Ulkonäkö

Veljensä tavoin vaaleahiuksinen ja ruskeasilmäinen. Hiukset kihartuvat hieman kasvaessaan, josta syystä pitää hiuksiaan lyhyehköinä ja siisteinä. Veljensä tavoin kapeahkot, mutta voimakaspiirteisemmät kasvot. Nenä on suora, huulet kapeat. Aidosti ja leveästi hymyillessä kasvoille tulisi hymykuopat, mutta hymyilee harvoin niin. On veljeään muutaman sentin pidempi (175cm) ja jonkinverran voimakkaampi ja lihaksikaampi. Hän painaa 76kg.

Luonne

Vahvaluonteinen perfektionisti, temperamenttinen, kunnianhimoinen ja haluaa tulla joksikin suureksi. Ehkä joidenkin mielestä kylmä ja tunteeton paskiainen, joka normaalisti sanoo mielipiteensä miettimättä loukkaako jotakuta. Välittää kuitenkin todella paljon perheestään (tai nykyään vain veljestään) ja eläimistä. Jästejä saa tappaa vaikka sata, kunhan viattomat eläimet jätetään rauhaan. Ihmiset, joista ei ole hyötyä tai ovat tiellä, Cain raivaa pois tieltä – tavalla tai toisella. Tahtomattaan ilkeä ja kovakourainen, ei osaa hallita itseään. Yleensä jos Cain suuttuu jollekin, josta välittää, hän pyrkii poistumaan huoneesta ettei satuta toista.

Historia

Vuosiluvut lyhyesti:
Tylypahka: 1983-1990 (Luihuisen tupa)
Kuolonsyöjänä: 1996 ->
Isä Sylvester Gibbon kuoli 1997 taistelussa Tylypahkassa; häneen osui vahingossa tappoloitsu
Adam Gibbon oli vankilassa kesäkuu 1998 – helmikuu 1999
Äiti Belinda Gibbon kuoli elokuussa 1998

Vanhemmat ovat molemmat puhdasverisestä suvusta ja molemmat olivat Voldemortin aatteen kannattajia – Sylvester Gibbon oli kuolonsyöjä ja Belinda (os. Deamer) tuki miestään täysin. He saivat kaksi lasta, Cainin ja kaksi vuotta myöhemmin pikkuveljensä Adamin. Perheellä ei ollut erityisen paljon rahaa, mutta asuivat maatilalla, joka on ollut monta sukupolvea Gibbonin suvulla.

Lapsuus oli ihan ok – tai ainakaan Cain ei tiedä parempaa, joten on hankalaa verrata minnekään. Tokihan lapsia koulittiin ankarasti ja rangaistukseksi laitettiin komeroon, mutta eikö niin tehdä melkein jokaisessa perheessä? Valittamista löytyy aina, jos jaksaa tonkia.

Tylypahkassa Cain lajiteltiin luihuiseen. Hän oli loistava muodonmuutoksissa ja erityisen innostunut animagiasta. Cain oli hyvä myös taikaeläinten hoidossa, pimeyden voimilta suojautumisessa ja tähtitieteessä. Tahtomattaan Cain kuitenkin loukkasi muita oppilaita, useimmiten henkisesti, mutta joskus hän oli myös liian kovakourainen otteissaan. Tästä johtuen osa oppilaista vältteli häntä ja tämä sai hänet tuntemaan itsensä ulkopuoliseksi. Jo nuorena Cain halusi näyttää kaikille, että hänestä olisi johonkin suureen ja hänelle oli tärkeää saada hyviä numeroita.

Pian Tylypahkan jälkeen hän muutti omilleen, pitäen kuitenkin aktiivisesti yhteyttä kotiin. Cain jatkoi opiskelua koulun jälkeen ja kävi erilaisilla kursseilla velhojen ja noitien Lontoossa. Siellä Cain opiskeli lisää animagiaa, oppien lopulta muuttamaan hahmoaan ihmisestä valkeaan naaliin.

