Ulkonäkö

Mustat, hennot, suorat hiukset, yltävät olkapäiden alle. Silmät hopeanharmaat ja paksujen pitkien ripsien rajaamat. Kasvot luisevalla tavalla sirot, kapea pitkä nenä. Vartalo hoikka ja pitkä, ei kovin muodokas, mutta selkeästi erottuva vyötärö. Käyttää useimmiten tummia ja voimakkaan yksivärisiä yleensä melko yksinkertaisia mekko ja kaapuja.

Luonne

Omistuksenhaluinen ja itsekäs, kontrollifriikki, pitää miehiä typerinä ja alempiarvoisina. Inhoaa sukunsa määräilevää hallitsemistapaa, mutta tottelee, kun tietää, että parhaimmassa tapauksessa tulisi tapetuksi, jos alkaisi vastustelemaan, oma henki kun on ylpeyttä tärkeämpi. On näyttelijä: seurapiireissä melkeinpä pakollinen mielistelevä kohteliaisuus on arkipäivää, tulee toimeen kenen tahansa kanssa, jos kokee sen jotenkin hyödyttävän asioita. On aggressiivinen ja lyhytpinnainen silloin, kun ei ole pakotettuna rooliinsa, perheenjäsenet varsinkin saaneet kokea tämän. Pitkävihainen ja kostonhaluinen, on onnistunut hankkimaan varsinkin naisista paljon vihamiehiä itselleen.

Historia

Kumpikin vanhemmista on vanhoista puhdasverisistä suvuista; äiti Célèste (os. Pierrot), kotoisin Ranskasta, ja isä Eric Cross, pikkusisar Mirjame. Crossin suvussa oli pelko, että nimi kuolisi sisarpariin: isän sisaruksista kenelläkään ei ollut jälkeläisiä ja olisi tietenkin tarvittu miespuolinen jatkamaan nimeä. Tästä johtuen tehtiin vaatimus, että Marelian tulevan miehen pitäisi ottaa suvun nimi tai muuten tämä ei saisi perintörahoja. Myöskin monenlaisia muita ehtoja perinnön saamiselle asetettiin: Marelian pitäisi saada perijä sekä liityttävä kunniakasta asiaa ajaviin kuolonsyöjiin.

Marelia oli koko suvun päällisin puolin hellittelemä prinsessa, joka eli kaiken keskipisteenä. Häneen kuitenkin kohdistuivat jo pienestä pitäen valtavat odotukset, eikä tyttö tuntunut niitä koskaan pettävän. Tosin tytön innokkuus tehtäviensä täyttämiseen on helposti selitettävissä sillä, että Marelian vanhemmat eivät olleet mitään anteeksiantavaisimpia, pienestäkin rikkeestä saattoi joutua päiväkausiksi kellarityrmiin nälkää näkemään. Marelian ollessa kymmenen syntyi perheeseen toinenkin tytär, joka oli pettymys poikaa toivoneelle suvulle ja joka jäi itsetietoisen vanhemman sisarensa varjoon heti syntymästään lähtien.

Marelia hankki peruskoulutuksensa Tylypahkassa, jossa tutustui kaksi vuotta vanhempaan serkkuunsa Achernariin, jonka kanssa liittyi 15-vuotiaana kuolonsyöjiin ja meni kahta vuotta myöhemmin naimisiin. Pari sai samoihin aikoihin tyttären, Elainen, jonka kasvatuksen hoiti perheen taloudenhoitaja Elisabeth Cathery. (Random fact: Célèste vihasi kotitonttuja näiden saastaisuuden takia eikä halunnut nähdä niitä talossaan) Opiskeli loma-ajat ahkerasti pimeyden voimia ja oli sen ja suvusta tulleen taipumuksen takia kohtalaisen hyvä niissä jo Voldermortin joukkoihin siirtyessään. (Random fact: Pimeyden voimien lisäksi suvun geeneissä liikkuu vahvana skitsofreniaa ja piileviä ennustustaitoja) Äiti, joka oli omalta hahmoltaan tarantella, opetti Marelialle animagiaa jo nuorena. Tyttö ei kuitenkaan milloinkaan kehittynyt kovin hyväksi ja varmaksi siinä eikä nauti eläinhahmossa olosta ollenkaan, joten käyttää sitä vain harvoissa tapauksissa. Hahmo on korppi. On katkera pikkusisarelleen, joka osoitti alle kouluikäisenä jo soveltuvuutta kyseiseen magian lajiin.

