Ulkonäkö

Punaiset hiukset, jotka on sitten alakouluaikojen pitänyt lyhyinä. 164 sentin pituinen, laiha ja siropiirteinen. Pitää yleensä kehyksettömiä pieniä silmälaseja. Vaatteiden suhteen suosii joko mustia tai jollakin tapaa huomiotaherättämättömän värisiä vaatteita, joissa täytyy myös pystyä liikkumaan vaivattomasti. Näyttää lähes aina huonotuuliselta ja katselee epäilevästi ympärilleen.

Luonne

On yleensä yhtä huonotuulinen kuin miltä näyttääkin ja suhtautuu melko lailla kaikkeen kyynisesti sekä epäillen. Pessimisti. Vetäytyy syrjään kirjastoon lukemaan pimeästä magiasta kertovia kirjoja karkottaakseen kaikki loitolle ja pelkäämään "sitä pimeän magian friikkiä ja sen pahoja loitsuja", mutta yrittää samalla vaikuttaa tarpeeksi epäpahalta, jotta aidot kuolonsyöjät eivät innostu ja ilmesty värväämään. Vaikka välttely on tähän mennessä toiminut, ei ole itse parhaista yrityksistään huolimatta onnistunut kokonaan kitkemään itsestään pois kaipuuta tulla hyväksytyksi ja olla osa joukkoa. Tämä ei kuitenkaan estä yrittämästä olla yksinäinen aseksuaali saareke. Koettaa yleensä joko välttää ongelmatilanteita (tilanteita, joissa on muita ihmisiä) ollen vainoharhainen siitä, että niistä seuraa jotakin pahaa. Jos joutuu kuitenkin niihin, tekee passiivista vastarintaa ajoittaisten sarkastisten kommenttien säestämänä, mutta päänsä sisällä kiroaa hyvinkin ahkerasti ja kokee koko skaalallisen negatiivisia tunteita. Onnistuu kuitenkin kätkemään kaiken ulkomaailmalta pokerinaaman taakse.

Historia

Kahden jästin, Tommy sekä Liz Roderickin, vanhin lapsi. Isoisoisä lensi RAF:ssa toisen maailmansodan aikaan ja suvun miehet ovat siitä edespäin toimineet ilmailualalla. Isä olisi halunnut kasvattaa Raphistakin lentäjän, mutta pojan likinäköisyys romutti nämä haaveet. Velhous tuli koko perheelle yllätyksenä ja Raph lähti uuteen kouluunsa sekavalla mielialalla. Olettaa vanhempiensa olevan pettyneitä, vaikka nämä itse asiassa tahtoisivat kannustaa poikaansa, mutta eivät osaa keskustella tämän kanssa. Raphin ollessa yhtäläisen kykenemätön keskustelemaan vanhempiensa kanssa kotona vallitsee tämän johdosta vaivaantunut ilmapiiri.

Ennen Tylypahkaan lähtöään Raphin opinnot jästikoulussa eivät menneet ruusuisesti. Pieni koko sekä silmälasit olivat paikallisille öykkäreille ihanteellinen maalitaulu, ja Raph sai koko kattauksen fyysistä sekä psyykkistä väkivaltaa osakseen. Ryvettyään tarpeeksi monta kertaa ojassa kengänkuvia niskassaan Raph oppi vielä nykyäänkin suosimilleen tavoille leikaten hiuksensa lyhyemmiksi, jotta niistä ei saisi hyvää otetta, vaihtaen vaatteensa sellaisiin, joissa oli hyvä juosta ja näyttää huomiotaherättämättömältä ja opetellen juoksemaan lujempaa. Koulun vaihtuessa ajatusmaailma ei vaihtunut mihinkään ja Raph on edelleen varma, että muut odottavat vain tilaisuutta iskeä ja nöyryyttää, joten välttää kaikkia. Vihaa yli kaiken Rohkelikkoja (Raphin mielessä: kovaäänisin ja näkyvin tupa = möykkääviä aivottomia öykkäreitä, jotka saavat huvinsa alkoholista ja sadismista ja etenkin näiden kahden yhdistämisestä) sekä huispaajia (Raphin mielessä: urheilijoita = aivottomia lihaskimppusaastoja, jotka nauttivat yli kaiken vähemmän lihaksikkaampien henkilöiden piinaamisesta sekä alkoholista ja sadismista sekä etenkin näiden kahden yhdistämisestä).

Tähänastiset kuusi vuotta viettänyt etupäässä kirjastossa tutkien teoksia pimeästä magiasta ja opetellen epätavallisia loitsuja sekä opiskellen. Akateemisesti on luokan paremmasta päästä, mutta ei koskaan kärjessä (Raphin mielessä: siitä saa huomiota osakseen = ei niin maan lainkaan hyvä asia) lukuunottamatta lentotunteja aivan alussa, joissa menestyi kuin omituisena kunnianosoituksena sukunsa lentoperinteelle. Ei kuitenkaan harkinnutkaan edes yrittävänsä huispausjoukkueeseen ilmoittautumista (Raphin mielessä: siitä vasta saakin huomiota = katastrofi, ei sikäli että ne minua sinne huolisikaan) Muut ovat lähinnä pysytelleet loitolla, mikä ei haittaa Raphia lainkaan, mikäli häneltä itseltään kysytään.

Nykyisyys

Edelleen kirjojen parissa suurimman osan ajastaan, vaikka ajatukset ovat rasittavasti karkailleet siihen omituiseen "sosiaaliseen elämään", josta muut puhuvat. Tämä paheni entisestään, kun ikävystynyt Lucy ilmestyi kirjastoon pakkovärväämään Raphin viimeiseksi epätoivoseurakseen. Vaikka kohtaaminen jäi lyhyeksi ja päättyi Raphin poistumiseen paikalta pilkallisen naurun saattamana, se jäi polttamaan pojan mieltä mitä raivostuttavimmalla tavalla ja kirjojen tutkiminen on keskytynyt yhä useammin Raphin ajatusten huojuessa vuorotellen Lucyn värikkäässä kiroamisessa sekä tämän luonteen että fyysisen kiehtovuuden johdosta, vaikka jälkimmäiset aatokset suljetaankin viipymättä mielen perimmäisiin sopukoihin ja kirotaan alimpaan helvettiin. Raphin tavoitteena on etupäässä selvitä järjellä ja logiikalla koulun loppuun ja välttää ongelmia.

Pelit

• Epäsuosittuuden ilot ja kirot