Peli: Suklaasammakkolahja

Pelin tiedot

Peli

<MayAshen> Kolina jostain kauempaa havahdutti Mayn unestaan ja vaikka päähän koski kirotusti, pakotti poika silmänsä auki. Kesti hetken ennen kuin poika tajusi olevansa sairaalasiivessä ja saman tien myös viimeiset hetket ennen sinne joutumista palasivat hänen mieleensä. Ottelu oli juuri alkanut ja adrenaliini oli huipussaan, kun May onnistuneesti kaappasi vastustajalta kaadon, kiisi maalisalkoja kohti, syötti joukkuetoverilleen, joka palautti pallon, ja sekä hurraahuutojen että buuauksen säestämänä heitti kaadon pitäjän ohi renkaan läpi. Voitonriemuinen virne kasvoillaan poika tuuletti leijuessaan vastustajan salkojen luona ja antoi katseensa pyyhkäistä yleisön läpi onnistumisessaan paistatellen. Katse jumiutui kuitenkin erääseen henkilöön pojan "vahingossa" löydettyä tämän katsojien joukosta. Ei May tiennyt mitä oikeastaan tarkastelullaan haki, kai vaistomaisesti jonkinlaista reaktiota. Loppu tapahtui liiankin nopeasti: joku ehti juuri karjaista "Ashen!" ja sitten kova kipu takaraivossa sai näön pimenemään ja otteen heltiämään. Muuta hän ei muistanut, mutta kivun määrästä päätellen hän oli onnistunut tipahtamaan luudan selästä. Poika kääriytyi paremmin peittoonsa kasvojen punehtuessa häpeästä.

<WynneDriscoll> Wynne hiippaili hämärillä käytävillä - tai oikeammin käveli tavanomaiseen tapaansa, hänen ei tarvinnut hiiviskellä pysyäkseen huomaamattomana - toivoen, että May nukkuisi eikä kukaan huomaisi hänen hiljaista saapumistaan sairaalasiipeen. Wynne tunsi jotenkin itsensä syylliseksi tapahtuneeseen. Hän oli juuri nähnyt Mayn tuulettamassa maaliaan ja seuraavaksi poika makasikin maassa ihmisten ympäröimänä. Eihän hän sille mitään voinut, mutta silti Wynne ei voinut huolestumiselleen mitään. Päästyään miltei ääneti sairaalasiiven puolelle Wynne etsi poikaa katseellaan. Hänen vain oli nähtävä omin silmin, että poika oli kunnossa! Kyllä Wynne luotti, että pojasta pidettäisiin huolta, mutta siitäkin huolimatta hän halusi todistaa sen itse, jotta voisi rauhoittaa mielensä. Ei suinkaan ollut unohtanut toisen viimeisimpiä sanoja ja olikin pysytellyt parhaansa mukaan poissa pojan kulkureiteiltä, mutta tätä hän ei vain voisi jättää tekemättä, oman mielenterveytensä vuoksi.

<MayAshen> Lilluttuaan jonkin aikaa häpeässä ja itsesäälissä poika nousi varovaisesti istumaan. Takaraivosta lähtenyt vihlaisu lävisti koko pään ja hiljaa voihkaisten poika puristi silmänsä kiinni. Hitaasti vältellen äkkinäisiä liikkeitä May työnsi peittonsa syrjään ja siirtyi sängyn reunalle antoen jalkojensa roikkua sen reunan yli. Välinpitämättömästi poika pani merkille, että joku oli vaihtanut hänen vaatteensakin: huispausvarusteiden tilalla olivat vain aluspaita ja bokserit. Missään ei tuntunut olevan ketään liikkeellä ja poika pohti, mitäköhän vaihetta yöstä oikein elettiin.

<WynneDriscoll> Tyttö käveli sairaalasiipeä eteenpäin, peläten että joku tulisi kyselemään mitä hän teki täällä tällaiseen aikaan. Wynnellä oli päällään tavanomaisesta poiketen tyköistuvat farkut ja tunikamainen kuvioitu paita. Kerrankin elämässään hän onnistui näyttämään selkeästi tytöltä. Hänen laiha ja siro olemuksensa korostui näissä vaatteissa, eikä hän oikeastaan näyttänyt omasta mielestään hullummalta. Kun viimein onnistui löytämään pojan, tyttö jumiutui paikoilleen. Kirosi mielessään pojan hereilläoloa. Ei onnistunut saamaan kasvoilleen edes hymyä, jäi vain katselemaan poikaa. Tämä oli niin huono idea! Pitkältä tuntuneen hiljaisuuden jälkeen sai kakistettua ulos heikon ja heiveröisen tervehdyksen.

