "Azkabanistakin olisi helpompi päästä pois kuin täältä... Ahtaita käytäviä ja vartijoita milloin missäkin", Rabastan mumisi ja piti katseensa tiukasti lattiassa, "Äkkilähtö ratkaisee... En minä ainakaan tiedä muuta keinoa päästä täältä kuin loitsia kaikki vastaantulijat, paitsi sitä vaikeuttaa se, ettei minulla ole taikasauvaa... Onko sinulla parempaa ideaa?" Jälkimmäisen kysymyksen kuullessaan Rabastan kohotti katseensa Angelicaan; "Jaa-a, mitä sinä haluat? Holvin avain on Rodolphuksella, mutta nopeastikos minä sen häneltä nyysin... Jos sinä siis rahaa haluat?"

<AngelicaCross> "Ähh, raha on niin tylsää, sitä nyt on kaikilla. Sinun pitää keksiä jotain kiinnostavampaa. Tärkeintä on kuitenkin, että kukaan Ministeriössä ei yhdistä minua tähän juttuun, enhän nyt haluaisi pilata hienosti alkanutta uraani." Olkien kohautus. "Helpoin tapa paeta olisi tietysti sekoittaa juttuun mukaan muutama komennu ja monijuomalientä." Kohautti olkiaan toistamiseen. "Setä voi auttaa, mutta häntäkään ei voi sekoittaa tähän. Luulisi homman olevan ihan yksinkertainen, kunhan kaikki menee suunnitelmien mukaan." Jos setä ehdottaisi jollekin työtoverilleen, että tämä suosittelisi jotakuta opiskelijatoveria harjoittelemaan vartioimista ja... Kyllä se toimisi. Hymyili herttaisesti.

<RabastanLestrange> "Miksi sinä olet noin vaikea? Mikset voi vain sanoa mitä haluat?" Rabastan kysyi turhautuneena, "Senkus sanot jotain, niin minä käyn nyysimässä sen sitten sinulle? Minulla ei ainakaan ole paljoa omaisuutta, kun omat vaatteetkin vietiin päältä..." Hän katsoi tyttöä lähes avuttomana. Mikä tuolle tytölle nyt olisi jotain kiinnostavaa? 'Raha ei käy...mitä muuta maailmassa muka on? Kalliita esineitä, vaatteita, niitä kaikkia saa rahalla...', Rabastan mietti itsekseen ja tunsi kahleiden hiertävän hiljalleen ranteitaan verille. "Saat mitä vain, kunhan pääsen ulos täältä!" Rabastan inahti epätoivoisena nurkastaan. Tällä tavoin hän olikin saanut itsensä aikamoiseen velkakierteeseen, lupaamalla mitä tahansa, omistamatta lähes mitään. Lestrangen kartanokin kaikkine tavaroineen oli Rodolphuksen, koska vanhin poika peri kaiken.

<AngelicaCross> "Koska olisihan se nyt aika epäreilua, että pääsisit helpolla. Minä raadan kuollakseni vapauttaakseni sinut ja sitten sinä vain heität tuosta pari kaljuunaa ja homma olisi sillä selvä." Naurahti huvittuneesti. Lestrange oli hauska. "Mutta hyvä on, teen suunnitelmat ja toimitan sinulle viestin sitten, kun homma voidaan hoitaa." Nousi jälleen ylös ja pudisteli näkymätöntä pölyä vaatteistaan. Sellin haju oli vastenmielinen.

<RabastanLestrange> "Äh, no ei kai tässä auta sitten muuta kuin keksiä jotakin...", Rabastan mumisi ja nosti katseensa hetkeksi Angelicaan, "Parempi olisi, enhän minä pysy hengissä täällä enää kovin kauaa..." Ensimmäistä kertaa keskustelun aikana pirullinen virnistys käväisi hänen huulillaan, mutta se katosi yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin. "Ja käske niiden päästää minut irti näistä ihoa repivistä kahleista..."

<AngelicaCross> "Niin sitä pitää." Kiltti Lestrange. Homma oli sujunut juuri kuten pitikin. Hyvä niin. Tyttö asteli ovelle ja kopautti oveen merkiksi sedälleen. "Varaudu, en osaa sanoa, milloin juttu saadaan käyntiin." Pieni hymy oven avautuessa, heilautti kättään vangille ja huikkasi vielä olkansa yli: "Heippa!" Aurori katseli miettiväisesti vihellellen pois hypähtelevän tytön perään ja loihti ovenraosta kahleet pois. Tytöllä oli jutussa jotain muutakin takana kuin syyksi kertomansa koulutehtävä.