1996 Cain kuuli, että Adam oli tavannut Marelia Crossin, joka onnistui houkuttelemaan Cainin pikkuveljen Adamin kuolonsyöjiin. Myös Cain liittyi iloisten kuolonsyöjien klubiin, syiksi sanoi että jonkun pitäisi vahtia Adamin selustaa, mutta toisaalta Cain voisi myös edetä nopeasti korkeammalle asemalle. Veljekset ehtivät kuitenkin vain noin vuoden kuolonsyöjinä, kun isä Sylvester Gibbon sai surmansa Tylypahkassa tapahtuneessa taistelussa; häneen osui vahingossa tappoloitsu, jonka olisi pitänyt osua kiltalaiseen.

Viimeisen sodan päätyttyä kukaan ei edes epäillyt Cainia kuolonsyöjäksi, koska hän oli ollut sen verran syrjemmällä. Adam sen sijaan jäi kiinni ja joutui vankilaan. Pari kuukautta tämän jälkeen Cain sai viestin, että Belinda Gibbon oli tappanut itsensä. Cain hoiti hautajaiset ja valehteli Adamille, että äidin sydän oli pettänyt. Hän tiesi, ettei Adam kestäisi uutista. Cain peri sukutilan, koska oli vanhin poika. Hiukan vastentahtoisesti Cain muutti Lontoosta takaisin korpeen. Puolen vuoden päästä Adam vapautettiin ja Cain otti pikkuveljensä luokseen asumaan.

Nykyisyys

2000/syksy

Cainin ja Adamin elämä on hiljaista, kunnes Cain alkaa ideoimaan heille uutta pääelinkeinoa. He alkavat kasvattamaan siivekkäitä hevosia, vaikka Cain ei hevosista välitäkään. Ainakin ne tietävät rahaa. Rahoitusta he saavat Sean Rianilta ja Louis Vooresilta, tunnetuilta hevoskasvattajilta.

17.12.2000 Gibbonien elämää saapuu mullistamaan Klytaimnestra Papadopoulou, jolle Cain asiaa tarkemmin ajattelematta lupaa majoituspaikan.

Puhelias Klytaimnestra saakin Cainin pään pyörälle, tavalla ja toisellakin.

Joulukuisena päivänä 2000 käydään vakava keskustelu liittyen Klytaimnestran mahdollisiin vaikuttimiin asettua Gibboneille taloksi.

2001/kevät

5.1.2001 Cain tuntee ja tunnustaa kipeitä tunteitaan Klytaimnestralle.

7.1.2001 Käydään toinen vakava keskustelu veljesten kesken, tällä kertaa koskien Cainin tunteita Klytaimnestraa kohtaan sekä sitä, miten tai mitä Marelialle tulisi asiasta kertoa.

Saman päivän aikana Cain ei kuitenkaan ehdi ajattelemaan asiaa tarpeeksi, sillä juorut kulkeutuvat nopeammin kuin olisi tarpeen: Marelia ryntää paikalle ja niin tekee pahaksi onneksi myös Klytaimnestra.

Tilanteen mentyä ohi on aika käydä kolmas vakava keskustelu veljesten kesken, jossa kuitenkaan asioita ei saada ratkaistua, mutta veljekset saavat hetkellisen rauhan välilleen.

Vakavasta keskustelusta päästyään Cain katsoo asiakseen jutella vielä Klytaimnestran kanssa. Keskustelu päättyy rakkaudentunnustuksiin ja pieniin vihjailuihin.

Aamun tullen, käsillä olevista vakavista asioista huolimatta, Cain ei malta pitää käsiään erossa Klytaimnestrasta.

Miljööt

Gibbonin sukutila

Pelit

• Tulevaisuudensuunnitelmia
• Hevosia, hevosia!
• Lisää hevosia Gibboneille
• Aamupalalla
• Humalaa ja kipeitä tunteita
• Vakava keskustelu nro 1
• Draamailua
• Riitelyä ja rakkaudentunnustuksia
• Liian aikaista seksille [K-18]
• Ratkaisun hetket
• Vakava keskustelu nro 2
• Vakava keskustelu nro 3
• Tuloksetonta pohdiskelua
• Etenemistä