<MayAshen> Tajutessaan tytön läsnäolon poika käännähti kuin säikähtäneenä tämän suuntaan ja puristi taas inahtaen silmänsä umpeen, sormet kohosivat hieromaan ohimoita. Kun sai taas kivun hieman hellittämään, uskaltautui katsahtamaan tyttöön uudestaan. May näytti hämmentyneeltä; eihän tyttö voinut olla häntä katsomassa, eihän? Kaiketi tämä oli tullut jotakuta muuta tapaamaan ja jonkinlaisen kohteliaisuuspakkomielteen takia päätynyt nyt tervehtimään häntä. Tuijotti sanaakaan sanomatta tyttöä ja näytti vain pöllämystyneen ällistyneeltä.

<WynneDriscoll> Tytön ilme muuttui astetta myötätuntoisemmaksi pojan selkeästi kärsiessä. Asettui nyt seisomaan tukevammin jaloilleen, kun vielä äsken oli näyttänyt siltä että oli pingahtamassa tilaisuuden tullessa karkuun. Hymyili jotenkin arasti pojalle ja laski katseensa alas. Ei olisi pitänyt tulla, hän pitää sinua idioottina, hän vihaa sinua, hänhän käski sinun pysyä poissa... Säälimätön ääni Wynnen pään sisällä muistutti kuinka selväsanaisesti poika oli tämän jo osoittanut. Tytön kädet olivat löyhästi nyrkissä, kunnes tyttö laski niistä jotakin sängylle pojan viereen. Se jokin oli suklaasammakko. Tunsi itsensä idiootiksi. Tuntui paljon paremmalta ajatukselta, että poika olisi herättyään löytänyt suklaasammakon eikä tietäisi keneltä se on. Pienet kyyneleet pyrkivät tytön silmäkulmiin, ja oli jo valmis lähtemään pois. Ei ainakaan katsonut poikaan.

<MayAshen> Poika vetäisi ihmeissään henkeä tytön laskiessa suklaasammakon sängylle. Katse pysähtyi siihen - aivan kuin poika ei olisi uskonut mitä näki - kunnes siirtyi takaisin tyttöön entistäkin hämmentyneempänä. Availi ja sulki suutaan hetken kuin yrittäen sanoa jotain, mutta ei saanut sanoja ulos ensin lainkaan. Ja kun lopulta sai, tuntui, ettei puheissa ollut paljoa logiikkaa: "Mikä sinua vaivaa? Tarkoitan, että olet outo. Tai, siis, se mitä sanoit aikaisemmin. Ja suklaasammakko! Miksi olet tuollainen?" Poika ei vaikuttanut ilkkuvalta, vain puhtaan ällistyneeltä. Tyttö todennäköisesti ymmärtäisi hänen sanansa miten halusi, mutta poika ei osannut ilmaista ajatuksiaan paremmin. Tai oikeastaan hän ei edes tiennyt, mitä ajatteli. Ehkä tyttö vain sai jotain tyydytystä puolikuntoisten paapomisesta, mistä hän sitä tiesi.

<WynneDriscoll> Toisen sanomina sanat loukkasivat jostakin syystä enemmän kuin muiden sanomina. Yleensä hän ei välittänyt siitä, että häntä sanottiin oudoksi tai muuten irvailtiin, tai että sen jälkeen, kun olivat Mayn kanssa viimeksi kohdanneet, oli koululla liikkunut huhu että Wynne oli pyrkinyt iskemään jotakuta tyttöä, joka olikin iskenyt takaisin. Jotenkin suoraan Maylta kuultuna ja varsinkin ilman tahallista ilkeyttä sanat tuntuivat erityisen pahoilta. Puri huultaan ja kohotti kyyneleisen katseensa poikaan. "Ei sinun pitänyt olla hereillä. Luulin ettet saisi tietää sen olleen minä." Tytön puolustus ei ollut sen vahvempi kuin hänen äänensä. Ei oikein osannut vastata enää muuta: ei hän tiennyt miksi hän oli tällainen ja olisi hyvinkin mielellään ollut toisenlainen, varsinkin jos se tarkoitti sitä, ettei joutuisi uhraamaan enää ajatustakaan pojalle.