Kuolonsyöjiin liittymisen teki pitkin hampain; Marelia ei tuntenut kovinkaan suurta kiihkomielisyyttä asian suhteen enää 15-vuotiaana, oli polttanut jästivihansa suurimmaksi osaksi loppuun nuorempana. Piti kuitenkin tärkeämpänä perintörahoja kuin sitä, kenen edessä kumarteli, ja saikin nuoruudestaan huolimatta kohtalaisen hyvän aseman Voldemortin joukoissa. Kun Mestari sitten onnistui tuhoamaan itsensä vain kahta vuotta myöhemmin, ei ollut ollenkaan pahoillaan vaan ainoastaan tyytyväinen; kuolonsyöjissä touhuaminen oli aivan liikaa muiden palvelemista, eikä tykännyt siitä pätkääkään. Marelialla ei tosin tietenkään ollut mitään sen tuomia etuja vastaan. Achernar (joka alkoi tässä vaiheessa käyttää kokonaan vain Robert-nimeä) oli täysin vaimonsa alistama ja suoritti kaikki likaisemmat työt Marelian puolesta, naisen kerätessä kunnian. (Random fact: Marelia ei ole koskaan tappanut ketään, ainoastaan tapattanut) Oli Voldemortin hyvissä kirjoissa, vaikka saikin useampaan kertaan kirouksia niskaansa harrastaessaan niskurointia (kieltäytyi tiettyyn rajaan asti esimerkiksi polvistumasta Mestarin edessä), hoiti oleellisimmat asiat nimittäin ihan mallikkaasti. Murhautti vanhempansa Elainen synnyttyä saadakseen perintönsä.

Crossin pariskunnan kuolonsyöjyys ei tullut missään vaiheessa yleiseen tietoon ja nämä aloittivat rauhaisan (tai vähemmän rauhaisan) elämän Crossin sukukartanolla ison rahakasan kanssa. Robert totesi melko nopeaan, että Marelia olikin halunnut hänet vain perintönsä takia ja koetti päästä irti suhteesta, mikä ei Marelian tapauksessa tietenkään onnistunut. Kumpikin alkoi omalla tahollaan juosta seurapiirikemuissa ja harrastaa irtosuhteita. Tosin aina kun Marelia sai tietoonsa jonkin miehensä muista naisista, sai kumpikin osapuoli kyllä ansionsa mukaan. Komennuttanut kertaalleen miehensä raiskaamaan tyttärensä, kun kumpikin näistä alkoi ajattelemaan liikaa omilla aivoillaan ja kapinoimaan.

Kun Voldemort sitten sai voimansa takaisin kesällä 1995, palasi Marelia tämän palvelukseen erittäin vastahakoisena. Huomasi kuitenkin jälleen sen tuomat etuudet ja kun uusia alkoi tulla mukaan vanhempien kuoltua ja kuollessa, huomasi vähitellen asemansa kohoavan. Marelialla oli suhteita useisiin korkeissa viroissa Taikaministeriöllä toimineisiin miehiin, joista usein sai jotain hyödyllistä irti ja monet jopa siirtyivät avustamaan kuolonsyöjiä ketkä omasta tahdostaan, ketkä komennutettuina.

Nykyisyys

Sai määräyksen tutkia Tylypahkan asioita ja pestautui sinne ennustuksen opettajaksi. Törmäsi siellä yhteen entisistä rakastajistaan ja päätti verestää muistoja hankkiutuen puolivahingossa raskaaksi. Alkoi myös kehittää vastoin tahtoaan tunteita kyseistä miestä kohtaan, mutta sai kokea karvaan pettymyksen miehen mennessä naimisiin jonkun typerän naikkosen kanssa. Onnistui jäämään kiinni kuolonsyöjyydestään Elainen shokissa lipsauttamien höpinöiden takia, mutta väitti vakaasti tulleensa miehensä pakottamaksi ja jäi sen ja raskautensa takia vain Ministeriön tyrmiin kyhjöttämään, kun Robert vietiin Azkabaniin. Pakeni parin kuukauden jälkeen puoliveelakuolonsyöjä Amelia Eifelin avustuksella ja jäi piilotellen asustelemaan kartanon maille.

Lapsi syntyi ja sai nimekseen Adelita, jätti kakaran sisarensa, joka oli palannut Yhdysvalloista hallitsemaan kartanoa ja kaitsemaan Elainea, hoidettavaksi. Jäi hoitelemaan Mestarin asioita, vaikka kirosikin koko typerää Voldermortia kiinnijäämisestään. Tosin jatkoi seurapiireissä pyörimistä edelleen, esiintyen lähes identtisen näköisenä sisarenaan.

Onnistui hankkiutumaan vain vähän aikaa ennen Voldemortin viimeistä kaatumista sisäpiiriin, eikä oikein itsekään tiedä, miten onnistui siinä. On nyt lähinnä juoksennellut ympäriinsä ja yrittänyt saada vanhoja kuolonsyöjiä liikkeelle ja taakseen. Kokee mahdollisuuksiensa porukan johtoon pääsemiseen melko hyviksi: on ainoa naispuolinen, ja miespuoliset - no, eivät tietenkään ole älyllisesti lähelläkään häntä.

Velhomaailmassa kohtalaisen tunnettu henkilö jo pelkästään sukunsa takia, nykyään piilottelevana kuolonsyöjänä.

Miljööt

Crossin kartano

Pelit

• Raportointia tunkeilijasta
• Himskatin kreikkalainen!
• Draamailua