<MayAshen> Poika avasi taas suunsa hönkiäkseen kuin kala kuivalla maalla. Miksi tyttö oli taas itkemäisillään? Varmaankin tämä laittaisi syyn taas hänen niskoilleen. Käänsi katseensa pois ja yskäisi, kaiketi hieman nolona. "Tuota, miten siinä kävi?" kysäisi hiljaa. "Tarkoitan siis, tuota, pelissä?" Puheenaiheen vaihdos ei ollut sieltä taidokkaimmasta päästä, mutta poika ei tiennyt, mitä hän olisi tehnyt, jos tyttö olisi alkanut pillittämään.

<WynneDriscoll> Huokaisi hiljaa ja räpytteli kyyneleitä silmistään. Ei oikeastaan tiennyt halusiko edes kertoa, sillä pelkäsi sen pilaavan kaiken, mikäli jotakin pilattavaa vielä oli. "Voititte." Katseli poikaa, eikä näyttänyt oikein osallistuvan luihuisten riemuun: eihän hän voinut, tupansakaan puolesta. Laski jälleen katseensa lattiaan, koska ei kehdannut katsella poikaa eikä keksinyt mitään sanottavaakaan.

<MayAshen> May käänsi kasvonsa takaisin tytön suuntaan iloisen voitonriemuinen virnistys jälleen kasvoillaan, eikä välittänyt edes siitä, että nopea liike sai jälleen vihlaisuja kulkemaan takaraivon ja silmien taustojen välillä. "Loistavaa! Vaikka tässä tietysti tulee fiilis, että minua ei kaivata ollenkaan...mutta ei sen niin väliä! Olemme tasoissa niiden ylimielisten idioottien kanssa, jes!" Poika näytti siltä kuin olisi ollut hyppäämässä ylös pomppimaan, mutta tytön vaimea reaktio aiheeseen sai pojan hillitsemään itseään edes sen verran, vaikka hän näyttikin siltä, että paikoillaan istuminen oli työn ja tuskan takana.

<WynneDriscoll> Hymyili hieman itsekseen, ja nopeasti poikaan katsahten nyökkäsi toisen riemulle. "Onneksi olkoon." Olikohan poika kutsunut heitäkin ylimielisiksi idiooteiksi voittaessaan heidät? Varmaankin. Eikä tyttö voinut täysin puolustella sanoja silläkään, että olisi itse sanonut luihuisista samoin, ei ainakaan koko sydämestään sitä tarkoittaen. Oli kuvitellut että olisi saanut hetken istua pojan vieressä, jättää vaatimattoman lahjansa ja luikkia karkuun kenenkään tietämättä, mutta niin ei ollut käynyt. Ei edes oikein ymmärtänyt miksi oli edes halunnut niin kovasti tulla. "Jotta tietäisit hänen olevan kunnossa", muistutti ääni pään sisältä. "Ihan vain siksi."

<MayAshen> Virnisti iloisesti tytölle tämän onnitellessa ja oli melkeinpä jo halaamassa tyttöä voitosta euforisena, mutta sai kuitenkin pidettyä päähänpistonsa hallinnassa, joskin hieman myöhässä estäminen aiheutti oudon nykäyksen. Yskäisi jälleen nolona, mutta riemu voitosta työnsi muut tunteet taka-alalle. "Enää teidän ja niiden idioottien ottelu. Teidän on PAKKO voittaa tai muuten ne voittavat pokaalin! Jos päästät kertaakaan kaadon ohitsesi, vannon kuristavani sinut itse!" Naurahti, eikä voinut olla lisäämättä jälleen kerran: "Ne eivät ole enää johdossa!"

<WynneDriscoll> Ei voinut olla hieman naurahtamatta toisen innostukselle. Oli työntänyt kaiken surullisen ja ahdistavan mielestään ja käyttänyt aikansa urheiluun ja sen näki: jo valmiiksi laiha vartalo oli kyllä saanut lihaksia, mutta näytti silti kuihtuneen entisestään. Jokin ilo huispaamisesta silti tuntui kadonneen tytön luikkiessa viimeisenä harjoituksiin ja ensimmäisenä pois, vältellen kenttää muina aikoina kuin ruttoa. "Toivottavasti et sentään. Olisi ikävä kuolla yhden maalin takia, jos - tai siis kun - lopulta joka tapauksessa voitamme." Vaihtoi painoaan jalalta toiselle ja katseli poikaa otsalla roikkuvien lyhyiden hiusten alta.

<MayAshen> Poika ei osannut kiinnittää huomiota mihinkään sellaiseen kuin tytön kuihtumiseen - Driscoll oli se sama kukkakeppi kuin aina ennenkin. Virnisteli tytön sanoille, vaikka puoliksi ei edes ollut kuullut niitä hekumoidessaan edelleen voitolla. "Kiitos muuten tuosta", poika hymyili nyökäten suklaasammakkoon päin hajamielisesti ja alkoi laskeskella puoliksi ääneen tuloksia. "Jos voitatte niin tilanne on tasan, joten pisteet merkitsevät. Meidän pelissä ne idiootit eivät saaneet paljoa johtoa, teillä puolestaan ei ollut paljoa enempää kuin niillä nysvillä, meillä oli teitä vastaan muutamakymmentä enemmän, idiooteilla ja meillä tietysti nysviä vastaan iso ero... Ne eivät oikeasti saa saada yhtään maalia teitä vastaan!" Poika kiinnitti tiukan tuijottavan katseen tyttöön.

<WynneDriscoll> Toinen oli hirvittävän suloinen ollessaan innostunut. Tyttö lehahti kirkkaanpunaiseksi tavoitettuaan ajatuksensa, ja sysäsi sen äkkiä mielestään. Toisen kiittäessä nyökkäsi ja sanoi "ole hyvä" niin pienellä äänellä että tuskin kuuli sitä itsekään. Katse harhaili muualla pojan laskeskellessa pisteitä ja tytön ihmetellessä omia ajatuksiaan. Yhtäkkiä tajusi että poika tuijotti häntä. "Öh... Niin." Tavallisesti olisi ollut innoissaan päästessään puhumaan huispauksesta, mutta nyt liian moni asia sotki tytön ajatuksia. Yritti ryhdistäytyä. "Teen parhaani.."

<MayAshen> Kohotti toista kulmaansa oudoksuen tytön punaisuudelle, mutta ei kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota. "Parhaasi ei riitä!" Poika vaikutti melkeinpä riehaantuneelta toisen vastauksesta. "Ja tuollaisella epävarmalla äänellä vielä! Siihen ei ole kuin pari viikkoa aikaa, ryhdistäydy! Sinun pitää ylittää itsesi! Meidänkin pelissä päästit kaatoa vaikka kuinka usein ohi kuin olisit unohtunut ajattelemaan jotain aivan muuta, se ei käy päinsä silloin!" May alkoi sivellä leukaansa miettiessään ja näytti melko typerältä tehdessään niin kulmat kurtussa. "Olet liian herkkä harhautuksille, varsinkin vasemmalta puoleltasi päästät aivan liian helposti ohi, kun on ensin harhauttanut oikealle ylös tai oikealle alas." Huokaisi raskaasti ja näytti epätoivoiselta. "Ja ne idiootit tietävät varmasti sen kun minäkin tiedän. Olemme tuomittuja!" Hautasi kasvonsa käsiinsä ehkä turhankin teatraalisesti.

<WynneDriscoll> Kauhistui hieman toisen sanoille siitä, että oli unohtunut ajattelemaan muita asioita, mutta päätti pistää samalla mitalla takaisin. "Hah! Minä luulin jo monta kertaa ettet edes tiedä kumpaan päähän sinun pitäisi lentää, kun sillä tavalla liihottelit ajatuksissasi. Luulin jo ettet saa yhtään syöttöä kiinni tuollaisella menolla. Sinun pitäisi huomioida alapuolesi paremmin. Teillä on vahvoja syöttäjiä, mutta heikkoja kiinniottajia. Mutta lupaan treenata enemmän ja kiinnittää huomiota vasempaan puoleeni." Hymyili jälleen ja tunsi olonsa pitkästä aikaa jotakuinkin vapautuneeksi. Oli mukava jutella pojan kanssa ilman huutamista ja haukkumista. Jotta poika ei suuttuisi tytön sanoista, päätti lisätä vielä: "Ennen loukkaantumistasi otit erinomaisen hienosti sen syötön ylhäältä päin. Kuka sen sitten syöttikään.." Ei ollut jostain syystä huomannut syöttäjää laisinkaan....

<MayAshen> Poika aloitti jo mutisemaan vastalauseita tytön sanojen päälle tämän syyttäessä häntä ajatuksissa lentelystä, mutta tämän viimeiset sanat - kehu - saivat pojan hiljentymään jälleen kerran yllättyneenä, aivan kuin joku olisi tönäissyt hänet pois tasapainosta. Onneksi ei kuitenkaan ryhmy tällä kertaa... Yskäisi nolostuneena ja käänsi katseensa pois. "Niin kai sitten", mutisi vastaukseksi. Nyt se rupesi kehumaankin suklaasammakoiden antamisen lisäksi, mikä sitä vaivasi?!

<WynneDriscoll> Tajusi että oli varmaankin sanonut liikaa ja hiljeni jälleen tuijottelemaan lattiaa. "No.." Huokaisi hiljaa ja kohotti katseensa lattian - ja pojan - sijasta kattoon. "Toivottavasti tulet kuntoon pian." Ei keksinyt muutakaan sanottavaa. Ehkä hänen pitäisi mennä ja antaa pojan levätä. Olihan hän saanut sen mitä oli tullut hakemaankin: mielenrauhan pojan terveyden suhteen ja annettua suklaasammakkonsa. Tunsi itsensä jälleen kerran aivan suunnattoman typeräksi ja ennen kaikkea lapselliseksi.

<MayAshen> Nopea käännös tytön suuntaan sai jälleen vihlaisun aikaan, mutta poika puri huultaan, hän ei enää inisisi säälittävästi tytön nähden. Eikö hän millään oppinut, että äkkinäiset liikkeet olivat huono juttu? Ei ilmeiseti... "Niin... Heh heh, kiva kun kävit..." poika mutisi - ei niinkään ilkeänsävyisesti vaan enemmänkin nolostuneena, kun ei tiennyt, miten tuollaiseenkin olisi pitänyt reagoida. Vilkaisi suklaasammakkoa. Hän ei koskaan ollut ollut niiden perään, mutta jotenkin silti... May karkotti ajatuksen ennen kuin se edes ehti kunnolla tajuntaan.

<WynneDriscoll> Järsi huultaan mietteissään ja katsahti poikaan. "Niin no... Oli kiva käydä." Hymyili jälleen mutta hymy katosi pian. Jäi vain katsomaan poikaa. Teki vielä mieli jäädä, vielä sanoa tai tehdä jotakin, mutta ei oikein tiennyt mitä. Huomasi pojan vilkaisevan suklaasammakkoa. "En oikein tiennyt.. Tai siis kun kaikki tuntuvat pitävän niistä niin ajattelin.. Tai niin..." Ähkäisi itselleen ja liikahti pikkuhiljaa lähteäkseen.

<MayAshen> Hänhän oli jo kiittänyt lahjasta, mitä tyttö nyt siitä vielä halusi? Katseli vaivaantuneena tyttöä ja yhtäkkiä pojan mieleen juolahti, että hänhän istuskeli siinä aivan puolipukeissa ja oli vieläpä hikinen pelin alun jäljiltä ja muutenkin-- Hän ajatteli taas ihan turhia; olihan nyt aivan älytöntä murehtia vaatetuksestaan kun katselijana oli vain tuo kukkakeppi. May ei sanonut mitään, katseli vain tytön selitellessä turhanpäiväisiä, jotka huolestuttavalla tavalla eivät tuntuneetkaan niin turhanpäiväisiltä kuin niiden olisi pitänyt. Toivoi tytön painuvan tiehensä, kun voiton humalluttamana hän ilmeisesti teki mitä sattui.

<WynneDriscoll> Oli yrittänyt katsella vain pojan kasvoja, jos katseli poikaa laisinkaan. Oli kyllä huomannut pojan vaatetuksen, eikä asiaa auttanut se että olisi paljon mieluummin - toisen vaatetuksesta johtuen tai siitä huolimatta, sitä ei halunnut edes ajatella - istunut toisen vierellä eikä seissyt kauempana. Ääni hiljeni olemattomiin ja tyttö puri huultaan jälleen. "No, toivottavasti joka tapauksessa pidät siitä. Ei minulla oikein ollut muutakaan." Oli suostunut tekemään erään luokkalaisensa läksyt saadakseen suklaasammakon tältä - itse kun ei suuremmin mitään makeaa syönyt. Hymyili jälleen pojalle ja liikahti jo hieman poikaa kohden, ikäänkuin aikoen koskettaa tätä, mutta tajusi mitä oli tekemässä ja jatkoi liikkeen ei niin sujuvasti liikkeeksi pojasta poispäin. "Tuota.. Toivottavasti tulet katsomaan seuraavaa peliä." Tietenkin poika tulisi, onhan siinä heidänkin maineensa mukana. Wynne kirosi itseään. "Lähde nyt ennenkuin sanot mitään typerämpää", hän sätti itseään. Mutta silti askeleet olivat niin hitaita ja niin painavia ja täysin mahdotonta ottaa.

<MayAshen> Pojan mieleenkään ei tullut, että tyttö olisi voinut haluta istua - kai tämä olisi istunut jos olisi halunnut, vai mitä? - ja muutenkin Mayta hämmensi tytön outo käytös. Kokiko tyttö, että lähteminen ilman viivyttelyä oli epäkohteliasta? Eiväthän he edes tunteneet toisiaan, joten ei tyttö nyt niin typerä voinut olla. Hän ei todellakaan ikinä tajunnut, mitä Driscollin päässä liikkui. "Enhän minä olisi kiittänyt, jos en pitäisi", poika totesi hämmentyneenä, "ja totta kai tulen katsomaan ottelua, en ole ikinä jättänyt yhtäkään väliin!" hän lisäsi melkein - mutta ei ihan - loukkaantuneena.

<WynneDriscoll> Miksi Wynne ei muistanut koskaan että miehet, varsinkin nuoret sellaiset, olivat varsin yksinkertaisia. Naurahti hieman kun poika vastasi. "No hyvä." Katsoi hetken poikaa ja katse näytti jotenkin omituisesti kovin lämpimältä ja hellältä. Sitten käänsi katseensa jälleen hetkeksi sängynpeitteisiin pojan vierelle ja siitä jonnekin tyhjyyteen. "Tuota, kaipa minun pitäisi antaa sinun levätä. Anteeksi että häiritsin, tahdoin vain tietää että olet kunnossa. Tai ainakin tulet olemaan kunnossa, oma itsesi." Voi luoja, Wynne, olet idiootti. "No, hyvää yötä nyt." Yskähti ja sen enempää itseään nolaamatta kääntyi kannoillaan ja lähti kävelemään poispäin.

<MayAshen> May tuijotti tyttöä typerän näköisenä tämän puhuessa ja näytti entistä typertyneemmältä tämän vain kääntyessä ja lähtiessä pois. Olipa siinäkin taas ihme käyttäytymistä... "Aijaa, öh, öitä", poika vastasi tytön selälle peitellen oudoksuntaansa. Hän ei todellakaan ymmärtänyt, mitä tytön mielessä liikkui, ei todellakaan. Ja silti jotenkin tytön käynti lämmitti mieltä... Nosti suklaasammakon yöpöydälleen ja painoi huokaisten päänsä takaisin tyynyyn.

<WynneDriscoll> Hiippaili paikalta mahdollisimman nopeasti ja käytävään päästyään painoi selkänsä seinää vasten ja lysähti siihen istumaan. "Mikä minua oikein vaivaa?!" Huokaisi itsekseen ja kiersi kätensä polviensa ympärille. Tunsi itsensä vielä typerämmäksi kuin pojan luona. Oli ollut niin mukavaa olla siinä, ja jutella. Toivoi voivansa mennä takaisin, mutta toisaalta tiesi että se tunne oli aivan turha, kuten kaikki muutkin poikaan liittyvät kummalliset tuntemukset. Eihän poika ollut hänestä millään tavalla kiinnostunut - eikä Wynne myöntänyt haluavansa pojasta muuta kuin ystävän - eikä heistä ikinä voisi ystäviä tullakaan. Puisteli hiljaa päätään ja laski sen sitten polviaan vasten. Ei voinut sille mitään, että mieleen nousi kuva siitä, miltä he näyttäisivät vierekkäin seistessään ja tajusi itsekin miten typerältä se näytti: ei pelkästään ulkonäöllisesti vaan kaikkien henkisten syiden takia. Jo heidän luonteensa ja asemansa koulussa sotivat toisiaan vastaan. Lopulta taisi nukahtaa näihin mietteisiin käytävälle.